Kirkkoveneessä mela kädessä…

Meillä oli keskiviikkona työpaikan tyhy-päivä, jota vietettiin kirkkoveneessä mela kädessä ja savusaunassa otsa hiessä. Vai miten päin se meni…

Mä olen siitä onnellisessa asemassa, että jo 15-vuotiaana tiesin mitä haluan isona tehdä työkseni ja nyt olen saanut tehdä sitä työtä jo 13 vuoden ajan. Ja mikä parasta, se on edelleen juuri sitä työtä mistä nautin ja mitä haluan tehdä, mun unelmaduunia.

Tuo työ on lastensuojelutyötä lastensuojelulaitoksessa. Työ lastensuojelussa ei ole kovinkaan usein fyysisesti raskasta, mutta henkinen kuormittavuus on aika ajoin melkoisen suurta. Tätä työtä tehdään omalla persoonalla ja itsensä likoon laittaen, tai sitten tätä työtä ei tehdä, välimalleja ei ole. Koska työ on henkisesti raskasta, on työyhteisöllä valtava merkitys.

Työ on kuin kirkkoveneellä soutamista, yksin siitä ei tulisi mitään, mutta hyvällä porukalla homma sujuu hienosti ja on enimmäkseen jopa hauskaa. Kaikkien pitää tosin muistaa soutaa samaan suuntaan, jos yksi lähtee sohimaan airolla minne sattuu, sekoaa koko homma ja pahimmillaan keikkaa koko vene. Sanomattakin on selvää, että meidän huippujengi hoitaa homman hiton hyvin, matka taittuu ja laulu soi, niin töissä kuin kirkkoveneessäkin.

Kiitos kaikille teille, joiden kanssa minulla on vuosien varrella ollut kunnia soutaa samaa venettä, terveisiä teille kaikille jotka olette olleet veneen kyydissä ja kaikille tsemppiä tulevaan! Nyt taas tiukasti kiinni airoihin ja hymy huulilla eteenpäin!

kirkkoveneessä