Kehonrakentajan ruokavalio pitää ajatukset kirkkaina

Jokainen urheilija tietää ruokavalion merkityksen, oli laji sitten mikä tahansa. Maratoonarin ruokavalio on hyvin tarkka niin harjoituskaudella kuin kilpailuun valmistautuessa, kilpailutilanteessa kehon suorituskyky viedään äärimmilleen ja koko kilpailu saattaa kaatua edellisen päivän ruokailuihin. Kehonrakentaja punnitsee kilpailuun valmistautuessaan jokaisen suupalansa, jotta kilpailutilanteessa keho on parhaassa mahdollisessa tikissä, lopputulos voi olla kiinni hyvin pienestä virheestä.

Aiemmin ruokavalion merkitys liitettiin pääasiassa fyysisesti vaativiin urheilulajeihin, mutta nykypäivänä tiedetään ruokavaliolla olevan merkitystä myös älykkyyttä vaativiin suorituksiin. Esimerkkejä löytyy ammattilaisista shakinpelaajista ja jopa pokeripöydistä, joissa ajatus ei saa harhailla kurnivan vatsan tai laskevan verensokerin vuoksi. Yhä useammat pokeriammattilaiset noudattavatkin lähes yhtä tarkkaa ruokavaliota kuin huippu-urheilijat. Esimerkiksi pokeriammattilainen Moreria de Melo noudattaa tarkkaa ketoosidieettiä, joka on hyvin suosittua myös fitness-maailmassa.

Ruokavalion merkitys urheilussa

Ruokavalion merkitys tiedetään yleisesti fyysisissä urheilulajeissa. Jokainen huippu-urheilija noudattaa tarkkaa ruokavaliota niin harjoituskaudella kuin kilpailukaudellakin. Oikeanlainen ruokavalio takaa, että keho saa riittävästi ravintoa urheilusuorituksiin ja niistä palautumiseen. Erityisen tärkeä ruokavalio on kilpailuun valmistauduttaessa.

Me suomalaiset muistamme varmasti Valentin Konosen, joka työnsi sormet kurkkuunsa oksentaakseen kesken Helsingin EM-kilpailujen 50 kilometrin kävelyn vuonna 1994. Tuo oksentaminen johtui nimenomaan epäonnistuneesta nestetankkauksesta ennen kilpailua. Kestävyyslajeissa korostuukin oikeanlainen ravinnon ja nesteen tankkaaminen ennen kilpailua.

Kehonrakennuksessa taas suurimmat fyysiset suoritukset tehdään kuntosalilla harjoituskaudella. Silloin ruokavalio on tärkeä, jotta lihakset saavat kaiken tarpeellisen ravinnon kasvaakseen ja keho palautuakseen tehokkaasti jokaisesta treenistä. Kilpailuun valmistautuessa ruokavalio on vieläkin tärkeämmässä roolissa. Jokainen gramma lasketaan ja punnitaan jotta keho saadaan mahdollisimman rasvattomaksi ja kireäksi. Ja vaikka dieetti olisi onnistunut täydellisesti, saattaa pieni epäonnistuminen viimeistelyissä johtaa koko kilpailusuorituksen epäonnistumiseen. Kehonrakentajalla se tosin yleensä tarkoittaa huonoa erotuvuutta tms. eikä suinkaan oksentamista kesken kilpailun.

Ruokavalion merkitys älyä vaativissa lajeissa

Jos fyysisissä lajeissa osataankin arvostaa oikeanlaista ruokavaliota niin harjoituskaudella kuin kilpailusuorituksissakin, älyä vaativissa lajeissa sillä ei jostain syystä yleisesti koeta olevan niin suurta merkitystä. Kuitenkin myös keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä vaativissa lajeissa kuten juuri esimerkiksi shakissa ja pokerissa, on ruokavaliolla suuri merkitys.

Esimerkiksi ammatikseen pokeria pelaava Carlo Citrone on hyvin tarkka ruokavaliostaan. Carlon isä oli kehonrakentaja John Citrone ja Carlo itsekin harrasti kehonrakennusta ennen pokeriuraansa. Vaikka Carlo joutui moottoripyöräonnettomuuden vuoksi luopumaan kehonrakennuksesta, tarkasta ruokavaliosta hän ei luopunut, vaikka siirtyi kehonrakennuksen parista pokerin pariin.

Pokerissa ei lihaksia tarvita, sillä fyysisesti pelaaminen ei ole kovin vaativa suoritus. Silti ruokavaliolla on suuri vaikutus myös pokeripeleissä menestymiseen. Carlo onkin pitänyt kiinni tarkasta ruokavaliosta erityisesti pokeriturnausten aikana, sillä se pitää verensokerin tasaisena, ajatukset kirkkaina ja hermot kurissa myös pokeripöydässä.

Ruokavalion merkitys ihan tavallisessa arjessa

Erilaisten fyysisyyttä tai älyä vaativien urheilulajien ohella terveellisen ruokavalion merkityksen huomaa ihan omassa tavallisessa arjessakin. Ainakin itse olen paljon virkeämpi ja hyväntuulisempi kun syön terveellisesti ja tasaisin väliajoin. Silloin myös energiatasot pysyvät tasaisina eikä verensokerin nousuista ja laskuista johtuvia ärrimurrikohtauksia ole ainakaan ihan yhtä paljon kuin huonosti syödessä.

Selkeästi huomaa esimerkiksi työpäivän jälkeen salille mennessä, onko päivän aikana syönyt terveellisesti vai vähän mitä sattuu… Terveellisellä ja säännöllisellä ruokailulla jaksaa treenata oikein hyvin kun taas heikosti syötyä tekee mieli vain suunnata kotiin ja lösähtää sohvalle.

