60 weeks out! – Pitäskö jo olla tikissä?

”Niin että mitähän vi**ua? Tästä noin vuoden päästä pitäisi olla tikissä, silloin ollaan enää muutaman viikon päässä kisoista. Tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta, mutta silti kisat on kuitenkin jo pelottavan lähellä…”

Syksy tuo aina mukanaan myös fitness-lajien SM-kilpailut. Vuoden päästä meilläkin lasketaan parsakaaligrammoja ja sovitetaan kisabikineitä. Selkeää jännitystä on havaittavissa jo nyt, kun Sari seuraa muiden valmistautumista tämän vuoden kilpailuihin….

tikissä

SARI:

Jotenkin tämä alkava syksy ja lähestyvä Fitness Expo saa itsessäkin jo aikaan jonkinmoista kihelmöintiä kun seuraa somessa muiden valmistautumista kilpailemaan ja samalla miettii että vuoden päästä olisi itsellä tarkoitus olla siinä samassa pisteessä. Jännittää.

Uusi treeniohjelma

Kesän loputtua sain käsiini WellGo Personal Training -valmentajiltani uuden uutukaisen treeniohjelman, jossa oli suuria muutoksia edelliseen. On ollut todella virkistävää lähteä treenaamaan uuden treeniohjelman mukaan. Vielä on muutamia liikkeitä hiukan hakusessa, tai ainakin suoritusvarmuutta niistä puuttuu. Liikkeet onkin tarkoitus katsoa valmentajien kanssa läpi lähiaikoina.

Muuten uusi treeniohjelma on piristävä juttu, se on tuonut taas uutta mielekkyyttä treenaamiseen. Ja ah, mikä ihana yllätys oli että jalkojen pitkien sarjojen treenissä viimeisenä liikkeenä on pakaravipunostot taljassa, mitään sen kamalampaa liikettä en olisi itsekään keksinyt!

Kehitystä?

On ollut jännä huomata miten tuntuu että koko ajan keho paisuu, mutta peilistä katsoessa ei sitä läskiä ihan hirveästi ainakaan näytä kertyneen. Joka kerta kuitenkin kyykätessä hiukan pelottaa, pysyykö tarrakiinnitteisen painonnostovyön tarra kiinni… Pitänee hankkia perinteinen soljellinen vyö 😀

Tässä kun tutkailin alkuvuoden merkintöjä, oli kiva huomana, että treeneissä käytettävät painomäärät on myös nousseet. Jotenkin sitä ei huomaa niin konkreettisesti treenatessa, mutta muutos on ihan selkeä puolenvuoden takaiseen. Jotain kehitystä siis on ainakin tullut 🙂

Mitä seuraavaksi?

Nyt on seuraavaksi tarkoitus istua valmentajien Ringa Ruisniemen ja Jani Sukevan kanssa palaveripöytään ja tehdä selkeät suunnitelmat tulevalle vuodelle, ihan kisoihin saakka. Pelkäänpä että jokin välidieetti siellä on luvassa, mutta samalla odotan sitä malttamattomana. Tuo kahtiajakautuneisuus kuvaa muutenkin fiiliksiäni aika hyvin, pelottaa ja jännittää, mutta samalla olen ihan hullun innoissani ja pohdiskelen jo esimerkiksi kisabikineitä…

JARI:

Pakko munkin on tähän sanaseni sanoa… Kahtiajakautuneisuutta tosiaan, välillä puhkutaan intoa ja esitellään kisabikinien kuvia netistä ”sopisko nää mulle”, ”vai olisko nää paremmat”, ”eikai näitä vielä kannata miettiä”, ”hei kato, nää on kivan väriset!” Välillä taas on jännäkakkaa housuissa enemmän kuin laki sallii.

Se täytyy kyllä sanoa, että motivaatiota ei Sarilta puutu. Kesälläkin niillä kuumimmilla helteillä kun meikäläinen makasi raatona lattialla tuulettimen alla, lähti Sari tunnollisesti tekemään jalkatreeniään, antamatta toistoakaan periksi. Hattua olisin nostanut, jos olisin jaksanut.

Jos kiinnostaa, Sarin projektin aiemmista vaiheista pääsee lukemaan TÄÄLTÄ

P.S. Kiitos kuvista Tiiuskille!

Puoli vuotta fitnesstä, missä mennään?

