Body positivity?

Body positivity on sanapari, jolla tarkoitetaan jokaisen oikeutta olla tyytyväinen omaan kehoonsa. Valitettavasti se tuntuu useimmiten koskevan vain ylipainoisia.

Body positivity?

Olen kirjoittanut aiheesta aieminkin, mutta päätin palata taas aiheeseen, ihan vaan koska alkoi ärsyttää. Alkoi ärsyttää se, että lihavalle ihmiselle ei ole kenelläkään oikeutta mainita lihavuudesta, eikä sen aiheuttamista terveysriskeistä. Sen sijaan laihalle ihmiselle saa kyllä päivitellä hänen laihuuttaan ja lihaksikkaan ihmisen lihaksia tuntuu olevan oikein velvollisuus yökötellä. Jos ette usko, käykääpäs kurkkaamassa esimerkiksi mitä tahansa Jutta Gustavsbergistä tai Bull Mentulasta tehtyä Iltasanomien juttua ja sen kommentointia.

Kehonrakentajasta kertovaan juttuun on oikeus kysellä että milläköhän napeilla tuollaiseksi kasvetaan, mutta lihavan ihmisen kohdalla jos joku erehtyy kyselemään että milläköhän syömisellä tuollaiseksi on kasvettu, on helvetti irti ja body positiivisuutta huudetaan pää punaisena.

Näkeekö kukaan muu tässä mitään ristiriitaa? Olenko ainoa, joka kokee asetelman jossakin määrin epäreiluksi?

Ei minulla ole mitään body positiivisuutta vastaan. On ihan mahtava juttu, että julkkikset ja roolimallit tuovat esiin, ettei kaikki ole aina täydellistä ja siloista, että huippunäyttelijöilläkin on selluliittia ja se on ihan ok. Se mikä minua tässä(kin) asiassa nyppii, on sen yksipuolisuus. Jos jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on ja tyytyväinen omaan kehoonsa, se oikeus kuuluu koskea yhtälailla langanlaihoja tai lihaksikkaitakin ihmisiä.

Sama juttu kusee tällä hetkellä Suomessa monessa muussakin asiassa. Suvaitsevaisuutta peräänkuulutetaan, mutta vain tiettyyn suuntaan. Mielipiteensä saa sanoa, mutta vain jos se on oikea. Elämä sanavapaassa Suomessa on nykyisin aika hankalaa, aina on joku pahoittamassa mieltään tai lyömässä leimaa otsaan. Lyön vaikka vetoa, että tästäkin tekstistä menee usealle lukijalle herne nenään…

Kuvien vaatteet House of Brandon verkkokaupasta

Jarin New Era lippalakki TÄÄLTÄ ja Better Bodies paita TÄÄLTÄ

Sarin Vila takki TÄÄLTÄ ja Only housut TÄÄLTÄ

Emilian Vimma huppari TÄÄLTÄ ja Vimma housut TÄÄLTÄ

Hyödynnä sinäkin House of Brandonin ystävämyyntien hyvät alennukset!

Kolme vuotta – ihana kamala ikä?

*Sisältää mainoslinkkejä

Lapsen jokaiseen ikävaiheeseen kuuluu omat juttunsa, ne ihanat ja sitten ne vähemmän ihanat. Meillä eletään tällä hetkellä ihanaa kolmen vuoden uhmaa ja täytyy kyllä sanoa että välillä on isi ja äiti aika kovilla…

Emilian Vimma-bombertakki TÄÄLTÄ ja Mayoral-paita TÄÄLTÄ
Kolme vuotta, ihana kamala ikä?

Kolme vuotta on siitä ihana ikä, että Emilian kanssa voi touhuilla jo vaikka mitä. Taitoja karttuu niin valtavaa tahtia, että isi ei meinaa millään pysyä perässä siinä, mitä kaikkea Emilia jo osaa. Emilia piirtää, maalaa vesiväreillä, rakentaa legoilla valtavia rakennelmia, ”lukee” kirjoista erilaisia tarinoita ja polkee pyörällä kuin tuulispää.

Iloisuus ja energisyys on vallitsevia tunteita ihan joka päivä ja Emilia kertoo paljon tunteistaan, halaa ja suukottaa, mutta ilmoittaa myös välillä ettei ole isin kaveri jos isi ei toimi Emilian mielen mukaan – ja niin käy nykyisin melkoisen usein…

Vero Moda takki TÄÄLTÄ, Pieces-huivi TÄÄLTÄ ja Duffy-loaferit TÄÄLTÄ

Oma tahto on hyvin vahva ja sen kanssa saa taiteilla aika tarkasti. Emilia määrittelisi mielellään ihan kaiken ja helpoimmalla pääsisikin antamalla periksi kaikessa. Niin ei kuitenkaan voi toimia, mutta ihan jokaisesta asiasta ei voi myöskään tehdä taistelua. Tässä asiassa päteekin vanha viisaus ”valitse taistelusi”. Meillä on asioita, joissa toimitaan Emilian tahdon mukaisesti, mutta myös niitä joissa tehdään kuten isi tai äiti sanoo, tykkäsi Emilia siitä tai ei.

VANS-paita TÄÄLTÄ

Välillä meillä leikitään hymy huulilla, halataan ja pussataan, mutta välillä maataan lattialla selällään ja huudetaan. Tähän mennessä huutaja on aina ollut Emilia ja isi tai äiti katsellut kummissaan vierestä, mutta rehellisyyden nimissä joskus tekisi itse mieli heittäytyä siihen lattialle huutamaan.

Vero Moda takki TÄÄLTÄ ja Duffy loaferit TÄÄLTÄ

Raskainta tässä ikävaiheessa taitaa olla sekä isin että äidin mielestä se, miten isi ei kelpaa ja vain äiti saa auttaa. On aika raskasta ihan molemmille että kun Sari on aamulla lähdössä töihin ja kiire painaa päälle, on äiti ainoa joka saa laittaa Emilialle aamupalaa tai tulla vessaan pyyhkimään. Tai yöllä kun Emilia herää, on äiti usein ainoa joka saa auttaa peiton päälle, isi ei vaan kelpaa…

Vimma-bombertakki TÄÄLTÄ
Vaikka välillä on raskasta, on aina enemmän rakasta

Kaikesta kolmevuotiaan uhmasta huolimatta en vaihtaisi hetkeäkään pois. Vaikka arki on välillä raskasta, on se myös ihanaa. Kaikki ne hetket kun Emilia kiipeää syliin, antaa halin tai pyytää leikkimään kanssaan, ovat kultaakin kalliimpia puhumattakaan yhteisestä Afrikan tähden pelaamisesta, jossa Emilia välillä silmät vilkkuen hiukan pyrkii huijaamaan isiä, Emilian isille lukemista saduista tai kikatuksen täyteisestä painimisesta isin ja äidin sängyllä.

Eilen meillä oli ihan mielettömän ihana yhteinen vapaapäivä ja me vietettiin se ulkoillen ja leikkien. Emilia polki ensimmäistä kertaa pyörällä ulkona (sisällä poljettiin jo viikolla vaikka kuinka paljon), leikittiin leikkipuistossa ja omassa leikkimökissä. Naurettiin ja nautittiin toistemme seurasta. On se kolme vuotta kaikesta huolimatta todella ihana ikä.

VANS-paita TÄÄLTÄ
P.S.

House of Brandonissa on menossa Mid Season Sale, kannattaa käydä hyödyntämässä!