Onko eettisesti oikein olla ylipainoinen?

Olen monesti kirjoittanut terveellisestä ruokavaliosta – ja törmännyt eriäviin mielipiteisiin. Minun terveellinen ruokavalioni ei olekaan ollut kaikkien mielestä oikeasti terveellinen. Se riippuu luonnollisesti katsantakannasta. Jollekin terveellinen ruokavalio tarkoittaa Mäkkäriruuan ja karkin syömisen rajoittamista viikonloppuihin. Toiselle se tarkoittaa tavallista kotiruokaa ja kolmannelle salaattia ja vähärasvaista broileria. Jonkun mielestä terveellinen ruokavalio ei sisällä ollenkaan lihaa tai muita eläinkunnan tuotteita. Tätä viimeistä ajatusta perustellaan usein myös eettisellä näkökannalla, onko eettisesti oikein syödä lihaa? Tuohon kysymykseen aion tällä kertaa tarttua hiukan enemmän.

ylipainoinen

Onko eettisesti oikein syödä lihaa?

Tiedän olevani vaarallisilla vesillä tämän pohdintani kanssa. Nykyisin kun mielensä saa pahoitettua niin helposti mistä tahansa, niin eiköhän tällainen toisten ihmisten arvojen kyseenalaistaminen tule saamaan aikaan ihan oikean paskamyrskyn – tai sitten ei.

Lihansyönnin eettisyydestä ollaan varmasti väitelty ihan siitä asti kun Pertti Luolamiehen leiriin raahaama mammutinkoipi ei kelvannutkaan Pirkko Luolanaiselle, vaan tämä mieluummin popsi puolukoita ja nakersi mustikanvarpua. Mammutti raukka kun oli niin söpö ja karvainen ja sen tappaminen ruuaksi oli silkkaa julmuutta.

Tuohon aikaan taisi tosin nuo mammutin nahat ja lihat olla ihan oikeasti elossa säilymisen edellytys, eikä mammutteja tietojeni mukaan jalostettu pienissä tarhakopeissa ja tainnutettu sähköiskulla ennen nylkemistä. Ehkä silloin eettisyyden sijaan oli oikeasti ajateltava omaa eloonjäämistä ja mammutti tapettiinkin yhteisymmärryksessä lempeästi ahdistamalla kielekkeen alle heittelemällä kymmenillä keihäillä ja lopulta pudottamalla kallionlohkare päähän. Se eettisyyskeskustelu avattiin varmasti vasta myöhemmin, todennäköisesti vasta sitten kun oli opittu puhumaan pelkkien örähdysten sijaan.

Niin siis se lihansyömisen eettisyys nykypäivänä

Palataanpa aiheeseen, taisin hiukan harhautua sivuraiteille mammutteineni, ne tuskin nykypäivän vegaaneja enää isommin kiinnostavat. Nykyisin eettisen ruuan syöminen on varmasti paljon helpompaa kuin kivikaudella, nykyisin markkinoilla on jos jonkin näköistä luomua ja joutsenmerkkiä ja paljon eettisillä arvoilla kasvatettua lihaakin. On lähilihaa, joka kasvatetaan hyvissä oloissa ja jota ruokitaan vain hyvällä rehulla. On onnellisia kanoja, joita ihan oikeasti hoidetaan ja jotka munivat sen munan tai pari päivässä, toisin kuin tehotuotannon sarjatuliasemaisesti munaa puskevat lajitoverinsa.

Onko kuitenkaan eettisesti oikein syödä eläimiä jotka kasvatetaan ihmisten ravinnoksi, vaikka niillä olisikin hyvät elinolot? Selviäähän ihminen hengissä ilman tuotettua lihaakin…

Entä riistaliha?

Riistaliha on ihan oma osaalueensa ja ansaitsee oman pohdintansa. Vaikka nykypäivänä ihmisen ei tarvitsekaan elossa pysyäkseen jahdata hirviä metsässä, on vapaana eläneen eläimen metsästämällä hankittu liha ehkä kuitenkin sieltä eettisimmästä päästä. Tai niin ainakin näin maallikkona kuvittelisin. Ja onhan siinä riistalihassa tietynlainen riistanhoidollinenkin näkökanta olemassa, ainakin meillä Suomessa. Ei pääse eläimet liikaa hyppimään ihmisten nenille (tai konepelleille) kun niiden kannat pidetään metsästämällä kurissa – ja samalla saadaan herkullista ja eettistä lihaa pöytään.

