Tavoitteena 200 kg kyykky

Olen treenannut enemmän tai vähemmän tosissaan jo parikymmentä vuotta ja monenmoista tavoitetta on matkalla ollut. Lihasmassaa olen koko treenihistoriani ajan tavoitellut lisää, mutta auttamattoman hidasta se on ollut pelkän kaurapuuron voimalla. Joitakin tulostavoitteitakin on matkan varrella toki ollut, ensimmäisenä sadan kilon penkki joskus teininä. Voi jestas miten sitä oli olevinaan vahva kun tuo tavoite tuli täytettyä…

Maastaveto

Siitä on onneksi menty vielä aika harppaus eteenkinpäin vuosien mittaan. Ja onhan tässä matkan varrella monia muitakin tavoitteita ollut. Jossain vaiheessa vuosia sitten mielessä pyöri jopa tähtääminen CBB-kilpailuun, mutta se jäi ihan ajatuksen asteelle eikä koskaan edennyt sen pidemmälle.

Tulostavoitteita on tuon sadan kilon penkin jälkeen matkalle mahtunut melkoisen paljon, ihan omaksi iloksi. Esimerkiksi vuoden 2016 syksyllä keksin asettaa tavoitteeksi vetää vuoden loppuun mennessä maasta 250 kiloa. Kyllähän se maasta irtosi, joskin vain noin 10 senttiä, eikä hitollakaan ylös asti. Edelleen maastavetoennätyksenäni on tuolloinen 245 kiloa.

Kyykky

Olen aina tykännyt myös kykkäämisestä, vaikka se ei koskaan minulle kovin vahva laji ole ollutkaan. Haastetta kyykkäämiseen on tuonut vuosien varrella syksyllä 2000 ajamassani kolarissa telomani polvi, joka on siitä asti vihoitellut aina aika-ajoin. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myöntää että välillä kyykyttömyys on ollut pelkkää laiskuuttakin, sillä vaikka kyykystä tykkään, niin onhan se nyt silti myös yksi vittumaisimmista liikkeistä.

kyykky

Reilu vuosi sitten, itseasiassa aika pian tuon maastavetotavoitteen jälkeen tein silloisen kyykkyennätykseni, 180 kiloa. Treeni kulki ja tuntui hyvältä, kunnes loukkasin treenatessa lonkkani. Se esti kyykkäämisen pitkään. Oikeastaan vuoteen en saanut tehtyä yhtään kunnon kyykkytreeniä. Nyt vuoden alusta olen taas päässyt kunnolla kyykkäämisen makuun ja asetinkin itselleni jokin aika sitten seuraavan tavoitteen, se on 200 kilon kyykky.

Tuota tavoitetta kohti ollaan nyt menty ja ihan hyvin homma on edennyt. Viimeksi tosin kävi näin…

Jälleen kerran polvi on alkanut ilmoitella itsestään (ei tuon epäonnistuneen kyykyn vuoksi, vaan ihan muuten). Uskon että siellä on silloin kohta 20 vuotta sitten mennyt jokin ristiside tai muu vastaava rikki ja se sieltä edelleen ilmoittelee itsestään aina tasaisin väliajoin.

Sen kanssa on kuitenkin oppinut elämään, eikä minulla kiirettä ole. En ole koskaan erilaisista tavoitteista huolimatta panostanut pelkästään yhteen liikkeeseen tai lihasryhmään, vaan treenannut koko kehon lihasryhmiä suhteellisen tasapuolisesti. Kyykkäillään tässä nytkin polven ehdoilla aina noin kerran viikkoon niin eiköhän se 200 sieltä joskus vielä tule

Ja kun 200 on kyykätty, on aika palata sen maastavedon pariin ja vihdoin kiskaista se 250 kiloa ylös asti!

Ohjattu jalkatreeni – vi**u mä oon ihan paskana!

Jari: No kerroppa mitä te juttelitte treenin aikana, että saan tähän postaukseen jonkun hyvän alun.

Sari: No ei me nyt mitään juteltu, tai no höpötti Jani siinä kaikenlaista mut en mä niistä ymmärtäny hölkäsen pöläystä, jotain hienoja englanninkielisiä sanoja ja muuta.

jalkatreeni

Sari: No ei kai, oli ihan hiton hyvä treeni. Siis monellakin tavalla. Jani pisti mut tosi koville ja piti samalla koko ajan huolta että suoritustekniikat pysy kasassa ja perusteli koko ajan miksi mitäkin tehdään just sillee ku tehdään. Ja kyllähän mä nyt oikeesti ainakin suurimman osan Janin puheista ymmärsin…

Sarin projekti etenee

Sarin kisaprojekti on taas päässyt uuteen vauhtiin ”pienen” sairastelun jälkeen ja treeniohjaukset on saatu uudelleen käyntiin, kuten TÄSTÄ salaa Instagramiin kuvatusta videosta ehkä on todettavissa. Tuolla videolla kyseessä oli tuskaisen kipeät pohkeet, arvatkaapa vaan mikä oli tilanne valmentajan ohjaaman kunnon reisitreenin jälkeen…

Ohjattu jalkatreeni by Jani Sukeva

”oonhan mä aikasemminkin treenannu kovaa ja ollu ennenkin ohjattuja valmentajan vetämiä treenejä, mutta nytku siitä on aikaa ja olin kipeenäkin, ni en mä nyt tollasella intensiteetillä oo treenannu. Mä luulin että vaan katotaan jotain tekniikoita ni huh huh!”

