Hiukan lisää ruokaa niin johan alkaa ennätykset paukkua!

Kesä on ainakin kalenterin mukaan saapunut ja meidän kesäkuntodieetit on ainakin jossain määrin saatu päätökseen. Omalta osaltani aion vielä jatkaa hiukan latailtuani akkuja ja kerättyäni motivaatiota ja kiinnostusta dieettiin taas sen verran että riisi ja kana alkaa maistua (dieetin lopettamisesta ja siihen johtaineista asioista kerroin TÄÄLLÄ). Annetaanpa nyt Sarin keroa omasta dieetistään, treeneistään (miten ne ennätykset paukkuu) ja muista kuulumisista.

ennätykset

Sari:

Mulla ei missään vaiheessa loppunut motivaatio tai into dieettiin niinkuin Jarilla, jolla tuli jonkinlainen totaalinen stoppi koko hommaan. Mulla homma meni aikalailla suunnitelmien mukaan loppuun asti. Tavoite, eli mukava kesäkunto saavutettiin. Tämän kireämpi kunto olisi vaatinut aerobisen harjoittelun ottamista mukaan dieettiin isommassa mittakaavassa tai sitten kitumista olemattoman pienillä kaloreilla. Aerobisen reilu lisääminen ei vaan yksinkertaisesti sovi arjen aikatauluihin ja kitukaloreissa ei puolestaan ole mitään järkeä kesäkuntoa tavoiteltaessa. Olenkin hiljalleen lopetellut varsinaista dieettiä ja liukunut terveelliseen arkiruokavalioon.

Ruokavalion muutokset ovat niinkin tylsiä, kuin ruokamäärien pieniä lisäämisiä ja hieman enemmän tavallista kotiruokaa muistuttavia ruokia. Kun tekee lapsille esimerkiksi kinkkukiusausta, voi siitä tehdä itselle sopivamman version siinä samalla jättämällä omasta versiosta ruokakerman pois ja lisäämällä proteiinilähteitä kuten kananmunaa ja kinkkua. Toisena lämpimänä ruokana sitten kanaa ja parsakaalia ettei totuus pääse unohtumaan 😀

Ruokamäärien pienenkin lisäämisen on huomannut treeneissä. Vaikka treenit on koko dieetin ajan kulkeneet ihan hyvin, nyt mennään ihan uudella buustilla. Meillä on tarkoitus syksymmällä lähteä kasvattamaan voimia ja tuloksia ihan tosissaan, mutta on se hieno huomata että jo nyt entiset ennätykset paukkuu mennen tullen.

Ei tässä siis muuta kuin nautitaan kesästä, treeneistä, terveellisestä ruuasta. Eikä sitä tiedä vaikka innostuisi itsekin vielä hiukan kiristelemään kuntoa jos Jarikin siihen vielä lähtee, tää on kuitenkin aika kivaa touhua yhdessä, toista tukien ja toisen sortumisille naureskellen 😉

.

Huomenna luvassa muuten aikamoinen arvonta, kannattaa pysytellä kanavalla!

Nyt riitti. On aikalisän paikka.

Meikäläisen dieetti on junnannut paikallaan jo viimeiset pari kuukautta. Jo siitä pitäisi ymmärtää että jotain on vialla.

Motivaatio?

Ensin kyse oli motivaation puutteesta. Luulisi että edes jonkin verran motivoisi se, että dieettiään esittelee täällä blogissa tuhansille lukijoille. Luulisi että halu onnistua olisi valtava. No olihan se, mutta kun homma ei kiinnosta niin se ei kiinnosta.

Tammikuussa alkanut dieetti sujui aluksi hyvin. Painoa putosi kymmenisen kiloa tasaista tahtia, täysin suunnitelmien mukaan. Sitten kiinnostus dieettiin alkoi rakoilla. Tiedän kokemuksesta erilaisia keinoja löytää uutta motivaatiota, uutta buustia dieettiin. Ongelma vaan on se, että kaikki erilaiset keinot on vain tekohengitystä jos se oikea tahto puuttuu taustalta.

Onko tässä mitään järkeä?

