Sarin kokeellinen fitnesskeittiö – Proteiinimutakakku

Mutakakku on ehkä maailman parasta herkkua heti Omar-munkkien ja korvapuustien jälkeen. Sari väitti pystyvänsä tekemään herkullista mutakakkua ilman sokeria ja rasvaa, käyttäen proteiinijauhoja ja muita fitness-raaka-aineita. Saapa nähdä…

proteiinimutakakku

Proteiinimutakakku – ainekset

1 kokonainen kananmuna

1 munan valkuainen

½ dl kaurajauhoa (helppo tehdä itse kaurahiutaleista)

½ kypsä banaani

2 rkl raakakaakaojauhoa

hiukan vajaa desi suklaan makuista proteiinijauhoa

½ tl leivinjauhoa

hiukan suolaa ja nestemäistä makeutusainetta

proteiinimutakakku

Valmistus

Ensin valmistetaan kaurajauhoa jos sitä ei valmiiksi kaapista löydy. Se käy todella helposti heittämällä puoli desiä kaurahiutaleita sheikkeriin ja suristelemalla ne sauvasekoittimella jauhoksi.

Seuraavaksi erotetaan toisesta kanamunasta valkuainen, jonka jälkeen lisätään sheikkeriin kaurajauhojen kaveriksi tuo eroteltu valkuainen, kokonainen raaka kananmuna (kuoret kannattaa jättää pois), pari ruokalusikallista raakakaakaojauhoa, vajaa desi proteiinijauhoa ja puolikas banaani siivutettuna. Lisäksi voi lurautella mukaan maun mukaan nestemäistä makeutusainetta ja ripsauttaa hiukan suolaa.

Koko komeus suristellaan tasaiseksi massaksi sauvasekoittimella. Koostumus pitäisi olla tasaista löysähköä taikinaa.

Tämä taikina valutetaan sheikkeristä kuumalle pannulle, jossa on pieni tilkka öljyä… Pannun pitää olla pieni, jotta mutakakku jää aika paksuksi ja siten keskeltä mukavan raa’aksi.

(Tässä kohtaa Saria alkoi hiukan epäilyttää, mahtaako taikinassa olla kaikki ihan kohdallaan… Jotenkin hiukan liian tiukkaa tavaraa tuntui olevan…)

Pieni hetki todella kuumalla pannulla, jotta kakkuun muodostuu kiinteä kestävä pinta. Kun saat lastan mutakakun alle niin, että kakku pysyy ehjänä, kiepauta se ympäri ja taas pieni hetki pannulla, sitten äkkiä pois ettei kakku kypsy liikaa, vaan jää sisältä herkullisen raa’aksi. Tämä on haastavaa, kakku paistuu helposti liikaa, eikä siinä sen jälkeen ole mudasta tietoakaan.

Lopputulos

Jep perseelleen meni. Taikinassa oli jokin perustavanlaatuinen vika, se oli aivan liian kinteää. (Jari: hyvää tuokin oli, vaikka ulkonäkö olikin varsin omaperäinen)

Uusi yritys

Hiukan pohdintaa ja uusi taikina tulille. Tällä kertaa yksi muutos reseptiin, mitäpä muutakaan kuin fitnessruokien fitnessruokaa, maitorahkaa.

Muuten samat aineet, mutta lisänä 2 rkl maitorahkaa ja jo alkoi taikina muistuttaa taikinaa eikä tahnaa.

Pieni hetki kuumalla levyllä ja ympäri!

Ou jeah! Täydellistä!

Loppusilaus

Annetaan jäähtyä hetken aikaa ja valmistetaan sinä aikana jäljelle jääneestä maitorahkasta herkullinen lisuke mutakakun päälle.

Loppu maitorahka ja loraus maitoa kippoon, mukaan makeutusainetta ja taas sauvasekoittimella suristamaan. Samalla siivutetaan loppu banaanista ohuiksi siivuiksi.

Lopputulos kermavaahdon lailla vielä hiukan lämpimän mutakakun päälle ja muutama banaanin viipale kylkeen. Sitten maistamaan…

Tuomio

Ou mai gaad! Ihan törkeen hyvää!

