Saako lapselle antaa sokeria?

Maailma on täynnä haasteita ja lapsen kasvattaminen on niistä ylivoimaisesti se suurin. Haasteet alkaa jo ihan vauvaiässä, miten sitä vaippaa vaihdetaan, pitääkö pestä pyllyä, koska saa antaa kiinteätä ruokaa, pitäisikö kaikki soseet tehdä itse vai missä helvetissä siellä kaupan lastanruokahyllyssä on persikka-banaanisosetta? Valitettavasti haasteet ei vähene tippaakaan lapsen kasvaessa. Kohta taistellaan uhmaiässä siitä, mitenpäin paita tulee päälle ja saako siinä paidan pukemisessa auttaa, juostaan karkuun ympäri kämppää kun pitäisi lähteä ihan mihin vaan ja kieltäydytään menemästä pissalle ihan muuten vaan. Näitä ikävaiheita riittää ihan joka lähtöön ja kun kaikista muista ikävaiheista on selvitty, on vastassa vielä ikään kuin loppuhuipennuksena murrosikä…

sokeria

Saako lapselle antaa sokeria?

Törmäsin tässä jokin aika sitten netissä kirjoitukseen siitä, saako lapselle antaa sokeria. Kirjoituksen näkökanta oli hyvin selvä, sen mukaan lapselle ei saisi antaa sokeria. Sokeri on pahasta ja vanhempien tehtävä on lasta pitää tältä pahalta suojella. Kyse ei ollut ainoastaan karkista ja jätelöstä, vaan esimerkiksi sokeria sisältävistä jogurteista ja muista ihan tavallisista ruokatuotteista. Kirjoituksessa kerrottiin lapsen kyllä tulevan hyvin toimeen ilman sokeria ja oppivan herkuttelemaan esimerkiksi kukkakaalilla. Kun lapsi ei saa sokeria, ei sitä osaa myöskään kaivata.

No huh huh. Samalla logiikalla ihminen tulee toimeen ilman aika paljon muutakin. Mutta siis herkuttelemaan kukkakaalilla?

Mietitäänpä tilannetta, jossa vanhemmat ovat varjelleet lastaan maailman pahuudelta ja sokerilta ala-aste-ikään asti. Sitten tulee ne kaverisynttärit, joissa tarjolla on täytekakkua, jäätelöä ja karkkia. Kaivaako lapsi kassistaan eväsrasian ja alkaa herkutella kukkakaalilla? Vai vetääkö lapsi sokeriöverit kaikista tarjolla olevista herkuista?

Karkkipäivä kerran viikossa

Muistan joskus vauva-arjessa kokeneeni huonoa omaatuntoa etsiessäni sitä persikka-banaanisosetta kaupan hyllystä, ajatelleeni muiden katsovan pitkään ja ajattelevan, että ei tuokaan isä sitten viitsi itse tehdä soseita vauvalleen… Voin kertoa, että nykyisin en koe ollenkaan huonoa omaatuntoa kerran viikossa seistessäni kaupan irtokarkkihyllyllä Emilian valitessa itselleen karkkipäiväkarkkeja.

Se on kuulkaa sellainen juttu, että vaikka sokeri ei terveellistä olekaan, ei se myöskään ole yksi niistä maailman saatanoista, joilta lasta pitää kynsin hampain suojella. Eikö paljon hyödyllisempää lapsen kasvattamista olisi opettaa käyttämään sokeria kohtuudella?

P.S.

Meikäläisen törkeän hieno Better Bodies-paita löytyy TÄÄLTÄ

Kannattaa käydä kurkkaamassa muutkin treeni- ja vapaa-ajan vaatteet Fit4You verkkokaupasta. Esimerkiksi kaikki Better Bodies ja Gasp vaatteet -25% JUST NYT! Ei varmasti kestä tää tarjous kauaa, joten älä viivyttele!

Body positivity?

Body positivity on sanapari, jolla tarkoitetaan jokaisen oikeutta olla tyytyväinen omaan kehoonsa. Valitettavasti se tuntuu useimmiten koskevan vain ylipainoisia.

Body positivity?

Olen kirjoittanut aiheesta aieminkin, mutta päätin palata taas aiheeseen, ihan vaan koska alkoi ärsyttää. Alkoi ärsyttää se, että lihavalle ihmiselle ei ole kenelläkään oikeutta mainita lihavuudesta, eikä sen aiheuttamista terveysriskeistä. Sen sijaan laihalle ihmiselle saa kyllä päivitellä hänen laihuuttaan ja lihaksikkaan ihmisen lihaksia tuntuu olevan oikein velvollisuus yökötellä. Jos ette usko, käykääpäs kurkkaamassa esimerkiksi mitä tahansa Jutta Gustavsbergistä tai Bull Mentulasta tehtyä Iltasanomien juttua ja sen kommentointia.

Kehonrakentajasta kertovaan juttuun on oikeus kysellä että milläköhän napeilla tuollaiseksi kasvetaan, mutta lihavan ihmisen kohdalla jos joku erehtyy kyselemään että milläköhän syömisellä tuollaiseksi on kasvettu, on helvetti irti ja body positiivisuutta huudetaan pää punaisena.

Näkeekö kukaan muu tässä mitään ristiriitaa? Olenko ainoa, joka kokee asetelman jossakin määrin epäreiluksi?

Ei minulla ole mitään body positiivisuutta vastaan. On ihan mahtava juttu, että julkkikset ja roolimallit tuovat esiin, ettei kaikki ole aina täydellistä ja siloista, että huippunäyttelijöilläkin on selluliittia ja se on ihan ok. Se mikä minua tässä(kin) asiassa nyppii, on sen yksipuolisuus. Jos jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on ja tyytyväinen omaan kehoonsa, se oikeus kuuluu koskea yhtälailla langanlaihoja tai lihaksikkaitakin ihmisiä.

Sama juttu kusee tällä hetkellä Suomessa monessa muussakin asiassa. Suvaitsevaisuutta peräänkuulutetaan, mutta vain tiettyyn suuntaan. Mielipiteensä saa sanoa, mutta vain jos se on oikea. Elämä sanavapaassa Suomessa on nykyisin aika hankalaa, aina on joku pahoittamassa mieltään tai lyömässä leimaa otsaan. Lyön vaikka vetoa, että tästäkin tekstistä menee usealle lukijalle herne nenään…

Kuvien vaatteet House of Brandon verkkokaupasta

Jarin New Era lippalakki TÄÄLTÄ ja Better Bodies paita TÄÄLTÄ

Sarin Vila takki TÄÄLTÄ ja Only housut TÄÄLTÄ

Emilian Vimma huppari TÄÄLTÄ ja Vimma housut TÄÄLTÄ

Hyödynnä sinäkin House of Brandonin ystävämyyntien hyvät alennukset!