Dieettipäivitys vol. 666 – Kumman vene keikkaa?

”Dieettiviikkoja on takana jo ihan helvetisti, riisi ja jauheliha tunkee korvista ja treeneissä ei tehot riitä. Hullun hommaa koko touhu.”

”Ei tässä mitään ongelmaa ole. Homma kulkee omalla painollaan, paino tippuu tasaista tahtia ja olokin on ihan jees.”

Niin että kumpi meistä sitten tällä kertaa on kumpi? Kummalla vene keikkaa? Kumpi kauhoo ilman melaa? Kumpi tarvii potkurin peräänsä? Lue eteenpäin niin asiat selviää!

dieettipäivitys

Jari

Joo. Nyt on tää homma alkanut tökkiä. Dieettiruokaa ei tee mieli, ei sitten lainkaan. Paino ei ole kahteen viikkoon tippunut yhtään ja koko homma lähinnä vituttaa. Sitten kun vielä tuo toinen tossa vieressä vetelee riisisnsä ja salaattinsa hymy huulilla ja kertoo miten tekisi mieli tehdä vähän aerobista treenien päälle tai miten treeneissä ennätykset vaan paukkuu, niin koita siinä nyt sitten repiä motivaatiota jostain. Varsinkin kun omissa treeneissä ei ole kyllä kulkemisesta tietoakaan, saati sitten pumpista.

En mä tässä nyt sentään kirvestä ole kaivoon heittämässä. Homma on kesken ja se viedään loppuun. Sen tässä on vuosien varrelal oppinut, että homma onnistuu rennolla otteella paremmin. Siksipä vetäisin hihasta sellasen pelilikkeen kuin vapaaviikon.

Vapaaviikko on mun ihan itse lanseeraamani käsite rentoon dieettaamiseen. Se ei sovi kisadieeteille tai tiukkapipoille, mutta tällaiselle rennolle kundille se sopii vallan mainiosti. Vapaaviikolla saa syödä vapaammin. Ei mitään mässäilyä, vaan vähän hiilareiden lisäämistä ruokiin, esimerkiksi iltamunakkaan oheen siivu tai pari leipää, lounaalla hiukan enemmän riisiä, tai päivälliseksi riisin ja kanan sijaan vanhaa kunnon perunamuusia ja silakkapihviä. Samalla saa hukan lisäenergiaa esimerkiksi kotitöiden hoitamiseen, mikä ei ehkä muuten oo ihan sitä lempipuuhaa.

Ja vaikka itse sanonkin, kikka on toiminut. Olo on paljon parempi ja motivaatio ja innostus dieettiin taas huipussaan. Painokaan ei tällä vapailemisella noussut kuin puolisen kiloa ja se lähtee korkoineen ennen seuraavaa punnitusta nyt kun aineenvaihdunta on taas paukautettu käyntiin ja oma into hommaan ihan uusille tasoille. Loppuhuipennukseksi vetelin eilen illalla kunnon lautasellisen kaurapuuroa, tänään hihat repee aamun käsitreenissä!

Sari

Jarille kulunut viikko on ollut hankala, se on näkynyt ja kuulunut. Se on kyllä yrittänyt perustella vapaampaa syömistään mulle (itselleen) mitä ihmeellisemmillä tekosyillä, mutta kyllä sen nyt tyhmempikin tajuaa, että toi on vaan tekosyy sille että voi syödä välillä enemmän.

Kyllähän sen silti jokainen tietää, että naisilla on parempi itsekuri, eikä me naiset sorruta tollasiin ”vapaaviikkoihin” yhtä helposti 😉 Mun oma dieettini on edennyt ihan kivasti, itseasiassa tuo toisen kärvistely on antanut lisäpuhtia mun dieettiin. Eihän nuo dieettiruuat aina mitään herkkua ole, mutta pienellä vaihtelulla ja kekseliäisyydellä niistäkin saa ihan hyviä.

Treenitkin on kulkeneet ihan kivasti. Eilen päätin kokeilla pitkästä aikaa maastavetoa sellasen hiukan muokatun jalkatreenin yhteydessä (siitä on tulossa oma juttu alkuviikolla) ja ihan mukavasti se kulki, pääsette lukemaan siitä lisää sitten parin päivän päästä 😉

Tää yhdessä dieettaaminen on oikeastaan ihan hiton hyvä juttu. Tässä pystyy tukemaan toistaan ja kannustamaan ihan eri tavalla. Me ollaan esimerkiksi sovittu jo dieetin alussa sellasista pienistä lisähommista kotona jos toinen sortuu… Siihen ei itse keksityt ”vapaaviikot” tee poikkeusta.

Hyvä tästä tulee, kyllä se rasva saadaan palamaan imurinvarressa jos ei salilla homma maistu! Kesällä ollaan kunnossa molemmat, toinen toistamme piiskaten!

.

P.S. Sarin treenikuteet Fit4You:sta, Grunge Tights trikoot kampanjatarjouksessa tän kuun ajan 🙂

Millaista on työkseen bloggaavan arki?

