Miten koota itsensä sortumisen jälkeen?

“Why do we fall? So we can learn to pick ourselves up.” Lainaus on Batman-elokuvasta, mutta ajatus sopii yhtä hyvin dieettiin kuin viittasankarin elämään.

sortuminen

Sortuminen

Tuskin on dieettiä, jonka aikana ei dieettaaja olisi sortunut kertaakaan herkuttelemaan, oli kyse sitten yhdestä suupalasta tai kaiken eteentulevan ahmimisesta. Tuo sortuminen, tai edes totaalinen romahtaminen, ei kuitenkaan ole maailmanloppu, ei edes tuon kyseisen dieetin loppu. Kun mennään pitkään vähillä kaloreilla, syödään dieettiruokaa ja liikutaan paljon, nousee herkkujen himo jossakin vaiheessa väistämättä suureksi. Siinä voi itsehillintä romahtaa ja sisäinen peto päästä valtaan, eikä mikään herkku ole enää turvassa. Herkku voi tässä tapauksessa tarkoittaa yhtä hyvin kattilallista kaurapuuroa, sataa banaania, laatikollista Omar-munkkeja tai ihan vaikka muutamaa siivua ruisleipää. Herkku on se kielletty ruoka, jota tekee mieli enemmän kuin mitään muuta, jopa niin paljon että lopulta sitä ei enää voi vastustaa…

Kun tuo piste tulee, kun mieliteko ylittää itsehillinnän, tapahtuu sortuminen. Sortuminen voi tarkoittaa haukkaamista himoitusta ruisleivästä tai kymmenen Omar-munkin ahmimista yhteen menoon. Sillä ei ole merkitystä, vaan sillä että sortumisesta aiheutuu huono omatunto – ja sitä taas voidaan käyttää hyväksi uuteen nousuun.

Mitä sortumisen jälkeen?

Yksittäinen sortuminen ei tee tavallisen dieetin suhteen yhtään mitään, vasta jos sortumisia tulee usein ja ne muuttuvat enemmän tavaksi kuin sattumiksi, on niillä oikeasti vaikutusta dieetin lopputulokseen. Usein sortumista seuraa sisuuntuminen, ”Perkele, minähän onnistun!” tai ”Nyt mä näytän että pystyn tähän!” mikä tuo lisää motivaatiota dieetin jatkamiseen ja johtaa lopulta onnistumiseen. Yksittäinen sortuminen saattaa hyvin toimia jopa dieettiä tukevana asiana kun tarkastellaan motivaatiota ja lopputulosta.

Sortumiseen ja sitä mahdollisesti seuraavaan syyllisyyden tai epäonnistumisen tunteeseen ei kannata jäädä möyrimään, vaan alun sitaatin mukaisesta nostaa itsensä ylös – ja lähteä jatkamaan dieettiä uudella innolla.

Miten ehkäistä sortuminen?

Sortumisen ehkäisemiseen on monia keinoja. Paras niistä on kivenkova itsekuri, jota kuitenkin löytyy valitettavan harvalta. Helpompia keinoja meille taviksille on esimerkiksi dieetin ajalle sopivin väliajoin suunnitellut herkuttelupäivät. Niiden avulla jaksaa puristaa pidempiäkin pätkiä tiukkaakin dieettiä Omar-munkkien kiiltäessä silmissä tietyn viikkomäärän päässä. Kun tuona ansaittuna herkuttelupäivänä on syönyt kyllikseen herkkuja, jaksaa niiden voimalla taas pitkään ja dieettiruokakin maistuu taas jonkin aikaa ihan hyvälle.

Jos tuollainen aikataulutettu herkuttelupäivä tuntuu huonolta idealta tai jos isompi herkuttelu yhdellä kerralla ei ole se oma juttu, voi itseään palkita pienemmillä palkkioilla aina saavutettuaan jonkin tietyn tavoitteen, esimerkiksi jonkin tavoitepainon. Nuo tavoitteet on hyvä kuitenkin suunnitella hyvissä ajoin etukäteen, ettei niitä tule keksittyä aina sitä mukaa kun tekee mieli herkutella 😉

Gymin lattia uusiksi – olipa hikinen urakka!

