Onko eettisesti oikein olla ylipainoinen?

Olen monesti kirjoittanut terveellisestä ruokavaliosta – ja törmännyt eriäviin mielipiteisiin. Minun terveellinen ruokavalioni ei olekaan ollut kaikkien mielestä oikeasti terveellinen. Se riippuu luonnollisesti katsantakannasta. Jollekin terveellinen ruokavalio tarkoittaa Mäkkäriruuan ja karkin syömisen rajoittamista viikonloppuihin. Toiselle se tarkoittaa tavallista kotiruokaa ja kolmannelle salaattia ja vähärasvaista broileria. Jonkun mielestä terveellinen ruokavalio ei sisällä ollenkaan lihaa tai muita eläinkunnan tuotteita. Tätä viimeistä ajatusta perustellaan usein myös eettisellä näkökannalla, onko eettisesti oikein syödä lihaa? Tuohon kysymykseen aion tällä kertaa tarttua hiukan enemmän.

ylipainoinen

Onko eettisesti oikein syödä lihaa?

Tiedän olevani vaarallisilla vesillä tämän pohdintani kanssa. Nykyisin kun mielensä saa pahoitettua niin helposti mistä tahansa, niin eiköhän tällainen toisten ihmisten arvojen kyseenalaistaminen tule saamaan aikaan ihan oikean paskamyrskyn – tai sitten ei.

Lihansyönnin eettisyydestä ollaan varmasti väitelty ihan siitä asti kun Pertti Luolamiehen leiriin raahaama mammutinkoipi ei kelvannutkaan Pirkko Luolanaiselle, vaan tämä mieluummin popsi puolukoita ja nakersi mustikanvarpua. Mammutti raukka kun oli niin söpö ja karvainen ja sen tappaminen ruuaksi oli silkkaa julmuutta.

Tuohon aikaan taisi tosin nuo mammutin nahat ja lihat olla ihan oikeasti elossa säilymisen edellytys, eikä mammutteja tietojeni mukaan jalostettu pienissä tarhakopeissa ja tainnutettu sähköiskulla ennen nylkemistä. Ehkä silloin eettisyyden sijaan oli oikeasti ajateltava omaa eloonjäämistä ja mammutti tapettiinkin yhteisymmärryksessä lempeästi ahdistamalla kielekkeen alle heittelemällä kymmenillä keihäillä ja lopulta pudottamalla kallionlohkare päähän. Se eettisyyskeskustelu avattiin varmasti vasta myöhemmin, todennäköisesti vasta sitten kun oli opittu puhumaan pelkkien örähdysten sijaan.

Niin siis se lihansyömisen eettisyys nykypäivänä

Palataanpa aiheeseen, taisin hiukan harhautua sivuraiteille mammutteineni, ne tuskin nykypäivän vegaaneja enää isommin kiinnostavat. Nykyisin eettisen ruuan syöminen on varmasti paljon helpompaa kuin kivikaudella, nykyisin markkinoilla on jos jonkin näköistä luomua ja joutsenmerkkiä ja paljon eettisillä arvoilla kasvatettua lihaakin. On lähilihaa, joka kasvatetaan hyvissä oloissa ja jota ruokitaan vain hyvällä rehulla. On onnellisia kanoja, joita ihan oikeasti hoidetaan ja jotka munivat sen munan tai pari päivässä, toisin kuin tehotuotannon sarjatuliasemaisesti munaa puskevat lajitoverinsa.

Onko kuitenkaan eettisesti oikein syödä eläimiä jotka kasvatetaan ihmisten ravinnoksi, vaikka niillä olisikin hyvät elinolot? Selviäähän ihminen hengissä ilman tuotettua lihaakin…

Entä riistaliha?

Riistaliha on ihan oma osaalueensa ja ansaitsee oman pohdintansa. Vaikka nykypäivänä ihmisen ei tarvitsekaan elossa pysyäkseen jahdata hirviä metsässä, on vapaana eläneen eläimen metsästämällä hankittu liha ehkä kuitenkin sieltä eettisimmästä päästä. Tai niin ainakin näin maallikkona kuvittelisin. Ja onhan siinä riistalihassa tietynlainen riistanhoidollinenkin näkökanta olemassa, ainakin meillä Suomessa. Ei pääse eläimet liikaa hyppimään ihmisten nenille (tai konepelleille) kun niiden kannat pidetään metsästämällä kurissa – ja samalla saadaan herkullista ja eettistä lihaa pöytään.

Toisaalta taas kerran, onko sekään eettisesti oikein jos kerran hengissä pysyy ilmankin?

Nyt kun tämä valkoihoinen länsimaalainen marketista lihansa ostava heteromies on pohdinnoillaan saanut suututettua sen viimeisimmänkin eettisistä syistä lihansyönnistä kieltäytyvän viherpiipertäjän, on aika lyödä se viimeinen naula arkkuun ja esittää otsikon kysymys.

Onko eettisesti oikein olla ylipainoinen?

Kuntosali jonne ei pullukat pääse?

