Mitä lapsi saa tai ei saa syödä?

Viimeaikoina kohua lasten syömisistä on riittänyt. On ollut tiukkaa kannanottoa sokerihöttöä vastaan ja kärkkäitä puolustautumisia karkkipäivien puolesta. Jokaisella tuntuu olevan mielipide siihen, mitä lapsi saa tai ei saa syödä. Kannan oman korteni kekoon kertomalla miten meidän perheessä toimitaan. Korostan ettei tämä ole ohjeistus tai edes kannanotto siihen, miten kuuluu tai ei kuulu toimia, tämä on ihan vaan meidän tapa.

lapsi

Soseiden ihmeellinen maailma

Jo aikoinaan kun Emilia oli pieni vauva, Sari halusi tehdä Emilian soseet itse. Siinä tehosekoitin lauloi ja sosetta syntyi. Oli perunasosetta, porkkanasosetta, bataattisosetta, perunaporkkanabataattisosetta ja vaikka mitä, jopa parsakaalisosetta josta Emilia tykkäsi ihan hulluna. Kaapissa oli aina varmuuden vuoksi myös kaupan valmissoseita, joita käytettiin kuitenkin suhteellisen harvoin. Tosin valmis luumusose oli aika ajoin käytössä kun kakka meinasi olla kovalla – ja samassa tarkoituksessa sitä löytyy kaapista edelleen.

Vadelmien suurkuluttaja

Emilian kasvaessa tehosekoitin on surissut vähemmän ja ruuat vaihtuneet soseista kiinteämmiksi. Kuvioon on tulleet makaronilaatikot, lohikiusaukset ja nakkikeitot, eli ihan tavalliset kotiruuat. Aamuisin ja iltaisin syödään useimmiten kaurapuuroa, jonka seassa on kotimaisia marjoja ja hiukan sokeria. Emilian herkkua on vadelmapuuro, mutta viimeaikoina on jouduttu tyytymään mustikoihin vadelmien loputtua pakastimesta jo aikaa sitten. Tulevana kesänä osataankin varautua paremmin ja pakastin tulee pursuamaan vadelmista 😀

Riisikakkua ja parsakaalia?

Välipaloina toimii esimerkiksi jogurtti, mysli, leipä ja hedelmät. Ihan tavallisia juttuja nekin. On maustamatonta A-jogurttia ja on banaanijogurttia. Äidin lautaselta Emilia napsii aina parsakaalia ja isiltä haukkailee keitettyä kananmunaa. Riisikakkua Emilia haluaa saada kun isi ja äiti sellaista popsii ja aina jos isi tai äiti kuvaa annoksensa someen, haluaa Emiliakin omasta annoksestaan otettavan kuvan.

Herkuttelua silloin tällöin

Karkkipäivä meillä on kerran viikossa, lauantaisin. Silloin Emilia saa oman pienen irtokarkkipussin, jossa on useimmiten pelkkiä vadelmaveneitä, ne kun on Emilian suurta herkkua dominokeksien ohella.

Me ollaan pyritty siihen, että vaikka omat ruokavaliot on ajoittain kovinkin tiukkoja ja syöminen rajattua, se välittyisi Emilialle mahdollisimman vähän. Jos Emilia haluaa isin maistavan vadelmavenettä, isi maistaa ja sillä selvä ja parsakaalin dissaaminenkin on kotioloissa hyvin vähäistä ettei se vaikuttaisi Emilian parsakaalin syömiseen.

Meillä ei siis olla totaalikieltäytyjiä sokerin suhteen eikä messuta fitneksen ilosanomaa, vaikka itse dieetillä oltaisiinkin. Vastavuoroisesti ei kyllä sitä karkkiakaan joka päivä syödä ja karkkipäivinäkin syödään lähinnä ruuan jälkeen jälkkäriksi. Dominokeksi saattaa kyllä irrota joskus arkisinkin 😉

Mutta kuten alussa mainitsin, tämä on meidän tapa, ei mikään ultimaattinen ainoa oikea tapa.

.

Mielipide

No enhän mä nyt malta sittenkään olla ottamatta kantaa edes vähän… Nää on tosi vaikeita asioita, sillä jokaisella vanhemmalla on omat elämänarvonsa ja jokainen näkee asiat eri tavalla. Itse en näe millään asteikolla hyvänä jatkuvaa herkkujen syömistä, lapsen ei tarvitse syödä mäkkäriä ja karkkia joka päivä, vaikka vanhempi itse niin tekisikin (en suosittele sitä kyllä vanhemmillekaan). Vastaavasti en näe lapsen kehitykselle hyödyksi liiallista terveellisyyspaatostakaan. Fitness-ruokavalio ei mielestäni ole oikea valinta lapselle vaikka vanhemmat kuinka olisivatkin tiukalla kisadieetillä. Mielestäni jokaisen vanhemman tulee ohjata lastaan terveelliseen ruokavalioon riippumatta siitä kuinka vinksallaan omat elintavat on, oli kyse sitten vakavasti ylipainoisesta pizzan mussuttajasta tai fitnekseen vinksahtaneesta parsakaalin puputtajasta.

