Mitä lapsi saa tai ei saa syödä?

Viimeaikoina kohua lasten syömisistä on riittänyt. On ollut tiukkaa kannanottoa sokerihöttöä vastaan ja kärkkäitä puolustautumisia karkkipäivien puolesta. Jokaisella tuntuu olevan mielipide siihen, mitä lapsi saa tai ei saa syödä. Kannan oman korteni kekoon kertomalla miten meidän perheessä toimitaan. Korostan ettei tämä ole ohjeistus tai edes kannanotto siihen, miten kuuluu tai ei kuulu toimia, tämä on ihan vaan meidän tapa.

lapsi

Soseiden ihmeellinen maailma

Jo aikoinaan kun Emilia oli pieni vauva, Sari halusi tehdä Emilian soseet itse. Siinä tehosekoitin lauloi ja sosetta syntyi. Oli perunasosetta, porkkanasosetta, bataattisosetta, perunaporkkanabataattisosetta ja vaikka mitä, jopa parsakaalisosetta josta Emilia tykkäsi ihan hulluna. Kaapissa oli aina varmuuden vuoksi myös kaupan valmissoseita, joita käytettiin kuitenkin suhteellisen harvoin. Tosin valmis luumusose oli aika ajoin käytössä kun kakka meinasi olla kovalla – ja samassa tarkoituksessa sitä löytyy kaapista edelleen.

Vadelmien suurkuluttaja

Emilian kasvaessa tehosekoitin on surissut vähemmän ja ruuat vaihtuneet soseista kiinteämmiksi. Kuvioon on tulleet makaronilaatikot, lohikiusaukset ja nakkikeitot, eli ihan tavalliset kotiruuat. Aamuisin ja iltaisin syödään useimmiten kaurapuuroa, jonka seassa on kotimaisia marjoja ja hiukan sokeria. Emilian herkkua on vadelmapuuro, mutta viimeaikoina on jouduttu tyytymään mustikoihin vadelmien loputtua pakastimesta jo aikaa sitten. Tulevana kesänä osataankin varautua paremmin ja pakastin tulee pursuamaan vadelmista 😀

Riisikakkua ja parsakaalia?

Välipaloina toimii esimerkiksi jogurtti, mysli, leipä ja hedelmät. Ihan tavallisia juttuja nekin. On maustamatonta A-jogurttia ja on banaanijogurttia. Äidin lautaselta Emilia napsii aina parsakaalia ja isiltä haukkailee keitettyä kananmunaa. Riisikakkua Emilia haluaa saada kun isi ja äiti sellaista popsii ja aina jos isi tai äiti kuvaa annoksensa someen, haluaa Emiliakin omasta annoksestaan otettavan kuvan.

Herkuttelua silloin tällöin

Karkkipäivä meillä on kerran viikossa, lauantaisin. Silloin Emilia saa oman pienen irtokarkkipussin, jossa on useimmiten pelkkiä vadelmaveneitä, ne kun on Emilian suurta herkkua dominokeksien ohella.

Me ollaan pyritty siihen, että vaikka omat ruokavaliot on ajoittain kovinkin tiukkoja ja syöminen rajattua, se välittyisi Emilialle mahdollisimman vähän. Jos Emilia haluaa isin maistavan vadelmavenettä, isi maistaa ja sillä selvä ja parsakaalin dissaaminenkin on kotioloissa hyvin vähäistä ettei se vaikuttaisi Emilian parsakaalin syömiseen.

Meillä ei siis olla totaalikieltäytyjiä sokerin suhteen eikä messuta fitneksen ilosanomaa, vaikka itse dieetillä oltaisiinkin. Vastavuoroisesti ei kyllä sitä karkkiakaan joka päivä syödä ja karkkipäivinäkin syödään lähinnä ruuan jälkeen jälkkäriksi. Dominokeksi saattaa kyllä irrota joskus arkisinkin 😉

Mutta kuten alussa mainitsin, tämä on meidän tapa, ei mikään ultimaattinen ainoa oikea tapa.

