Löysä muna ei ole leikin asia

Jokainen kuvittelee, ettei itselle käy niin, mutta totuus on, että se päivä osuu ihan jokaisen kohdalle ennemmin tai myöhemmin. Jonakin päivänä muna ei ole enää sopivan kova, vaan suuhun purskahtaa löysä muna. Siinä tilanteessa on miltei mahdotonta pidättää oksennusta… ja koko päivä on pilalla.

Minun kohdalleni tuo tilanne tuli aivan yllättäen tällä viikolla. Keitin kananmunia ihan kuin niin monta kertaa aiemminkin, viattomana ja pahaa aavistamattomana. Puuhailin siinä samalla jotain muutakin, muka kovinkin tärkeää. Taisin siivota tai jotain. Sillä nyt ei ole niin hirvesäti merkitystä mitä se oli, jokatapauksessa huomioni herpaantui pääasiasta, eli huolellisesta munankeittämisestä. Kellosta olin katsonut ajan ja kymmenen minuutin (tai niin siinä vaiheessa luulin) jälkeen otin munat kiehumasta ja valutin kylmää vettä päälle, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Pahaa aavistamattomana, osin jopa innostuneena. Kohta saisin herkullisia vastakeitettyjä kananmunia aamiaiselleni, tuskin maltoin odottaa…

En aavistanut pahaa edes munia kuoriessani, usein vastakeitetty muna ei ole ihan niin kiinteä kuin seuraavana päivänä jääkaapista otettuna. Karmaiseva totuus selvisi vasta ensimmäisen haukkauksen myötä, yhtäkkiä suuni oli täynnä lämmintä, kuvottavaa löysää munaa. Olin katsonut kelloa väärin siivoillessani ja munat olivat jääneet aivan liian raaoiksi.

löysä

Kyse ei siis ollut pelkästä hieman löysähköstä keltuaisesta, joillaista olen joskus erehtynyt hotellin aamupalalla maistamaan. Siitä olisi vielä jotenkin selviytynyt, mutta ei. Näiden munien valkuainenkin oli jäänyt löysäksi, osin jopa nestemäiseksi. Oksennus oli tulla siihen paikkaan. Sain kuitenkin pidettyä munan suussani ja nieleskeltyä oksettavat litkut alas. Toista haukkausta en kuitenkaan enää ottanut, yksi kerta löysää lämmintä munaa sai riittää.

Siinä meni saman tien kaikki kolmekymmentä kananmunaa roskiin. Tästä lähtien jätän siivoamiset ja muut turhat touhut tekemättä ja keskityn täysin siihen tärkeimpään, eli munan saamiseen sopivan kovaksi.

Hiukan lisää ruokaa niin johan alkaa ennätykset paukkua!

Kesä on ainakin kalenterin mukaan saapunut ja meidän kesäkuntodieetit on ainakin jossain määrin saatu päätökseen. Omalta osaltani aion vielä jatkaa hiukan latailtuani akkuja ja kerättyäni motivaatiota ja kiinnostusta dieettiin taas sen verran että riisi ja kana alkaa maistua (dieetin lopettamisesta ja siihen johtaineista asioista kerroin TÄÄLLÄ). Annetaanpa nyt Sarin keroa omasta dieetistään, treeneistään (miten ne ennätykset paukkuu) ja muista kuulumisista.

ennätykset

Sari:

Mulla ei missään vaiheessa loppunut motivaatio tai into dieettiin niinkuin Jarilla, jolla tuli jonkinlainen totaalinen stoppi koko hommaan. Mulla homma meni aikalailla suunnitelmien mukaan loppuun asti. Tavoite, eli mukava kesäkunto saavutettiin. Tämän kireämpi kunto olisi vaatinut aerobisen harjoittelun ottamista mukaan dieettiin isommassa mittakaavassa tai sitten kitumista olemattoman pienillä kaloreilla. Aerobisen reilu lisääminen ei vaan yksinkertaisesti sovi arjen aikatauluihin ja kitukaloreissa ei puolestaan ole mitään järkeä kesäkuntoa tavoiteltaessa. Olenkin hiljalleen lopetellut varsinaista dieettiä ja liukunut terveelliseen arkiruokavalioon.

Ruokavalion muutokset ovat niinkin tylsiä, kuin ruokamäärien pieniä lisäämisiä ja hieman enemmän tavallista kotiruokaa muistuttavia ruokia. Kun tekee lapsille esimerkiksi kinkkukiusausta, voi siitä tehdä itselle sopivamman version siinä samalla jättämällä omasta versiosta ruokakerman pois ja lisäämällä proteiinilähteitä kuten kananmunaa ja kinkkua. Toisena lämpimänä ruokana sitten kanaa ja parsakaalia ettei totuus pääse unohtumaan 😀

Ruokamäärien pienenkin lisäämisen on huomannut treeneissä. Vaikka treenit on koko dieetin ajan kulkeneet ihan hyvin, nyt mennään ihan uudella buustilla. Meillä on tarkoitus syksymmällä lähteä kasvattamaan voimia ja tuloksia ihan tosissaan, mutta on se hieno huomata että jo nyt entiset ennätykset paukkuu mennen tullen.

Ei tässä siis muuta kuin nautitaan kesästä, treeneistä, terveellisestä ruuasta. Eikä sitä tiedä vaikka innostuisi itsekin vielä hiukan kiristelemään kuntoa jos Jarikin siihen vielä lähtee, tää on kuitenkin aika kivaa touhua yhdessä, toista tukien ja toisen sortumisille naureskellen 😉

.

Huomenna luvassa muuten aikamoinen arvonta, kannattaa pysytellä kanavalla!