Leikitään pientä ajatusleikkiä: Miettikää jos olisi olemassa kuntosali, jonne pääsisivät vain laihat ihmiset, kuntosali, joka olisi tarkoitettu ainoastaan timmeille fitness-mimmeille. Miettikää jos tällaiselle kuntosalille jäsenyyden ehdoksi olisi asetettu esimerkiksi että painoindeksi pitää olla alle 25 ja vyötärön ympärys alle 80 senttiä…

kuntosali

Tällaisella kuntosalilla saisi jokainen timmi fitnessmimmi treenata rauhassa, ilman ahdistavalta tuntuvia katseita. Kukaan ei vilkuilisi kiinnostuneena tai kateellisena peilin kautta kyykkäämistä tai kulmasoutua. Saisi treenata ihan rauhassa ilman arvostelevia katseita. Saisi rauhassa seurata omia treenitekniikoita peilien kautta tai jope poseerata peppuposea peilille katsoakseen onko kehitystä saatu aikaan ilman että joku kuvittelee omahyväiseksi ja pinnalliseksi. Jopa selfien ottaminen salilla olisi hyväksyttyä eikä saisi aikaan tuhahtelua kanssatreenaajissa.

Ajatusleikki voidaan lopettaa, tällainen painoindeksiin ja vyötärönympärykseen sidottu vain timmeille mimmeille tarkoitettu sali on luonnollisesti utopiaa. Osaan hyvin kuvitella millainen meteli syntyisi jos olisi kuntosali, jonka jäseneksi ei  pääsisi ylipainon takia. Maailma todennäköisesti räjähtäisi.

Mutta onko tämä kaikki mahdollista toisin päin? Voiko olla olemassa kuntosali, jonne eivät laihat tai timmit fitnessmimmit ole tervetulleita? Kyllä on, sellainen löytyy Kuopiosta, ainakin MeNaiset -lehden mukaan.

kuntosali

Kuopiossa tosiaan on Alfido -niminen kuntosali, joka on tarkoitettu ainoastaan ylipainoisille, tai kuten salin johtaja Janne Sallinen sanoo ”suurenmoisille”, ihmisille joiden painoindeksi on yli 25 ja vyötärön ympärys yli 80 senttiä. Alfido-salilla kuntoillaan ilman ulkonäköpaineita. Peilejä tai vaakoja ei salilta löydy, eikä niitä timmejä tai laihoja ihmisiä.

Tuo artikkeli kannattaa lukea se löytyy kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ. Ajatus artikkelin ja Alfido-kuntosalin taustalla on hieno, laskea kynnystä aloittaa kuntoilu ja löytää liikunnan riemu. Mielestäni asiaa kuitenkin lähestytään väärältä kantilta.

”Ei peilejä, ei vaakoja, ei timmejä fitnessmimmejä”

Itse en missään nimessä näe tarvetta salille, joka olisi tarkoitettu vain timmeille ihmisille, koen itseasiassa ajatuksen todella outona. Samalla tavalla koen outona ajatuksen salista, jonne pääsevät vain ylipainoiset ihmiset, vain vasenkätiset ihmiset tai esimerkiksi vain tietyn väriset ihmiset. MeNaisten artikkelissa kumotaan myytti ylipainoisten ihmisten laiskuudesta tai huonokuntoisuudesta, mutta samalla tungetaan kaikki laihat ja timmit ihmiset fitnessmimmi-lokeroon, yleistetään ja luodaan kuilua laihojen ja ylipainoisten ihmisten välille – tuoden samalla esiin missä tuo raja menee, painoindeksissä 25:ssä ja vyötärönympäryksessä 80 sentissä.

Miksi ihmisiä pitää lokeroida? Miksi eri kuntoiset, kokoiset ja tasoiset ihmiset eivät voi treenata ja kuntoilla yhdessä, samalla salilla?

Kerron teille salaisuuden: Tavallisilla saleilla treenaavat timmit fitnessmimmit eivät ole yhtään sen suvaitsemattomampia kuin muutkaan ihmiset. Päinvastoin, ainakin niillä kuntosaleilla joilla olen itse parinkymmenen vuoden mittaisella treeniurallani treenannut, ilmapiiri on olut hyvinkin kannustava. Kaveria autetaan ja tsempataan, neuvotaan ja kannustetaan kokoon, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Ei kuiluja, ei halveksuntaa puolin eikä toisin. Sitäpaisti kuntosalilta löytyy AINA myös niitä itseä timmimpiä ja parempikuntoisia, jotka toimivat hyvänä esimerkkinä, joiden treenaamisesta voi saada motivaatiota ja ottaa mallia. Paitsi tietysti Alfidolta, minne laihat ja timmit ihmiset eivät ole tervetulleita, ainakaan MeNaisten artikkelin mukaan.

 

(Oma kirjoitukseni perustuu MeNaiset-lehden artikkeliin ja sen antamiin tietoihin, en ole käynyt Kuopion Alfido-kuntosalilla enkä koskaan tavannut sen omistajia tai asiakkaita)