Löysä muna ei ole leikin asia

Jokainen kuvittelee, ettei itselle käy niin, mutta totuus on, että se päivä osuu ihan jokaisen kohdalle ennemmin tai myöhemmin. Jonakin päivänä muna ei ole enää sopivan kova, vaan suuhun purskahtaa löysä muna. Siinä tilanteessa on miltei mahdotonta pidättää oksennusta… ja koko päivä on pilalla.

Minun kohdalleni tuo tilanne tuli aivan yllättäen tällä viikolla. Keitin kananmunia ihan kuin niin monta kertaa aiemminkin, viattomana ja pahaa aavistamattomana. Puuhailin siinä samalla jotain muutakin, muka kovinkin tärkeää. Taisin siivota tai jotain. Sillä nyt ei ole niin hirvesäti merkitystä mitä se oli, jokatapauksessa huomioni herpaantui pääasiasta, eli huolellisesta munankeittämisestä. Kellosta olin katsonut ajan ja kymmenen minuutin (tai niin siinä vaiheessa luulin) jälkeen otin munat kiehumasta ja valutin kylmää vettä päälle, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Pahaa aavistamattomana, osin jopa innostuneena. Kohta saisin herkullisia vastakeitettyjä kananmunia aamiaiselleni, tuskin maltoin odottaa…

En aavistanut pahaa edes munia kuoriessani, usein vastakeitetty muna ei ole ihan niin kiinteä kuin seuraavana päivänä jääkaapista otettuna. Karmaiseva totuus selvisi vasta ensimmäisen haukkauksen myötä, yhtäkkiä suuni oli täynnä lämmintä, kuvottavaa löysää munaa. Olin katsonut kelloa väärin siivoillessani ja munat olivat jääneet aivan liian raaoiksi.

löysä

Kyse ei siis ollut pelkästä hieman löysähköstä keltuaisesta, joillaista olen joskus erehtynyt hotellin aamupalalla maistamaan. Siitä olisi vielä jotenkin selviytynyt, mutta ei. Näiden munien valkuainenkin oli jäänyt löysäksi, osin jopa nestemäiseksi. Oksennus oli tulla siihen paikkaan. Sain kuitenkin pidettyä munan suussani ja nieleskeltyä oksettavat litkut alas. Toista haukkausta en kuitenkaan enää ottanut, yksi kerta löysää lämmintä munaa sai riittää.

Siinä meni saman tien kaikki kolmekymmentä kananmunaa roskiin. Tästä lähtien jätän siivoamiset ja muut turhat touhut tekemättä ja keskityn täysin siihen tärkeimpään, eli munan saamiseen sopivan kovaksi.

Fitness on vakava asia

Olen tässä pohtinut, että minkä ihmeen takia ihmiset kuvittelee että fitneksessä olisi jotain hauskaa. Ei siinä ole, fitness on vakava asia.

Hymy

Joo, kyllä siellä kilpalavalla hymyillään, siellä kuuluu hymyillä. Mutta se on kyllä ainoa paikka mihin se hymy kuuluu. Ja uskallan väittää että joillakin se lavahymykin on hieman väkinäinen ja luiskahtaa joskus helposti jopa irvistyksen puolelle…

Bullin lavahymy on legendaarinen
Treeni

Treeni on vakavaakin vakavampaa hommaa. Siinä ei paljon hymyillä kun viimeisillä voimilla väännetään toistoja tajunnan rajamailla. Ja juuri sitä se fitness puhtaimmillaan on, vakavaa vääntämistä hampaat irvessä toisto kerrallaan kohti tavoitetta. Jos siinä lähdetään hymyilemään kesken treenin, se vie kovassa treenissä tarvittavan tappofiiliksen ja kaiken uskottavuuden koko touhusta.

vakava

Ruoka

Fitness-ruoka ei ole naurun asia. Fitnessissä ruoka on polttoainetta eikä mitään muuta. Maku on täysin toissijainen juttu ja tärkeintä on ruuan ravintoarvot. Ei siinä paljon hymyilytä kun lautasella on kuivaa riisiä ja kanaa sekä kasa parsakaalia… Vai oletteko nähneet jonkun fitness-harrastajan joka on hymyillyt syödessään? Ette varmasti.

Aerobiset ja muu hömppä

Fitnessiin kuuluu paljon muutakin kuin pepputreeniä ja parsakaalia, vaikka sitä ei ehkä heti uskoisi. Fitnessiin kuuluu oleellisena osana aerobinen harjoittelu, mielellään mäkijuoksu tai portaiden tasajalkaa ylös hyppiminen. Se on kuulkaa vakava paikka kun keuhkoja polttaa, silmissä sumenee ja vielä pitäisi saada toisenkin lenkkarin nauhat sidottua!

Fitness on vakava asia

Muistakaa siis kaikki, ihan aloittelijasta kokeneeseen fitness-kilpailijaan suhtautua harrastukseenne ja elämäntapaanne sen vaatimalla vakavuudella. Hauskuus, ilo ja nauru kuuluu lapsille, fitness on vakava asia!