From fitness to fatness

Tässä on nyt jo useampi vuosi eletty fitneksen kulta-aikaa. Fitnesstä on vähän joka puolella, mutta kuten on käynyt kaikkien muidenkin muotivillitysten, alkaa fitness-buumikin hiipua hiljalleen. Kuinka moni enää muistaa Jane Fondan jumppavideot tai edes käy enää vielä muutama vuosi sitten niin muodin huipulla olleilla zumbatunneilla? Uskokaa pois, kohta ei kukaan enää muista fitnessiäkään…

From fitness…

Miettikää nyt, kaikki harrastaa nyt fitnessiä, mutta oikeasti siitä touhusta nauttii vain aniharva. En usko että menee kauaa kun suurin osa tämänhetkisistä fitness-intoilijoista kyllästyy iänikuiseen ”jee, kävin salilla pumppaamassa, oli niin ihanaa!” -jankutukseen ja belfietkin alkaa lähinnä vituttaa. Se on vaan niin helvetin vaikeeta saada otettua siitä omasta takapuolesta aina vaan edustavampia kuvia kun ei se kyykkykään oikeesti kiinnosta. Kyllähän sen nyt ymmärtää, se vaatii ihan oikeaa kiinnostusta ja motivaatiota jaksaa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen treenata ja syödä terveellisesti. Ei sitä vaan aina jaksa salilla ravata ja sitä parsakaalia popsia. Niin siinä sitten käy, kun on jaksettu riittävän kauan esittää tekopirteää, tulee raja vastaan.

Woman-Tired-of-Working-Out-520x346

…to fatness!

Uskon vakaasti seuraavan buumin olevan fatness. Useinhan aloitetaan kuntokuuri esimerkiksi uudenvuodenlupauksena. Ja sitä seuraa lähes aina repsahdus ja kuntokuuri tyssää siihen. No miettikää kun nämä tuhannet fitness-intoilijat alkavat repsahdella, yksi toisensa jälkeen. Kohta tyssää maitorahkan myynti kuin seinään ja pullapitkot alkaa taas mennä kaupaksi. Lo-carb-fitness-patukat jää hyllyyn ja Fazerin sinisen myyntikäyrät alkaa taas hipoa huippulukemia. Fitness-intoilijat alkavat paisua enemmän tai vähemmän. Näin fatnessista tulee uusi buumi. Spirulinat ja muut superfuudit homehtuvat kaappeihin ja kaikki alkavat postailla fatness-blogeihinsa mitä epäterveellisempiä ruokareseptejä. Facebookiin ja Instagramiin postaillaan bellyfieitä, jotka ovat itseotettuja kuvia omasta läskimahasta.

fat-belly-lady

Uusläskit vastaan old school-läskit

Rasittavaahan tässä on se, että pitkän kaavan old school-läskit eivät ota näitä fatnessiin hurahtaneita vastalihonneita tosissaan. Mitä fatnessia se on että pari kuukautta syödään roskaruokaa ja luullaan heti olevansa joku vakavasti otettava läski. Kyllä siihen todelliseen fatnessiin vaaditaan monen vuoden työ, ei sitä oikeaa, vakavasti otettavaa rasvamassaa ihan lyhyessä ajassa pysty kasvattamaan.

too_huge_guys_by_the_fat_boy-d5lc164

Ajan mittaan painuu kuitenkin fatnesskin suuresta suosiostaan huolimatta unholaan, vain tosiharrastajat jaksavat painaa fatnessin parissa vuodesta toiseen. Silloin iskee läpi taas jokin uusi muotivillitys, voimme vain arvailla mikä se voi olla…

Pääsiäisen kotitreeni

Pääsiäisen pyhinä on mämmin mussutuksen ohessa hyvä kaivaa kahvakuulat kaapista ja pistää välillä hiukan jumpaksi. Hampaat irvessä ja pipo kireällä sitä ei tarvitse tehdä, vaan kotitreeni voi olla yhdessä tehtävää ja hauskaa. Meillä ainakin oli Emilian kanssa hitsin hauskaa yhdessä jumpatessa.

kotitreeni

Pääsiäisen kotitreeni

Emiliaa on jo pitkään kiinnostanut isin ja äidin treenaamiset. Eikä se mikään ihme ole, lähes päivittäin meistä jompi kumpi pakkaa treenikassia ja lähtee salille, kiinnostaahan se varmasti tietää mitä siellä tehdään. On Emilia päässyt tuolla kotisalilla käymään useastikin ja jokin aika sitten käytiin yhdessä Emilian kanssa WellGo:llakin katsomassa hetken aikaa kun äiti treenasi. Silti kiinnostus noita treenijuttuja kohtaan on sen verran isoa, että päätin hankkia Emilialle ihan oman pienen kahvakuulan ja eilen sitä sitten testattiin.

Pystysoutu

Ensimmäisenä liikkeenä me Emilian kanssa tehtiin pystysoutua. Lähdettiin siis ihan vaan nostamaan kahvakuulia ylöspäin selkä suorana. Emilia löysi heti oikean tyylin, kyynerpäät edellä 🙂

Etukyykky

Etukyykky ei ollut ihan yhtä helppo, kuulasta oli pienillä käsillä hankala pitää kiinni ja tasapainokin oli hiukan hankala löytää, mutta isin esimerkkiä seuraamalla etukyykkykin lähti sujumaan. Pääasia oli kuitenkin se, että hauskaa oli.

Kulmasoutu

Kulmasoudun asento löytyi kuin luonnostaan. Oli hieno huomata miten taitavasti Emilia osasi ottaa mallia ja tehdä samalla tavalla kuin isi. Kahvakuula oli hiukan raskas yhdelle kädelle, mutta se ei haitannut menoa.

Pystypunnerrus

Seuraava liike oli Emilian ehdotus. Kuula nousi pään päälle niin että heilahti, niin ei siinä isin auttanut muuta kuin tehdä perässä.

Askelkyykky

Askelkyykky osoittautui treenin hauskimaksi liikkeeksi. Kahvakuula sylissä oli jostain syystä todella hauskaa harppoa eteenpäin. Jumppaaminen taitaa tulla ihan luonnostaan, sillä tässäkin liikkeessä Emilia alkoi ohjeistaa isiä: ”Ota siitä kahvasta vaan yhdellä kädellä kiinni, kato näin!”

SJMV

Hiukan tehtiin vielä suorinjaloinmaastavetoa samaan tahtiin. Emilia määräsi tahdin ja isi teki perässä.

Etuheilautus

Ja viimeisenä heilauteltiin kuulaa eteen ikäänkuin loppuverryttelyksi. Se vasta hauskaa olikin!

Eihän tuo nyt tietenkään mitään tosissaan treenaamista ollut, kunhan kokeiltiin yhdessä muutamia liikkeitä, mutta todella hauskaa meillä oli ja kyllä isille ihan hikikin tuli. Ja nyt kun Emilialla on oma kahvakuula, voi Emilia tulla mukaan jumppaamaan kun isi tai äiti tekee pientä kotitreeniä aina silloin tällöin.

Kahvakuulia joka tarpeeseen ja ihan kaiken kokoisille löytyy Gorilla Sportsista, sieltä nämä meidänkin kotitreenin kahvakuulat tilasin.