Taas yksi viikko dieettiä takana…

Dieettiä on takana jo niin monta viikkoa, ettei tässä pysy enää mukana edes laskuissa. Sen verran nyt kuitenkin, että välillä alkaa motivaatio olla hiukkasen hukassa. Meidän dieetti on vähän kuin VR:n junat, meno on välillä tökkivää ja myöhässäkin saatetaan olla, mutta koko ajan edetään ja perille on vakaa aikomus päästä, ennemmin tai myöhemmin.

dieettiä

Jari

Dieetti kulkee edelleen eteenpäin ja on mahtavaa huomata miten farkut mahtuu jalkaan ahdistamatta ja miten istuessa vyötärölle kasautuvat makkarat ovat selkeästi pienentyneet. Seistessä saattaa jo oikeassa valaistuksessa havaita aavistuksen rasvan alla pilkottavista vatsalihaksistakin, mikä antaa uskoa koko dieetin onnistumiseen.

Jalka on alkanut loukkaantumisen jälkeen taas kantaa ja treenaamaan on päässyt, ainakin yläkroppaa. Reiden loukkaaminen antoi taas oivan syyn jättää jalkatreenit tauolle ja keskittyä olennaiseen, eli rintaan ja hauikseen. Voisi kuvitella, että kun pääsee panostamaan noihin lempiliikkeisiin, olisi treenit kulkeneet kuin unelma, mutta kun ei niin ei. Se ei tosin johdu dieetistä, vaan lähinnä unen puutteesta, Emilia kun on ollut kipeänä ja valvottanut niin isiä kuin äitiäkin. Ei siinä paljon hauista pumppailla kun silmät painuu väkisin kiinni sarjatauoilla…

Ruokajutuista on viime viikolla jauhettu aika paljon blogissa, joten niistä ei nyt tässä sen isommin. Pepsiä Maxia, epäeettistä naudanlihaa ja vihaisenlinnun kananmunia uppoaa ihan kiitettävästi, riisiä hiukan heikommin. Pieneksi vaihteluksi ja kiukkuisimpien viherpiipertäjien rauhoittamiseksi päätin kokeilla välillä naapurin kananpojan jauhelihaa, mikä ei nyt ainakaan huono kokemus ollut. Ehkä kokeilen joskus uudelleenkin.

Se on ehkä pakko vielä kertoa, että töissä oli viikolla palaverissa tarjolla voisilmäpullia. Palaverin aikana ja muiden läsnäollessa oli helppo hymyillen kieltäytyä pullasta, mutta voin kertoa että kun palaverin jälkeen jäin yksin loppujen pullien kanssa, tilanne muuttui. Jouduin ihan tosissani taistelemaan itseni kanssa söisinkö salaa yhden jäljelle jääneistä pullista vai en, kukaan ei saisi tietää… Eikä kukaan kyllä tiedä nytkään miten taistelussa kävi. Virallisen kertomuksen mukaan en syönyt pullaa, vaan heitin suuhuni pari jenkkiä ja elin onnellisena elämäni loppuun asti…

Sari

Todellinen tuskien viikko takana, monessakin suhteessa. Emilia on ollut kipeänä, mikä on tarkoittanut todella huonosti, jos lainkaan, nukuttuja öitä. Väsymys on painanut ja vaikuttanut osaltaan treeni-intoon ja salilla jaksamiseen, kuten myös ruokahaluun ja makeanhimoon.

Meidän dieettiruuat on suunniteltu meidän liikkuvan ja kiireisen arjen vaatimusten mukaan. Ne on yksinkertaisia ja helppoja valmistaa ja kuljettaa mukana. Tällä viikolla olin paljon kotona Emilian sairastaessa, joten olisi ollut mahdollisuus valmistaa vaikka mitä erilaisia dieettiherkkuja, mutta suoraan sanottuna ei vaan jaksanut. Samoista saatanan eväskipoista söin kuin olisin töissä ollessakin syönyt. Tuossa puhuttiinkin että jotain vaihtelua on nyt kehitettävä jotta motivaatio dieettiin pysyy yllä.

Ihan kuin Emilain sairastaminen ei olisi riittänyt, iski minullekin nuhakuume loppuviikosta. Treenit on siis tauolla ja vituttaahan se. Hyvä buusti oli päällä ja kyllä sen taas tietää että salille palatessa menee aikansa ennen kuin taas pääsee kunnolla vauhtiin.

Näillä kuitenkin mennään ja sitäpaitsi, kuka on väittänyt että dieetin pitäisi olla helppoa?

9,9 kiloa pudotettu, mitä muuta kuuluu dieetille?

Kaksi kuukautta taitaa olla nyt meidän yhteistä dieettiä takana. Yhteensä painoa on pudotettu 9,9 kiloa, mikä on meidän mielestä aika hyvin, varsinkin kun millään kisadieetillä ei olla eikä tätä hommaa olla tehty ihan otsa rutussa…

pudotettu

Me ollaan molemmat pysytty hyvin ruokavaliossa kiinni, eikä turhia sortumisia ole tapahtunut. Se tässä on hienoa kun itse toimii dieetin suunnittelijana ja seuraajana, että silloin voi tarvittaessa suunnitella tavallisiin dieettiruokiin myös poikkeuksia. Esimerkiksi kun laskiaisena Sari leipoi lapsille laskiaispullia ja niitä oli siinä kuola valuen tuijotettu ja haisteltu muutama minuutti, tehtiin dieettiin tarkasti suunniteltu muutos ja sen päivän ruokavalioon kuuluikin yllättäen yksi laskiaispulla…

Eipä noita tarkkaan harkittuja tai harkitsemattomiakaan muutoksia kovin usein meidän dieettiin kuulu, kyllä tässä aika tarkasti ruokavaliota noudatetaan molemmat. Välillä ottaa enemmän koville ja välillä homma tuntuu lasten leikiltä.

Nälkä ei juurikaan ole koko aikana vaivanut kumpaakaan, sen verran reilusti vielä tuota ruokaa päiviin vielä kuuluu eikä kalorimääriä ole vielä pudotettu. Saa nähdä alkaako se nälkälkin tulla tutuksi kun jossain vaiheessa väistämättä joudutaan ruokamääriä pienentämään…

Emilia haluaa omien ruokiensa ohessa maistella myös meidän dieettiruokia. Riisikakuista on esimerkiksi muodostunut Emilian suosikkeja ja parsakaalikin tuntuu maistuvan siihen malliin, että isiä alkaa välillä hiukan huolestuttaa… Ruoka-annoksistaan Emilia haluaa otettavan kuvia siinä missä isi ja äiti kuvaavat omiaankin 🙂

Mutta tosiaan, vielä mennään ihan mukavasti ja hiukan alkaa sieltä rasvakerroksen alta jotain jo pilkottaakin. Vielä ei kuitenkaan olla ihan samassa kireysluokassa kuin tuossa kolmisen vuotta sitten
otetussa kuvassa, eikä siihen asti ole tällä kertaa tarkoitus kiristääkään…

.

Metallisydän Facebookissa

Metallisydän Instagramissa