Tiukka dieettiviikko – mitä se sitten tarkoittaakin…

Viikko sitten maanantaina lähti liikkeelle tiukka dieettiviikko, todella tarkkaa syömistä ja tiukkaa treeniä lämpenevän kesäilman buustaamana. No mites siinä sitten kävi?

dieettiviikko

Jari

Maanantaista se starttasi, tiukkaakin tiukempi dieettiviikko. Fiilis oli hyvä ja treeni kulki, dieettiruuat maistui ja olo tuntui energiseltä. Usko dieettiin oli palannut ja hyvä kesäkunto siinteli mielessä. Olin jopa varautunut illan herkkuhampaan kolotukseen, kerrankin ei tarvinnut taistella itsensä kanssa Emilian puolitäyden karkkipussin huhuillessa nimeäni kaapista muiden nukkuessa. Pikkuporkkanoita rouskutellessa sormet lensivät näppäimillä ja blogitekstiä syntyi.

Olisihan se pitänyt arvata, että nurkan takana piileskeli itse vittuperkele ja suunnitteli jotain ikävää pääni menoksi. Usein käy juuri niin, että kun salilla treeni kulkee erityisen hyvin, se ennakoi sairastumista. Niin tälläkin kertaa.

Keskiviikkona tunnustelin töissä että kurkkua aristaa. Päätin etten nyt päästä flunssaa tulemaan ja lastasin suuhuni tuplamäärät vitamiineja, mutta niin vaan yöllä heräsin siihen että kurkku oli kuin vereslihalla. Seuraavana päivänä töissä ollessa nousi kuume ja peli oli pelattu, suunta oli kotiin sohvalle, missä tuli vietettyä enemmän tai vähemmän seuraavat pari päivää.

Kuume ei missään vaiheessa ollut 38:a korkeampi, mutta se kurkku, ai saatana. En ainakaan muista että minulla olisi koskaan ollut kurkku niin kipeä, jokainen nielaisu sattui niin että oli pakko irvistää ja tuntui että kurkku on täynnä avohaavoja. Se pari päivää menikin lähinnä kylmää juoden, mitään kiinteää ei pystynyt nielemään ja Pepsi Max:kin kirveli kurkussa, lähes maailmanloppu siis. Lauantaina kokeilin syödä hiukan jäätelöä ja se onnistui, tuntui jopa hyvältä kurkussa. Nyt tätä kirjoitellessa uskoisin elämän jo alkavan voittaa, olen sanut jo syötyä hiukan Emilian kanssa leipomiamme sämpylöitä, joten kaipa se riisi ja jauhelihakin kohta onnistuu.

No, tuli siitä ainakin kohtalaisen tiukka dieettiviikko, tuskin yhdelläkään viikolla on kalorit jääneet näin alhaisiksi vaikka jäätelöäkin tuli syötyä 😀

Sari

Jarin sairastelua vierestä seuranneena en voi muuta kuin toivoa itse säästyväni moiselta. Joko se kurkku on ihan oikeasti hullun kipeä, tai sitten kyseessä on pahamaineinen miesflunssa…

Mun dieettiviikko ei ole isommin eronnut muista, mitä nyt loppuviikosta hiukan aikataulut hankaloituivat kun toinen arjen pyörittäjistä oli vuoteen oma. Treenit olen silti saanut tehtyä suunnitellusti ja vaikka vaa’alla en olekaan vähään aikaan käynyt, alkaa oma kunto hiljalleen olla siinä mitä tässä lähdin tavoittelemaan. Toki vielä voisi hiukan kiristellä, mutta siihen tarvittaisiin jo säännöllisiä aerobisia ja niihin ei vaan yksinkertaisesti tällä hetkellä riitä aika. Kiva kesäkunto tässä kuitenkin oli tavoitteena ja se alkaa olla saavutettu.

Se mikä tästä dieetistä pienentyneen rasvaprosentin ja vyötärön ympäryksen lisäksi jäi käteen oli se, että löysin taas kadoksissa olleen terveellisen perusruokavalion. Kaikenlainen roska on jäänyt pois eikä niitä oikein edes kaipaa, olo on paljon parempi kun syö puhtaasti. Nyt olen jo pikkuhiljaa alkanut keventää pipoa ja lisäämään leivänpalasen kahvikupin seuraksi tai muuta vastaavaa. Jatkossakin ruokavalion perusrunko tulee pysymään siistinä ja herkuttelut rajoitettuina. Sillä pääsee jo pitkälle.

Nyt alkaa katse olla jo tiukasti syksyn jälkeisessä ajassa, jolloin lähdetään yhteistuumin kasvattamaan raskaiden perusliikkeiden tuloksia ja toivottavasti samalla myös lihasmassaa. Itseasiassa olen tässä jo hiukan maastavetokuntoa viritellytkin ja ihan kivasti se tanko liikkuu. Toivottavasti liikkuu syksylläkin kun siihen aletaan lisäillä painokiekkoja…

.

Kevyet treenikuteet kesän helteisiin kannattaa tilata nyt, Jarilla oleva Better Bodiesin hihaton treenipaita kampanja-alennuksessa Fit4You:ssa kuun loppuun asti hintaan 26,90 € ja Sarilla oleva Better Bodiesin Sports Bra myös alennettuun hintaan 34,90 kuun loppuun asti Fit4You:sta.