Miten koota itsensä sortumisen jälkeen?

“Why do we fall? So we can learn to pick ourselves up.” Lainaus on Batman-elokuvasta, mutta ajatus sopii yhtä hyvin dieettiin kuin viittasankarin elämään.

sortuminen

Sortuminen

Tuskin on dieettiä, jonka aikana ei dieettaaja olisi sortunut kertaakaan herkuttelemaan, oli kyse sitten yhdestä suupalasta tai kaiken eteentulevan ahmimisesta. Tuo sortuminen, tai edes totaalinen romahtaminen, ei kuitenkaan ole maailmanloppu, ei edes tuon kyseisen dieetin loppu. Kun mennään pitkään vähillä kaloreilla, syödään dieettiruokaa ja liikutaan paljon, nousee herkkujen himo jossakin vaiheessa väistämättä suureksi. Siinä voi itsehillintä romahtaa ja sisäinen peto päästä valtaan, eikä mikään herkku ole enää turvassa. Herkku voi tässä tapauksessa tarkoittaa yhtä hyvin kattilallista kaurapuuroa, sataa banaania, laatikollista Omar-munkkeja tai ihan vaikka muutamaa siivua ruisleipää. Herkku on se kielletty ruoka, jota tekee mieli enemmän kuin mitään muuta, jopa niin paljon että lopulta sitä ei enää voi vastustaa…

Kun tuo piste tulee, kun mieliteko ylittää itsehillinnän, tapahtuu sortuminen. Sortuminen voi tarkoittaa haukkaamista himoitusta ruisleivästä tai kymmenen Omar-munkin ahmimista yhteen menoon. Sillä ei ole merkitystä, vaan sillä että sortumisesta aiheutuu huono omatunto – ja sitä taas voidaan käyttää hyväksi uuteen nousuun.

Mitä sortumisen jälkeen?

Yksittäinen sortuminen ei tee tavallisen dieetin suhteen yhtään mitään, vasta jos sortumisia tulee usein ja ne muuttuvat enemmän tavaksi kuin sattumiksi, on niillä oikeasti vaikutusta dieetin lopputulokseen. Usein sortumista seuraa sisuuntuminen, ”Perkele, minähän onnistun!” tai ”Nyt mä näytän että pystyn tähän!” mikä tuo lisää motivaatiota dieetin jatkamiseen ja johtaa lopulta onnistumiseen. Yksittäinen sortuminen saattaa hyvin toimia jopa dieettiä tukevana asiana kun tarkastellaan motivaatiota ja lopputulosta.

Sortumiseen ja sitä mahdollisesti seuraavaan syyllisyyden tai epäonnistumisen tunteeseen ei kannata jäädä möyrimään, vaan alun sitaatin mukaisesta nostaa itsensä ylös – ja lähteä jatkamaan dieettiä uudella innolla.

Miten ehkäistä sortuminen?

Sortumisen ehkäisemiseen on monia keinoja. Paras niistä on kivenkova itsekuri, jota kuitenkin löytyy valitettavan harvalta. Helpompia keinoja meille taviksille on esimerkiksi dieetin ajalle sopivin väliajoin suunnitellut herkuttelupäivät. Niiden avulla jaksaa puristaa pidempiäkin pätkiä tiukkaakin dieettiä Omar-munkkien kiiltäessä silmissä tietyn viikkomäärän päässä. Kun tuona ansaittuna herkuttelupäivänä on syönyt kyllikseen herkkuja, jaksaa niiden voimalla taas pitkään ja dieettiruokakin maistuu taas jonkin aikaa ihan hyvälle.

Jos tuollainen aikataulutettu herkuttelupäivä tuntuu huonolta idealta tai jos isompi herkuttelu yhdellä kerralla ei ole se oma juttu, voi itseään palkita pienemmillä palkkioilla aina saavutettuaan jonkin tietyn tavoitteen, esimerkiksi jonkin tavoitepainon. Nuo tavoitteet on hyvä kuitenkin suunnitella hyvissä ajoin etukäteen, ettei niitä tule keksittyä aina sitä mukaa kun tekee mieli herkutella 😉

Kenen idea tää dieetti oikein oli?

”Lihavat on leppoisia”, ”Hyvä ruoka, parempi mieli”, ”Leipä miehen tiellä pitää”, ”Olet mitä syöt” ja mitä näitä nyt on? No mä olisin just nyt niin kovin mielelläni vaikka iso lautasellinen kaurapuuroa. Tää dieetti on perseestä.

dieetti

Jari:

Mun motivaatio dieettiin menee jossain kaukana. Yhtä kaukana kuin paine lihaksista, iloisen virkeä mieliala ja energiset salitreenit. Koko ajan väsyttää (tosin nukunkin aika vähän) ja kofeiinia kuluu sellaisia määriä etten kehtaa edes kertoa. Painon putoaminen ja kiristyminen mikä oli silmin nähtävää ensimmäisten 12 viikon aikana on pysännyt kokonaan ja syynä siihen ei ole mikään muu kuin motivaation puute.

Motivaatiota ei yksinkertaisesti ole ja kun se puuttuu, alkaa selkäranka taipua. Olenkin ihan tuosta vaan lisännyt ruokavaliooni hiukan leipää iltamunakkaan kaveriksi, syönyt töissä välillä omien eväiden sijaan jotain ihan tavallista kotiruokaa, joka on saanut kuolan valumaan paidalle sekä nyt pääsiäisenä syönyt Emilian suklaamunasta puolet (Emilian luvalla).

Ei nuo mitään kuolemansyntejä ole, mutta ne kaikki yhdessä on saaneet hyvin sujuneen painonpudotuksen ja vatsanahan kiristymisen pysäämään. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta se morkkis. Saatana.

Nyt onkin aika vetää se lautasellinen kaurapuuroa ja päälle pussillinen karkkia. Sitten lähtee reilun viiden viikon rutistus, todellinen dieetti, ei yhtään herkkua, ei yhtään sortumista tai ohisyöntiä ennen työpaikan virkistyspäivää 24.5. Tarvittaessa yksi puhdas tankkauspäivä matkan varrelle, mutta silloinkaan ei herkutella. Jos tämä pätkä menee kunnolla, sikaillaan virkistyspäivässä oikein olan takaa (ruuan osalta).

Sari:

Dieetti sujuu hyvin, tää on ihan kivaa. Pikkuhiljaa alkaa tavoitekunto olla saavutettu ja voi alkaa miettimään dieetin lopettamista. Jatketaan nyt kuitenkin tätä dieettiä vielä vähän aikaa ja siirrytään sitten nautiskelemaan ylläpitokaloreilla kesän yli. Syksyllä päästäänkin sitten syömään, kasvattamaan lihasta ja rikkomaan kaikki ennätykset salin puolella…

Niin ja aion muuten sikailla työpaikan virkistyspäivässä ihan kaikilta osin 😉