Oli hienoa päästä taas kunnolla treenaamaan sen jälkeen kun olin maannut viikon verran sairaana sohvalla. Muutama kunnon treenikerta oli jo alla kun tallustelin treenikassi olalla WellGo Training Centerille seuraavaa ohjattua treenikertaa varten. Sain mun uuden treeniohjelman jo projektin alussa ja sovittiin että käydään se ensin kunnolla muutamalla kerralla läpi ja tsekataan tekniikat kuntoon yms. ennen kuin alan varsinaisesti ja täysipainoisesti treenaamaan sen mukaan. Odotin siis sellasta kevyehköä treeniä joka painottuu treenitekniikoihin. Olin puoliksi oikeassa…

Tossa sen lihaksen pitäis olla…

Valmentajani Jani Sukeva on mukava mies, mutta vittumainen valmentaja, sanan positiivisessa mielessä. Jani piti tarkasti huolta, että tekniikat pysyi puhtaina ja paketti kasassa, mutta samalla laitto pistämään kaiken peliin, mukavuusalue jäi kauas taakse. Se oli oikeasti ihan mielettömän hienoa, itsensä tuli pitkästä aikaa ylitettyä toden teolla ja tuli todella tunne että nyt treenataan oikeasti.

Tekniikat kuntoon

Tehtiin mitä liikettä tahansa, Jani oli tarkkana tekniikan suhteen, eikä vaan kertonut miten liike kuuluu tehdä, vaan myös miksi se tehdään juuri niin. Tarkoitus oli että mä itekin ymmärrän miten liike kuuluu tehdä ja miksi, eikä vaan mekaanisesti toistaa valmentajan ohjeita. Oli hieno nähdä esimerkiksi kyykystä Janin kuvaamaa videota, missä näkyi kyykkytekniikan olevan hallussa. Samassa videolta olisi ollut helppo havainnoida mahdolliset puutteet tekniikassa, mutta eihän siellä sellasia ollut, luonnollisesti 😉

Se mikä kyykyssä otettiin mulle uutena juttuna, oli tukivyön pois jättäminen. Mulla kun on ton oman korsetin hallinnan kanssa vielä hieman hakemista, ei vyöllä lähdetä hakemaan keinotekoista tukea, vaan haetaan se tuki niistä tukilihaksista niinkuin kuuluukin. Se tarkoittaa alkuun maltillisempia painoja, mutta lopputulos tulee olemaan huikea, uskokaa pois!

Vielä viis toistoa!

”nyt kun mä istun tonne vessanpytyllekin, ni mä joudun ottamaan siitä renkaasta kiinni”

Tekniikat katottiin kuntoon, mutta toisin kuin alkuun ajattelin, se ei tarkoittanut mitään kevyttä treenailua, ei sinne päinkään. Jani pisti mut ihan oikeasti koville ja menemään niiden omien rajojen yli. Mä olen tottunut treenaamaan kovaa, tai niin oon ainakin ajatellut ja kai se jossain määrin on pitänyt paikkansakin. Nyt kuitenkin sarjat vietiin ihan loppuun asti ja se ei tarkoittanut pakkotoistoja tai pudotuksia, vaan ihan vaan tahdonvoimaa. Janin mukaan avain kehitykseen on se, että siinä vaiheessa kun ei enää pystytä tekemään yhtään toistoa, niitä tehdään vielä viisi lisää.

Tottakai se viimeinen raja tulee jossakin vaiheessa vastaan, se kun ei enää pystytä tekemään yhtään ainoata toistoa. Tärkeää on osata erottaa se todellinen viimeinen raja siitä kuvitteellisesta rajasta, siitä jota vaan kuvittelee ettei pysty ylittämään.

Jos WellGo:lle astellessani odotin innolla ohjattua treeniä, jossa katsotaan tekniikat kuntoon, salilta pois horjuessani en malttanut odottaa seuraavaa kertaa kun pääsen taas laittamaan kaiken peliin, ylittämään itseni. Nyt pitää vaan selvitä näiden reisien kanssa seuraavat pari päivää…

 

TÄÄLTÄ löydät aina kaikki projektia koskevat aiemmatkin postaukset ja kannattaa laittaa seurantaan myös Metallisydämen Instagram sekä Facebook-sivu sekä Sarin oma Instagram-tili 🙂