Metallisydän Gymin rakentumista seurattiin täällä blogissa tasaisesti melkein koko viime vuosi ja jatkoa seuraa edelleen. Jossain vaiheessa olin jo sitä mieltä, että Gymi on valmis, mutta niinpä vaan taitaa tuo Gymin rakentaminen olla vähän samanlaista kuin siellä Gymillä treenaaminenkin, koskaan ei ole täysin tyytyväinen. Niinpä siis projekti jatkuu, hyvästä tehdään entistä parempi.

Vaihe 1 – Raaka-aineet

Metallisydän Gymissä on betonilattia, jonka päälle olen hankkinut 6 mm paksua kuntosalimattoa. Ihan hyvähän se noinkin on, mutta jotenkin ikävästi painot kolahtavat esimerkiksi maastavetoa tehdessä, eikä esimerkiksi monia crossfit-tyyppisiä liikkeitä voi tehdä lainkaan kun painoja ei voi viskoa miten sattuu. Päätin siis laittaa koko lattian uusiksi ja tilasin GoFitness verkkokaupasta kaksi 1010 mm x 1010 mm x 40 mm kokoista painonnostoalustaa.

Noiden päälle voi jo aivan huoletta pudottaa painot hiukan korkeammaltakin. Kuitenkin kun hyvää ollaan tekemässä, pitää lattia saada kokonaan samaan tasoon. Niinpä kurvailin eräänä päivänä peräkärryn kanssa vanerifirmaan hankkimaan 40 mm paksuista filmivaneria muulle lattian osalle. Painaa muuten tuollaiset vanerilevyt aivan saatanasti. Meikäläisen oli turha kuvitellakaan saavansa edes liikautettua niitä yksin…

Vaihe kaksi – Sahaaminen

Sitten mittailtiin ja laadittiin suunnitelmaa. Jokaisen levynpalasen tulisi olla täsmälleen oikean kokoinen jotta kumilaatat osuvat juuri oikealle kohdalle ja lattiasta tulee tiivis ja tukeva. Kun suunnitelma oli valmis, tartuttin käsisirkeliin ja surauteltiin levyt oikean kokoisiksi siskon miehen kanssa. Ei ihan lastenleikkiä sekään noin paksujen levyjen kanssa…

Vaihe kolme – asentaminen

Seuraava askel olikin sitten Gymin tyhjentäminen. Täytyy myöntää, että hiki pääsi nousemaan otsalle kun roudailin yli tuhannen kilon edestä levypainoja ja käsipainoja sekä telineet, tangot ja muut tilpehöörit atotallin varastopuolelle… Lopulta Gymi oli kuitenkin suhteellisen tyhjä ja projektin seuraava osuus pääsi alkamaan.

Tässä vaiheessa tarvittiin taas apua, sillä vaikka vahva olenkin, ei painopakallinen talja tai Smith-laite siirry ihan omin voimin. Onneksi sain taas apua ja niin vaan saatiin siirreltyä viimeisiäkin raskaita laitteita ja aseteltua niin vanerilevyt kuin kumilaatatkin paikoilleen, ja vaikka itse sanonkin, täsmälleen oikeille paikoilleen.

lattia

Kun viimeinenkin levynpalanen oli paikoillaan, asetettiin kumimatto koko komeuden päälle ja homma oli valmis. Tässä vaiheessa kaverit saivat lähteä kotiin viettämään pääsiäistä.

Vaihe neljä – Loppusilaus

Tai oli homma ainakin melkein valmis, vielä piti roudata kaikki ne painokiekot, käsipainot, painotelineet, kahvakuulat, levytangot ja vaikka mitkä takaisin Gymin puolelle ja omille paikoilleen sekä imuroida koko Gymi…

Kyllä siinä sai taas takkia pois ottaa ja muutaman kerran pyyhkäsitä hikeä otsalta ennen kuin kaikki oli paikoillaan. Olihan se aikamoinen urakka, mutta vaikka itse sanonkin, lopputulos on parempi kuin hyvä.

Kyllä siinä kelpasi istuskella penkillä ja ihailla hymy huulilla valmista Metallisydän Gymiä. Tää on mun ihan oma Gymi – ja se on ihan helvetin hyvä.