Toisaalta taas kerran, onko sekään eettisesti oikein jos kerran hengissä pysyy ilmankin?

Nyt kun tämä valkoihoinen länsimaalainen marketista lihansa ostava heteromies on pohdinnoillaan saanut suututettua sen viimeisimmänkin eettisistä syistä lihansyönnistä kieltäytyvän viherpiipertäjän, on aika lyödä se viimeinen naula arkkuun ja esittää otsikon kysymys.

Onko eettisesti oikein olla ylipainoinen?

Terveellistä roskaruokaa osa 1 – Hampurilaiset

Roskaruuasta puhuttaessa ensimäisten joukossa mieleen nousee hampurilaiset. Osalle mielikuva rasvaa tihkuvasta majoneesilla kyllästetystä hampurilaisesta saa veden kihoamaan suuhun, osalle sellainen on kammotus. Tässä ”terveellistä roskaruokaa” sarjan ensimmäisessä osassa valmistetaan hampurilaisia, jotka varmasti saavat veden kielelle, mutta sopivat terveellisempäänkin elämäntyyliin.

Terveellistä roskaruokaa osa 1 – Hampurilaiset

Hampurilainen koostuu perinteisesti kolmesta osasta, sämpylästä, pihvistä ja lisukkeista. Aloitetaan tällä kertaa siitä ainakin itselleni tärkeimmästä, eli pihvistä.

Itselleni pihvi on hampurilaisen tärkein osa. Terveellisten hampurilaisteni pihviksi ei kelpaakaan mikä tahansa kaupan valmis jauhelihapihvi, ei itseasiassa yksikään kaupan valmiista jauhelihapihveistä, vaan jotta pihvi on paras mahdollinen, se tehdään itse.

Täydelliset hampurilaispihvit

400 g vähärasvaista naudan jauhelihaa
2 kananmunaa
1/2 dl korppujauhoja
1 dl ruokakermaa
sopivasti sipulia, suolaa ja mustapippuria

Valmistaminen on helppoa, ensin sekoitetaan ruokakerma ja korppujauhot, annetaan hetken aikaa turvota ja lisätään loput ainekset. Sekoitetaan tasaiseksi massaksi ja muotoillaan ohuehkoiksi pihveiksi. Laitetaan uuniin ja kypsytetään kunnes pihvit ovat valmiita.

Sämpylät

Sämpylöiden kohdalal vaihtoehtoja on useita. Paras vaihtoehto on luonnollisesti leipoa sämpylätkin itse, vaikka TÄMÄN ohjeen mukaan. Itse päädyin tällä kertaa helpompaan vaihtoehtoon ja ostin kaupasta parikin erilaista sämpylävaihtoehtoa, kaurasämpylöitä, ruissämpylöitä ja ihan perinteistä ruisleipää.

Muut täytteet

Muiden täytteiden osalta vaihtoehtoja on vielä enemmän. Koska tarkoitus on valmistaa terveellisempiä vaihtoehtoja hesen hampurilaisille, kannattaa erilaiset hampurilaiskastikkeet jättää hankkimatta. Uskokaa pois, maku on erinomainen ilmankin.

Itse valitsin täytteiksi salaatinlehtiä, siivutettua tomaattia, cheddar-juustoa, ketsuppia ja sweet-chili kastiketta. Myös esimerkiksi jokin kevyt kermaviilikastike sopii varmasti erinomaisesti hampurilaisen täytteeksi.

Voittaja?

Niistä sitten kokoiltiin erilaisia herkullisia yhdistelmiä. Oma suosikkini oli ehdottomasti ruissämpylän väliin tehty hampurilainen. Voitti mennen tullen pikaruokaloiden hampurilaiset ja suuren osan ”parempienkin” ravintoloiden hampurilaisista.

Kannattaa ehdottomasti kokeilla!