Monta vuotta haave kyti sisälläni. Haave, joka toteutuakseen vaatisi paljon työtä, hikeä ja mahdollisesti kyyneliäkin. Mutta myös haave, jonka toteutuessa olisin ylittänyt itseni. Viime vuoden lopulla päätin, että nyt on tuon haaveen toteuttamisen aika ja niinpä tammikuussa alkoi matkani kohti body fitness -kilpailua. Nyt matkaa on takana puoli vuotta ja on aika katsoa missä mennään…

Treeni

Tammikuussa, projektin alkaessa katsottiin valmentajien ensimmäisissä ohjatuissa treeneissä treenitekniikat kuntoon. Moniin liikkeisiin tuli muutoksia aiempaan ja jo silloin huomasin miten iso merkitys sillä oikealla treenitekniikalla tosiaan on. Alkuun noiden ohjausten jälkeen treenatessani itsekseni, tuntui tekniikan ylläpitäminen melkoisen hankalalta samalla kun treenipainot tippuivat totutuista. Treenien edetessä kuitenkin huomasin, että pikkuhiljaa pystyin taas nostamaan treenipainoja. Kokoajan yritin samalla miettiä, miten se tekniikka nyt menikään ja toivoin, että tekniikat ovat pysyneet kasassa.

Pari viikkoa sitten valmentaja Ringan kanssa sitten tehtiin jalkojen voimapäivän treeniä… Muuten tekniikat oli hyviä, paitsi maaten tehdessä takareittä. Miten ihmeessä niin yksinkertainen liike voi olla niin hankala? Mielestäni olen aina sen tehnyt ”oikein”! Siinä sitten tiputeltiin painoja ja hiottiin tekniikkaa. Ja sieltä se tuntuma löytyi takareiteen taas aivan eri tavalla. Ei se ihan sama ole, miten siinä laitteessa liikettä vetkuttaa 🙂 Toinen ongelma-alue on olkapäät. Ne tuntuu olevan joka liikkeessä tiellä tai väärässä asennossa…

Olen tykännyt treeniohjelmastani ja siitä, että treenikertoja on viikossa neljä. Se sopii enemmän kuin hyvin perheenäidille, eikä minulle ole tullut oikeastaan missään vaiheessa sellaista oloa etten ehtisi tekemään viikon treenejä. Kieltämättä kyllä jotkut viikot on olleet haasteellisia järjestää treenaaminen, kun Jari on ollut iltavuoroissa. Siinä on sitten menty omalle kotisalille treenaamaan iltamyöhään, onni on oma kotisali 🙂

Vartalo

Muutos vartalossa on ollut huomattava, vaikka aikaa on mennyt vasta puoli vuotta. Oikeanlainen ruoka ja siihen yhdistettynä oikeanlaiset treenit ovat tehneet tehtävänsä. Jopa takareiden kaari on alkanut tulla ihan eri tavalla näkyviin. On se maaten tehtävä koukistuskin siis joskus tainnut mennyt perille 🙂

Kehon koostumus on parantunut ja kroppa alkaa näyttää siltä(ainakin joinakin päivinä ja sopivassa valaistuksessa), että jotain treenaankin. Vaatteet kiristävät paikoitellen, lähinnä olkapäiden, selän ja käsivarien alueilta ja pienellä kauhulla oon miettinyt koska joku lempivaate käy pieneksi. Hitto tää fitness on kallista kun kohta joutuu uusimaan koko vaatevaraston!

Ajatukset kehon muutoksista on välillä ristiriitaisia: olen innoissani lihasmassan lisääntymisestä ja kropan muokkaantumisesta, mutta välillä kauhuissani siitä, miten isokokoiselta näytän muutaman vuoden takaisiin kuviin verrattuna…

Ravinto

Ruokaa on ruokavaliossa ollut koko ajan mielestäni riittävästi, enkä ole muutamia satunnaisia kertoja lukuunottamatta tuntenut näläntunnetta. Ensin kun ruokavalio puhdistettiin kaikesta ylimääräisestä, paino lähti lievään laskuun. Sitten kalorinostojen jälkeen se on noussut ja on nyt lähtöpainosta pari kiloa korkeampi.

Se, ettei tarvitse olla koko ajan ruokien kanssa ns. pipo kireällä ja kyttäämässä jokaista kaloria, vaan syömisen kanssa saa pitää järjen kädessä, on ollut ihan huippujuttu. Jotenkin tää tuntuu niin vaivattomalta ja se ettei oikeastaan mikään ruoka ole kiellettyä, tekee varmasti tästä hommasta helpompaa. Joskus on tullut mieleen, että onko tämä liiankin helppoa, eikö fitneksen tarvikaan olla kärsimystä?

Viime aikoina olo on ollut välillä ähky ja oon miettinyt, että ois kiva vetää välillä dieettiä. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä, vielä täytyy jaksaa mussuttaa riisiä. Ja eiköhän tätä hetkeä vielä tule ikävä sitten dieetillä… Olen myös miettinyt, että sitten dieetillä on tosi mielenkiintoista nähdä miltä kroppa näyttää kiristelyn jälkeen, mikä se muutos ihan oikeasti on ollut.

Tässä muutama viikko sitten mulle tuli sellainen paniikki, että aika loppuu kesken. Ajattelin etten kyllä ole vielä valmis syksyllä 2019 nousemaan lavalle! Se oli sellainen hetkellinen paniikki ja nyt taas mennään päivä kerrallaan ja yritetään nauttia matkasta.

Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte seurata mun projektia!

<3 Sari