Miten koota itsensä sortumisen jälkeen?

“Why do we fall? So we can learn to pick ourselves up.” Lainaus on Batman-elokuvasta, mutta ajatus sopii yhtä hyvin dieettiin kuin viittasankarin elämään.

sortuminen

Sortuminen

Tuskin on dieettiä, jonka aikana ei dieettaaja olisi sortunut kertaakaan herkuttelemaan, oli kyse sitten yhdestä suupalasta tai kaiken eteentulevan ahmimisesta. Tuo sortuminen, tai edes totaalinen romahtaminen, ei kuitenkaan ole maailmanloppu, ei edes tuon kyseisen dieetin loppu. Kun mennään pitkään vähillä kaloreilla, syödään dieettiruokaa ja liikutaan paljon, nousee herkkujen himo jossakin vaiheessa väistämättä suureksi. Siinä voi itsehillintä romahtaa ja sisäinen peto päästä valtaan, eikä mikään herkku ole enää turvassa. Herkku voi tässä tapauksessa tarkoittaa yhtä hyvin kattilallista kaurapuuroa, sataa banaania, laatikollista Omar-munkkeja tai ihan vaikka muutamaa siivua ruisleipää. Herkku on se kielletty ruoka, jota tekee mieli enemmän kuin mitään muuta, jopa niin paljon että lopulta sitä ei enää voi vastustaa…

Kun tuo piste tulee, kun mieliteko ylittää itsehillinnän, tapahtuu sortuminen. Sortuminen voi tarkoittaa haukkaamista himoitusta ruisleivästä tai kymmenen Omar-munkin ahmimista yhteen menoon. Sillä ei ole merkitystä, vaan sillä että sortumisesta aiheutuu huono omatunto – ja sitä taas voidaan käyttää hyväksi uuteen nousuun.

Mitä sortumisen jälkeen?

Yksittäinen sortuminen ei tee tavallisen dieetin suhteen yhtään mitään, vasta jos sortumisia tulee usein ja ne muuttuvat enemmän tavaksi kuin sattumiksi, on niillä oikeasti vaikutusta dieetin lopputulokseen. Usein sortumista seuraa sisuuntuminen, ”Perkele, minähän onnistun!” tai ”Nyt mä näytän että pystyn tähän!” mikä tuo lisää motivaatiota dieetin jatkamiseen ja johtaa lopulta onnistumiseen. Yksittäinen sortuminen saattaa hyvin toimia jopa dieettiä tukevana asiana kun tarkastellaan motivaatiota ja lopputulosta.

Sortumiseen ja sitä mahdollisesti seuraavaan syyllisyyden tai epäonnistumisen tunteeseen ei kannata jäädä möyrimään, vaan alun sitaatin mukaisesta nostaa itsensä ylös – ja lähteä jatkamaan dieettiä uudella innolla.

Miten ehkäistä sortuminen?

Sortumisen ehkäisemiseen on monia keinoja. Paras niistä on kivenkova itsekuri, jota kuitenkin löytyy valitettavan harvalta. Helpompia keinoja meille taviksille on esimerkiksi dieetin ajalle sopivin väliajoin suunnitellut herkuttelupäivät. Niiden avulla jaksaa puristaa pidempiäkin pätkiä tiukkaakin dieettiä Omar-munkkien kiiltäessä silmissä tietyn viikkomäärän päässä. Kun tuona ansaittuna herkuttelupäivänä on syönyt kyllikseen herkkuja, jaksaa niiden voimalla taas pitkään ja dieettiruokakin maistuu taas jonkin aikaa ihan hyvälle.

Jos tuollainen aikataulutettu herkuttelupäivä tuntuu huonolta idealta tai jos isompi herkuttelu yhdellä kerralla ei ole se oma juttu, voi itseään palkita pienemmillä palkkioilla aina saavutettuaan jonkin tietyn tavoitteen, esimerkiksi jonkin tavoitepainon. Nuo tavoitteet on hyvä kuitenkin suunnitella hyvissä ajoin etukäteen, ettei niitä tule keksittyä aina sitä mukaa kun tekee mieli herkutella 😉

Niin siinä kävi, että herkut houkutteli liikaa…

Näin pitkään siinä meni ennen kuin repsahdus tapahtui. Olihan se odotettavissa että jossain dieetin vaiheessa herkut houkuttelee liikaa ja jompi kumpi meistä sortuu herkkuihin. Nyt oli sitten tuo vaihe…

Meillä oli jo hyvissä ajoin tiedossa pari reissupäivää tälle talvilomaviikolle. Ensin Muumimaailmapäivä alkuviikosta ja sitten reissu Tampereelle eilen. Muumimaailmasta selvittiin puhtain housuin, eväitä oli mukana ja Muumimaailman buffetista löydettiin ihan dieettiin sopivaa sapuskaa, jopa parsakaalia oli tarjolla…

herkut

Myös Tampereen reissuun varustauduttiin asianmukaisesti, mukana oli niin välipalabanaania, proteiinivanukasta kuin prostkujauhoja sheikkerissäkin. Eikä Tampereelta nyt kovin vaikeaa olisi ollut löytää dieettiin sopivaa ruokaa tarjoavaa ruokapaikkaakaan, tai niin sitä ainakin luulisi… No mistä me sitten itsemme lopulta löydettiin? American Dinerista, just joo.

herkut

Oikeastaan syy sortumiseen ei ole kummankaan meistä, vaan treenikaverini Mikon, joka kehui kyseistä paikkaa meille muutama päivä aikaisemmin. Siitä se siemen sitten lähti itämään. En muista kumpi se meistä lopulta oli, joka ajatuksen ensin ääneen sanoi, mutta minähän se kuskina toimin ja auton tuon ravintolan pihaan pysäköin. Kannan siis vastuuni kuin mies ja syytän asiasta Mikkoa.

herkut

herkut

Itse ravintola oli ihan mieletön. Ensin ovella tervetulleeksi toivotti itse Freddie Gruger ja sen jälkeen oli melkein kuin olisi sukeltanut sisään Pulp Fiction -elokuvaan ja Jack Rabbit Slimsiin odottamaan Vincent Vegan ja Mia Wallacen twistaamista… Tykästyin siis ravintolaan heti.

herkut

herkut

herkut

Eikä ruoka todellakaan ollut sen huonompaa. Ruokalistaa silmäillessä tuli heti selväksi, että tältä reissulta ei selvittäisi housut puhtaana kuten Muumimaailmasta… Tilattiin siis kuolat valuen kohtalaisen kookkaat hampurilaisateriat, mutta sentään Pepsi Maxit eikä vaniljakokiksia… Törkeän hyvää – ja hyvä niin, sillä olisihan se nyt typerää sortua dieetin ensimmäisen kerran johonkin ihan turhanpäiväiseen.

herkut

Ja kun nyt oltiin kerran sorruttu herkuttelemaan hempurilaisilla, päätettiin vetää homma ihan överiksi ja kotiin palattuamme käytiin hakemassa Filmtownista ”hiukan” irtokarkkia illan elokuvaa varten. (Jollakin tavalla sekin on ihan varmasti Mikon syy…)

herkut

Ai että, olipa kiva herkutella. Ja arvatkaapa mitä, kummallakaan ei ole minkäänlaista morkkista. Ihan muuten vaan vedetään tänään ihan törkeän kovat jalkatreenit yhdessä!