.

Mielipide

No enhän mä nyt malta sittenkään olla ottamatta kantaa edes vähän… Nää on tosi vaikeita asioita, sillä jokaisella vanhemmalla on omat elämänarvonsa ja jokainen näkee asiat eri tavalla. Itse en näe millään asteikolla hyvänä jatkuvaa herkkujen syömistä, lapsen ei tarvitse syödä mäkkäriä ja karkkia joka päivä, vaikka vanhempi itse niin tekisikin (en suosittele sitä kyllä vanhemmillekaan). Vastaavasti en näe lapsen kehitykselle hyödyksi liiallista terveellisyyspaatostakaan. Fitness-ruokavalio ei mielestäni ole oikea valinta lapselle vaikka vanhemmat kuinka olisivatkin tiukalla kisadieetillä. Mielestäni jokaisen vanhemman tulee ohjata lastaan terveelliseen ruokavalioon riippumatta siitä kuinka vinksallaan omat elintavat on, oli kyse sitten vakavasti ylipainoisesta pizzan mussuttajasta tai fitnekseen vinksahtaneesta parsakaalin puputtajasta.

Ehrmann Dark Chock & Mint pika-arvostelu!

Jokin aika sitten tehtiin Sarin ja Emilian kanssa arvostelu markkinoille paukahtaneista Ehrmann, ProPud ja Puddix proteiinisuklaavanukkaista. Siinä arvostelussa annoin parhaan arvosanan ProPudille, mutta sittemmin suosikki on kyllä vaihtunut ja Ehrmann noussut ykköseksi. Olinkin aika innoissani kun kuulin Ehrmannista tulleen myyntiin uusi maku, tumma suklaa & minttu, joka ainakin minun mielestäni kuulostaa houkuttelevalta… Eilen sain vihdoin uuden Ehrmann-purkin kouraani ja nyt on ihan pikaisen pika-arvostelun paikka! (Edellinen arvostelu löytyy TÄÄLTÄ jos jotakuta kiinnostaa)

Ehrmann

Itseasiassa olen kytännyt tuota vanukasta Prisman hyllystä jo jonkin aikaa ja aina vaan hyllyssä oli sen kohdalla ammottava aukko. Lopulta minut pelasti työkaveri, joka oli jostain Ehrmannin minttusuklaavanukasta löytänyt ja toi minulle maisteltavaksi yhden. Kiitos Sualeeh! (Te muut työkaverit, kannattaa hiukan tsempata!)

No sitten itse arvosteluun…

Ravintosisältö nyt luonnollisesti kiinnostaa jokaista fitness-hurahtanutta, joten lähdetään siitä liikkeelle:

  • Energiaa 200g purkillisessa on 152 kcal
  • Rasvaa 3 g
  • Hiilihydraattia 11 g (josta sokereita 8 g)
  • Proteiinia 20 g

Entäs se maku sitten? No odotusarvo oli aika kova, tykkään tummasta suklaasta ja mintustakin, joten niiden yhdistelmä tuntui todella houkuttelevalta, vielä kun alla oli todella hyvä kokemus suklaan makuisesta Ehrmannin vanukkaasta.

Valitettavasti minttusuklaa oli pettymys. Jo ensimmäinen lusikallinen kertoi mintun maun olevan aivan liian vahva ja loppua kohden lusikoidessa vaikutelma vain vahvistui. Ei jatkoon.

Ei saa ymmärtää väärin, ei tämä pahaa ole. Mutta jos siellä Prisman hyllyllä on vieressä se alkuperäinen suklaan makuinen Ehrmann, valitsen sen jatkossa aivan varmasti ja minttusuklaa jää hyllyyn.

Pitäisiköhän seuraavaksi uskaltautua testaamaan niitä toffeen ja minkä lien muun makuisia vanukkaita…