Siis ihan oikeesti mielettömän hyvää. Sitä ei oikeasti usko miten hyvää proteiinimutakakku on ennen kuin sitä on maistanut. Nyt meni fitness-ruuat ihan uusille leveleille!

Miten koota itsensä sortumisen jälkeen?

“Why do we fall? So we can learn to pick ourselves up.” Lainaus on Batman-elokuvasta, mutta ajatus sopii yhtä hyvin dieettiin kuin viittasankarin elämään.

sortuminen

Sortuminen

Tuskin on dieettiä, jonka aikana ei dieettaaja olisi sortunut kertaakaan herkuttelemaan, oli kyse sitten yhdestä suupalasta tai kaiken eteentulevan ahmimisesta. Tuo sortuminen, tai edes totaalinen romahtaminen, ei kuitenkaan ole maailmanloppu, ei edes tuon kyseisen dieetin loppu. Kun mennään pitkään vähillä kaloreilla, syödään dieettiruokaa ja liikutaan paljon, nousee herkkujen himo jossakin vaiheessa väistämättä suureksi. Siinä voi itsehillintä romahtaa ja sisäinen peto päästä valtaan, eikä mikään herkku ole enää turvassa. Herkku voi tässä tapauksessa tarkoittaa yhtä hyvin kattilallista kaurapuuroa, sataa banaania, laatikollista Omar-munkkeja tai ihan vaikka muutamaa siivua ruisleipää. Herkku on se kielletty ruoka, jota tekee mieli enemmän kuin mitään muuta, jopa niin paljon että lopulta sitä ei enää voi vastustaa…

Kun tuo piste tulee, kun mieliteko ylittää itsehillinnän, tapahtuu sortuminen. Sortuminen voi tarkoittaa haukkaamista himoitusta ruisleivästä tai kymmenen Omar-munkin ahmimista yhteen menoon. Sillä ei ole merkitystä, vaan sillä että sortumisesta aiheutuu huono omatunto – ja sitä taas voidaan käyttää hyväksi uuteen nousuun.

Mitä sortumisen jälkeen?

Yksittäinen sortuminen ei tee tavallisen dieetin suhteen yhtään mitään, vasta jos sortumisia tulee usein ja ne muuttuvat enemmän tavaksi kuin sattumiksi, on niillä oikeasti vaikutusta dieetin lopputulokseen. Usein sortumista seuraa sisuuntuminen, ”Perkele, minähän onnistun!” tai ”Nyt mä näytän että pystyn tähän!” mikä tuo lisää motivaatiota dieetin jatkamiseen ja johtaa lopulta onnistumiseen. Yksittäinen sortuminen saattaa hyvin toimia jopa dieettiä tukevana asiana kun tarkastellaan motivaatiota ja lopputulosta.

Sortumiseen ja sitä mahdollisesti seuraavaan syyllisyyden tai epäonnistumisen tunteeseen ei kannata jäädä möyrimään, vaan alun sitaatin mukaisesta nostaa itsensä ylös – ja lähteä jatkamaan dieettiä uudella innolla.

Miten ehkäistä sortuminen?

Sortumisen ehkäisemiseen on monia keinoja. Paras niistä on kivenkova itsekuri, jota kuitenkin löytyy valitettavan harvalta. Helpompia keinoja meille taviksille on esimerkiksi dieetin ajalle sopivin väliajoin suunnitellut herkuttelupäivät. Niiden avulla jaksaa puristaa pidempiäkin pätkiä tiukkaakin dieettiä Omar-munkkien kiiltäessä silmissä tietyn viikkomäärän päässä. Kun tuona ansaittuna herkuttelupäivänä on syönyt kyllikseen herkkuja, jaksaa niiden voimalla taas pitkään ja dieettiruokakin maistuu taas jonkin aikaa ihan hyvälle.

Jos tuollainen aikataulutettu herkuttelupäivä tuntuu huonolta idealta tai jos isompi herkuttelu yhdellä kerralla ei ole se oma juttu, voi itseään palkita pienemmillä palkkioilla aina saavutettuaan jonkin tietyn tavoitteen, esimerkiksi jonkin tavoitepainon. Nuo tavoitteet on hyvä kuitenkin suunnitella hyvissä ajoin etukäteen, ettei niitä tule keksittyä aina sitä mukaa kun tekee mieli herkutella 😉