Ruokavalion merkitys bloggaamisessa?

Olen huomannut ruokavalion merkityksen jopa tässä bloggaamisessa, joka ajoittuu minulla myöhäiseen iltaan/yöhön, kun muu perhe on jo nukkumassa. Kun on päivän mittaan syönyt hyvin ja tasaisesti, kulkee bloggaaminenkin paljon mukavammin, kun taas heikosti menneiden ruokailujen jälkeen tekee mitä tahansa herkkuja mieli ihan hulluna. Fitness-bloggarin terveellisestä ruokavaliosta voit lukea lisää TÄÄLTÄ.

Onko eettisesti oikein olla ylipainoinen?

Olen monesti kirjoittanut terveellisestä ruokavaliosta – ja törmännyt eriäviin mielipiteisiin. Minun terveellinen ruokavalioni ei olekaan ollut kaikkien mielestä oikeasti terveellinen. Se riippuu luonnollisesti katsantakannasta. Jollekin terveellinen ruokavalio tarkoittaa Mäkkäriruuan ja karkin syömisen rajoittamista viikonloppuihin. Toiselle se tarkoittaa tavallista kotiruokaa ja kolmannelle salaattia ja vähärasvaista broileria. Jonkun mielestä terveellinen ruokavalio ei sisällä ollenkaan lihaa tai muita eläinkunnan tuotteita. Tätä viimeistä ajatusta perustellaan usein myös eettisellä näkökannalla, onko eettisesti oikein syödä lihaa? Tuohon kysymykseen aion tällä kertaa tarttua hiukan enemmän.

ylipainoinen

Onko eettisesti oikein syödä lihaa?

Tiedän olevani vaarallisilla vesillä tämän pohdintani kanssa. Nykyisin kun mielensä saa pahoitettua niin helposti mistä tahansa, niin eiköhän tällainen toisten ihmisten arvojen kyseenalaistaminen tule saamaan aikaan ihan oikean paskamyrskyn – tai sitten ei.

Lihansyönnin eettisyydestä ollaan varmasti väitelty ihan siitä asti kun Pertti Luolamiehen leiriin raahaama mammutinkoipi ei kelvannutkaan Pirkko Luolanaiselle, vaan tämä mieluummin popsi puolukoita ja nakersi mustikanvarpua. Mammutti raukka kun oli niin söpö ja karvainen ja sen tappaminen ruuaksi oli silkkaa julmuutta.

Tuohon aikaan taisi tosin nuo mammutin nahat ja lihat olla ihan oikeasti elossa säilymisen edellytys, eikä mammutteja tietojeni mukaan jalostettu pienissä tarhakopeissa ja tainnutettu sähköiskulla ennen nylkemistä. Ehkä silloin eettisyyden sijaan oli oikeasti ajateltava omaa eloonjäämistä ja mammutti tapettiinkin yhteisymmärryksessä lempeästi ahdistamalla kielekkeen alle heittelemällä kymmenillä keihäillä ja lopulta pudottamalla kallionlohkare päähän. Se eettisyyskeskustelu avattiin varmasti vasta myöhemmin, todennäköisesti vasta sitten kun oli opittu puhumaan pelkkien örähdysten sijaan.

Niin siis se lihansyömisen eettisyys nykypäivänä

Palataanpa aiheeseen, taisin hiukan harhautua sivuraiteille mammutteineni, ne tuskin nykypäivän vegaaneja enää isommin kiinnostavat. Nykyisin eettisen ruuan syöminen on varmasti paljon helpompaa kuin kivikaudella, nykyisin markkinoilla on jos jonkin näköistä luomua ja joutsenmerkkiä ja paljon eettisillä arvoilla kasvatettua lihaakin. On lähilihaa, joka kasvatetaan hyvissä oloissa ja jota ruokitaan vain hyvällä rehulla. On onnellisia kanoja, joita ihan oikeasti hoidetaan ja jotka munivat sen munan tai pari päivässä, toisin kuin tehotuotannon sarjatuliasemaisesti munaa puskevat lajitoverinsa.

Onko kuitenkaan eettisesti oikein syödä eläimiä jotka kasvatetaan ihmisten ravinnoksi, vaikka niillä olisikin hyvät elinolot? Selviäähän ihminen hengissä ilman tuotettua lihaakin…

Entä riistaliha?

Riistaliha on ihan oma osaalueensa ja ansaitsee oman pohdintansa. Vaikka nykypäivänä ihmisen ei tarvitsekaan elossa pysyäkseen jahdata hirviä metsässä, on vapaana eläneen eläimen metsästämällä hankittu liha ehkä kuitenkin sieltä eettisimmästä päästä. Tai niin ainakin näin maallikkona kuvittelisin. Ja onhan siinä riistalihassa tietynlainen riistanhoidollinenkin näkökanta olemassa, ainakin meillä Suomessa. Ei pääse eläimet liikaa hyppimään ihmisten nenille (tai konepelleille) kun niiden kannat pidetään metsästämällä kurissa – ja samalla saadaan herkullista ja eettistä lihaa pöytään.

Toisaalta taas kerran, onko sekään eettisesti oikein jos kerran hengissä pysyy ilmankin?

Nyt kun tämä valkoihoinen länsimaalainen marketista lihansa ostava heteromies on pohdinnoillaan saanut suututettua sen viimeisimmänkin eettisistä syistä lihansyönnistä kieltäytyvän viherpiipertäjän, on aika lyödä se viimeinen naula arkkuun ja esittää otsikon kysymys.

Onko eettisesti oikein olla ylipainoinen?