Lohilo-proteiinijäätelöt testissä vol.3

Helteet sen kun jatkuu ja jäätelöä tekee mieli. Se ei ole tänä kesänä kuitenkaan ollenkaan niin suuri ongelma kuin aiempina kesinä, nyt kun kauppojen jäätelöaltaista löytyy terveellisempikin vaihtoehto, proteiinijäätelö. Proteiinilla höystettyjä fitness-versioita erinäisistä herkuista on ollut markkinoilla jo pitkään. On proteiinisipsejä ja proteiinikeksejä ja vaikka mitä. Näillä terveellisemmillä proteiiniversioilla on usein kuitenkin taipumus maistua kuralle. Me päätettiin ottaa nämä uudet Lohilo-proteiinijäätelöt testiin ja kertoa kaikelle kansalle mitä me niistä tykättiin!

Lohilo-proteiinijäätelöt testissä vol.3

Aikaisemmin testiin on jo päässeet ensimmäisessä osassa Strawberry White ja Cinnamon Bun ja toisessa osassa Cookie Dough ja Salted Caramel. Niiden arvostelut kannattaa myös käydä lukemassa, ensimmäinen osa löytyy TÄÄLTÄ ja toinen osa TÄÄLTÄ.

Lohilo Banana Split

Jälleen odotukset oli korkealla rasiaa avatessa. Paketti oli otettu pakastimesta sulamaan noin 10-15 minuuttia aiemmin jotta jäätelö ehtisi hieman pehmenemään. Tulos olikin oikein hyvä, lusikka upposi helposti jäätelöön ja jäätelö maistelijoihin. Banana Split oli herkullista banaanijäätelöä, jonka seassa oli suklaakastiketta. Tämä proteiiniversio ei maistunut kuralle, vaan oli todella hyvää.

Proteiinia Lohilo Banana Split sisältää 23 grammaa, perinteisesti laskettuna 100 grammaa sisältää proteiinia 12,3 g, rasvaa 4,1 g ja hiilihydraattia 9,2 g (josta sokereita 4,9 g). Hintaa 175 gramman purnukalla läheisessä K-kaupassa oli 3,99 euroa.

Arvosanat Lohilo Banana Splitille

Sari: Oikein hyvä. Kermaista banaanijäätelöä suklaakastikkeella höystettynä. Ei paljon parempaa voi toivoa. 9

Jari: Banaanijäätelö nyt ei yleisestikään ottaen ole herkkuani, mutta siitä huolimatta tai juuri siksi positiivinen yllätys. 8

Lohilo Double Chocolate

Suklaa on aina hyvää ja tuplana vielä parempaa. Lohilo Double Chocolatessa tupla suklaa tarkoittaa hyvin tummaa suklaata, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Double Chocolate ei ole äitelän makea, se ei sisällä kastikkeita eikä kokkareita, vaan on rehellistä tummaa suklaajäätelöä – ja ihan hyvää sellaista.

Proteiinia Lohilo Double Chocolate sisältää 23 grammaa, perinteisesti laskettuna 100 grammaa sisältää proteiinia 13 g, rasvaa 4,1 g ja hiilihydraattia 8,7 g (josta sokereita 4,1 g). Hintaa 175 gramman purnukalla läheisessä K-kaupassa oli 3,99 euroa.

Arvosanat Lohilo Double Chocolatelle

Sari: Melko tummaa suklaata, mutta oikein hyvää sellaista. 9

Jari: Suklaafanille miellyttävä vaihtoehto. Kaiken ei tarvitse aina olla supermakeaa ja täynnä kastikkeita. Rehellinen tumma maku. Nimi voisi tosin olla Dark Chocolate. 8

 

P.S. Tämä EI OLE kaupallinen yhteistyö, eikä tätä ole toteutettu yhteistyössä Lohilon kanssa.

Onko eettisesti oikein olla ylipainoinen?

Olen monesti kirjoittanut terveellisestä ruokavaliosta – ja törmännyt eriäviin mielipiteisiin. Minun terveellinen ruokavalioni ei olekaan ollut kaikkien mielestä oikeasti terveellinen. Se riippuu luonnollisesti katsantakannasta. Jollekin terveellinen ruokavalio tarkoittaa Mäkkäriruuan ja karkin syömisen rajoittamista viikonloppuihin. Toiselle se tarkoittaa tavallista kotiruokaa ja kolmannelle salaattia ja vähärasvaista broileria. Jonkun mielestä terveellinen ruokavalio ei sisällä ollenkaan lihaa tai muita eläinkunnan tuotteita. Tätä viimeistä ajatusta perustellaan usein myös eettisellä näkökannalla, onko eettisesti oikein syödä lihaa? Tuohon kysymykseen aion tällä kertaa tarttua hiukan enemmän.

ylipainoinen

Onko eettisesti oikein syödä lihaa?