Noin kaksi kuukautta sitten tuli ensimmäisen kerran sellainen olo, että onko tässä nyt mitään järkeä. Lähdin itseasiassa itse kyseenalaistamaan dieettini syitä. Aiemmin olen nauttinut dieettaamisesta, ja niin nautin nytkin, aluksi. Oma ajatusmaailmani on kuitenkin muuttunut täysin aiemmasta muutaman vuoden takaisesta ajasta, jolloin diettaaminen oli helppoa kuin mikä ja tiukka kunto prioriteetilistan kärkipäässä. Nykyisin sitä tärkeämpiä asioita on paljon.

Kun pää ei ollut mukana dieetissä, tuli aina välillä syötyä jotain pieniä dieettiin kuulumattomia juttuja. Ei mitään ihmeellistä, vaan lähinnä dieettiruuan ohessa pala leipää tms. Mistään salaherkuista ei ollut kyse, mutta leipäpalatkin riittivät siihen, että viimeinenkin kiinnostus hommaan romuttui. Olen aina ollut dieettieni suhteen totaalikieltäytyjä. Joko mennään tarkasti suunnitelman mukaan tai sitten mennään metsään. No nyt olitiin lähdetty sinne metsän suuntaan ja olisi ollut aika puhaltaa pilliin ja pistää peli poikki.

Itsepäisenä ihmisenä en kuitenkaan antanut periksi, vaan noin kuukausi sitten päätin että perkele, nyt rutistetaan tiukasti. Niin rutistinkin, ainakin alkuun. Tuo viimeinen kuukausi oli ihan helvettiä. Dieettiruuat ei vaan uponneet, ei sitten millään. Dieettiin kuuluvan pienen nälän sijaan aina ruoka-ajan lähestyessä nousi kuvotus, ihan oikea paha olo. Siihen ei loppuvaiheessa vaikuttanut enää edes se, mitä lautasella oli, ruoka ei vaan maistunut, ei mikään. Huolestuttavaksi homman teki se, ettei minun tehnyt mieli herkkuja sen enempää kuin mitään muutakaan. Siinä kohtaa viimein vedin pelin poikki, noin viikko sitten.

Haaveena makaronilaatikko

Kun elämän prioriteetit ovat ihan muualla kuin tiukoissa vatsalihaksissa tai käsivarsien verisuonissa, on parempi lakata tavoittelemasta niitä verenmaku suussa. Esimerkiksi yhteinen jäätelöhetki Emilian kanssa ja naureskelu jäätelötöhrystä isin nenänpäässä pesee sata-nolla sen päivän makrojen määrän. Yhdessä leivotut sämpylät ja niiden maisteleminen pyyhkii mennen tullen pöytää kalorilaskurilla. Hitto, yhdessä vaiheessa haaveeni oli, että saisin syödä yhdessä Emilian kanssa itse tekemääni makaronilaatikkoa ja silti en tajunnut meneväni perse edellä puuhun.

Ei saa ymmärtää väärin, dieetin ensimmäiset kaksi-kolme kuukautta oli hienoa aikaa, olo oli hyvä ja homma kulki. Siinä vaiheessa kun olisi pitänyt ottaa aerobinen harjoittelu mukaan kuvioihin, eikä siihen vaan yksinkertaisesti riittänyt aika, alkoi motivaatio rakoilla. Järkevä ratkaisu olisi ollut lyödä peli poikki jo aikaisemmin, eikä jääräpäisesti yrittää puskea päätä läpi tiiliseinästä. Ottaa aikalisä ja jatkaa jonkin ajan kuluttua uudella innolla. Itsepäisyyttäni vaan jatkoin, vaikka näin koko ajan ettei homma toimi niin kuin sen pitäisi.

Missä nyt mennään?

Nyt olen viikon verran syönyt vapaammin, ilman dieettipainetta. Nyt on menossa tuo aikalisä ja palaan dieetin pariin kun siltä tuntuu, kun haluan sitä oikeasti. Siihen voi mennä viikko tai kuukausi, tai sitten voi olla että en enää koskaan vedä itseäni tiukkaan kuntoon. Sillä ei ole mitään merkitystä. Sillä on, että se makaronilaatikko maistuu hiton hyvältä.

makaronilaatikko