*Sisältää mainoslinkkejä

Aloitin bloggaamisen yli kahdeksan vuotta sitten. Ensimmäiset vuodet bloggaaminen oli puhtaasti harrastus, oli mukavaa ajankulua kirjoitella juttuja blogiin ja toivoa että joku joskus niitä vaikka lukisikin. Joku luki ja sitä kautta kiinnostus kirjoittamiseen pysyi yllä. Viimeiset kolme-neljä vuotta bloggaaminen ei ole enää ollut pelkkä harrastus, vaan myös sivutoiminen työ. Suhtaudun siihen tietyllä vakavuudella, vaikka kirjoittaessa pilke silmäkulmassa aina onkin. Bloggaamisessa olen kunnianhimoinen ja nykyisin panostan siihen ihan eri tavalla kuin alussa. Mutta millaista tämä (sivu)työkseen bloggaavan arki on?

arki

Mikään ammattibloggaaja en ole, enkä usko että minusta sellaista koskaan tuleekaan. Ensinnäkin pahoin pelkään että sellaista räjähdystä lukijamääriin ei ole luvassa, että bloggaaminen minut elättäisi ja toiseksi tykkään sen verran paljon normaalista arkityöstäni, etten siitä luopuisi vaikka jostain syystä se joskus olisikin mahdollista. Silti bloggaaminen ei ole enää pelkkä harrastus ja keino purkaa ajatuksiani, vaan niiden lisäksi myös sivutoiminen työ.

Teen tätä työtä joka päivä. Työaikani alkaa noin klo 22 muun perheen mennessä nukkumaan. Silloin istun koneelle ja alan naputtaa näppäimistöä. Lopputulos vaihtelee jonkin verran vireystilan ja ihan puhtaasti fiiliksen mukaan. Useimmiten saan aikaan jotain järkevää, joskus useammankin tekstin verran. Joinakin iltoina taas homma menee lähinnä Facebookin selailuksi. Nautin suuresti niistä hetkistä kun teksti luistaa suoraa tajunnan virtaa – ja niistä teksteistä usein myös tulee ne parhaat, ne joita luetaan eniten.

Kunnianhimoinen tavoitteeni on julkaista uusi blogipostaus joka päivä ja vielä kunnianhimoisempi tavoite on julkaista hyvä blogipostaus joka päivä. Panostan jokaiseen blogitekstiin, yksikään ei ole vasemmalla kädellä kokoon raapaistu kyhäelmä. Toisten juttujen aihiot pyörivät päässä pitkäänkin, toiset syntyvät siinä koneella istuessa ja kirjoittaessa. Tälläkin hetkellä tekstieditorissa on odottamassa lähes kaksikymmentä enemmän tai vähemmän valmista tekstipohjaa ja pari todellista helmeä, odottakaapa vain kun saan ne mieleiseeni muotoon ja mukaan vielä oikeanlaiset kuvat!

Yksi osa-alue bloggaamisessa onkin kuvat. Haluan aina kuvien istuvan ainakin jossakin määrin tekstin sisältöön. Joissakin tapauksissa kuvat kertovat osan tarinaa, joillakin kuvilla saattaa olla syvempikin merkitys ja joillakin taas mahdollisesti piilomerkitys, joka aukeaa vain tarkimmille lukijoille. Aina silloin tällöin (kuten esimerkiksi tällä kerralla) kuvissa on esillä tilaamiani vaatteita tai muita hankintoja, joita haluan blogissa esitellä. Silloin mukana onusein myös mainoslinkki, jonka kautta tilaamalla lukija pääsee tukemaan minua taloudellisesti ja tekemään bloggaamisestani kannattavaa, saan nimittäin pienen prosenttisouuden tilauksen arvosta komissiona tililleni. Suuri kiitos teille kaikille kolmelle, jotka olette vuosien aikana näin tehneet!

Tuo komissio ei ole suuri, mutta joka tapauksessa se motivoi kirjoittamaan sekä keksimään erilaisia kuvauspaikkoja, panostamaan kuvaamisiin ja pyrkimään hyvään lopputulokseen niin kuvien kuin tekstienkin osalta. Onkin hieno tunne kun saa napattua sen oman vision mukaisen, ainakin omasta mielestä onnistuneen kuvan, joka vielä istuu hyvin mielessä pyörineeseen tekstin aiheeseen.

Komissiot eivät ole ainoa tulonlähde blogissani. Täällä nähdään aika-ajoin myös kaupallisia yhteistöitä, joista mainostaja maksaa bloggaajalle korvauksen. Ainakaan minun kohdallani se ei tarkoita, että rahasta kehutaan jotain tuotetta tai palvelua, joka oikeasti on täysi susi. Ehei, itse haluan aina seisoa sanani takana ja säilyttää vapauden kertoa totuuden, valitsen siis tarkkaan mihin yhteistöihin lähden mukaan ja mihin en. Minulla on tietynlainen tyyli kirjoittaa ja joihinkin juttuihin se ei vaan sovi – ja silti sopii kaikkiin.

Bloggaamisella on selkeä rooli arjessani, se kuuluu jossakin muodossaan ihan jokaiseen päivään. Vaikka se nykyisin on myös sivutoimista työtä, se on edelleen ennen kaikkea rakas harrastus, johon suhtaudun intohimoisesti ja kunnianhimoisesti. Jonakin päivänä vielä voitan kaikki mahdolliset blogigaalat ja pääsen ajelemaan limusiinilla kutsuvieraskekkereistä toisiin!

Sitä odotellessa palataan vielä tämänkertaisen blogitekstin kuviin, niissä näkyvät Sarin vaatteet on tilattu luottoverkkokaupastani, House Of Brandonista. Kevät tulee ja SINÄKIN tarvitset kevättakin, TÄSTÄ linkistä sen hankkiminen onnistuu parhaiten 😉

Sarilla ensimmäisissä kuvissa oleva Noisy May:n bomber-takki TÄÄLTÄ, Vilan raitapaita TÄÄLTÄ, Onlyn korkeavyötäröiset farkut TÄÄLTÄ ja jälkimmäisten kuvien Vero Modan takki TÄÄLTÄ.