Tiedän olevani vaarallisilla vesillä tämän pohdintani kanssa. Nykyisin kun mielensä saa pahoitettua niin helposti mistä tahansa, niin eiköhän tällainen toisten ihmisten arvojen kyseenalaistaminen tule saamaan aikaan ihan oikean paskamyrskyn – tai sitten ei.

Lihansyönnin eettisyydestä ollaan varmasti väitelty ihan siitä asti kun Pertti Luolamiehen leiriin raahaama mammutinkoipi ei kelvannutkaan Pirkko Luolanaiselle, vaan tämä mieluummin popsi puolukoita ja nakersi mustikanvarpua. Mammutti raukka kun oli niin söpö ja karvainen ja sen tappaminen ruuaksi oli silkkaa julmuutta.

Tuohon aikaan taisi tosin nuo mammutin nahat ja lihat olla ihan oikeasti elossa säilymisen edellytys, eikä mammutteja tietojeni mukaan jalostettu pienissä tarhakopeissa ja tainnutettu sähköiskulla ennen nylkemistä. Ehkä silloin eettisyyden sijaan oli oikeasti ajateltava omaa eloonjäämistä ja mammutti tapettiinkin yhteisymmärryksessä lempeästi ahdistamalla kielekkeen alle heittelemällä kymmenillä keihäillä ja lopulta pudottamalla kallionlohkare päähän. Se eettisyyskeskustelu avattiin varmasti vasta myöhemmin, todennäköisesti vasta sitten kun oli opittu puhumaan pelkkien örähdysten sijaan.

Niin siis se lihansyömisen eettisyys nykypäivänä

Palataanpa aiheeseen, taisin hiukan harhautua sivuraiteille mammutteineni, ne tuskin nykypäivän vegaaneja enää isommin kiinnostavat. Nykyisin eettisen ruuan syöminen on varmasti paljon helpompaa kuin kivikaudella, nykyisin markkinoilla on jos jonkin näköistä luomua ja joutsenmerkkiä ja paljon eettisillä arvoilla kasvatettua lihaakin. On lähilihaa, joka kasvatetaan hyvissä oloissa ja jota ruokitaan vain hyvällä rehulla. On onnellisia kanoja, joita ihan oikeasti hoidetaan ja jotka munivat sen munan tai pari päivässä, toisin kuin tehotuotannon sarjatuliasemaisesti munaa puskevat lajitoverinsa.

Onko kuitenkaan eettisesti oikein syödä eläimiä jotka kasvatetaan ihmisten ravinnoksi, vaikka niillä olisikin hyvät elinolot? Selviäähän ihminen hengissä ilman tuotettua lihaakin…

Entä riistaliha?

Riistaliha on ihan oma osaalueensa ja ansaitsee oman pohdintansa. Vaikka nykypäivänä ihmisen ei tarvitsekaan elossa pysyäkseen jahdata hirviä metsässä, on vapaana eläneen eläimen metsästämällä hankittu liha ehkä kuitenkin sieltä eettisimmästä päästä. Tai niin ainakin näin maallikkona kuvittelisin. Ja onhan siinä riistalihassa tietynlainen riistanhoidollinenkin näkökanta olemassa, ainakin meillä Suomessa. Ei pääse eläimet liikaa hyppimään ihmisten nenille (tai konepelleille) kun niiden kannat pidetään metsästämällä kurissa – ja samalla saadaan herkullista ja eettistä lihaa pöytään.

Toisaalta taas kerran, onko sekään eettisesti oikein jos kerran hengissä pysyy ilmankin?

Nyt kun tämä valkoihoinen länsimaalainen marketista lihansa ostava heteromies on pohdinnoillaan saanut suututettua sen viimeisimmänkin eettisistä syistä lihansyönnistä kieltäytyvän viherpiipertäjän, on aika lyödä se viimeinen naula arkkuun ja esittää otsikon kysymys.

Onko eettisesti oikein olla ylipainoinen?