Hiukan lisää ruokaa niin johan alkaa ennätykset paukkua!

Kesä on ainakin kalenterin mukaan saapunut ja meidän kesäkuntodieetit on ainakin jossain määrin saatu päätökseen. Omalta osaltani aion vielä jatkaa hiukan latailtuani akkuja ja kerättyäni motivaatiota ja kiinnostusta dieettiin taas sen verran että riisi ja kana alkaa maistua (dieetin lopettamisesta ja siihen johtaineista asioista kerroin TÄÄLLÄ). Annetaanpa nyt Sarin keroa omasta dieetistään, treeneistään (miten ne ennätykset paukkuu) ja muista kuulumisista.

ennätykset

Sari:

Mulla ei missään vaiheessa loppunut motivaatio tai into dieettiin niinkuin Jarilla, jolla tuli jonkinlainen totaalinen stoppi koko hommaan. Mulla homma meni aikalailla suunnitelmien mukaan loppuun asti. Tavoite, eli mukava kesäkunto saavutettiin. Tämän kireämpi kunto olisi vaatinut aerobisen harjoittelun ottamista mukaan dieettiin isommassa mittakaavassa tai sitten kitumista olemattoman pienillä kaloreilla. Aerobisen reilu lisääminen ei vaan yksinkertaisesti sovi arjen aikatauluihin ja kitukaloreissa ei puolestaan ole mitään järkeä kesäkuntoa tavoiteltaessa. Olenkin hiljalleen lopetellut varsinaista dieettiä ja liukunut terveelliseen arkiruokavalioon.

Ruokavalion muutokset ovat niinkin tylsiä, kuin ruokamäärien pieniä lisäämisiä ja hieman enemmän tavallista kotiruokaa muistuttavia ruokia. Kun tekee lapsille esimerkiksi kinkkukiusausta, voi siitä tehdä itselle sopivamman version siinä samalla jättämällä omasta versiosta ruokakerman pois ja lisäämällä proteiinilähteitä kuten kananmunaa ja kinkkua. Toisena lämpimänä ruokana sitten kanaa ja parsakaalia ettei totuus pääse unohtumaan 😀

Ruokamäärien pienenkin lisäämisen on huomannut treeneissä. Vaikka treenit on koko dieetin ajan kulkeneet ihan hyvin, nyt mennään ihan uudella buustilla. Meillä on tarkoitus syksymmällä lähteä kasvattamaan voimia ja tuloksia ihan tosissaan, mutta on se hieno huomata että jo nyt entiset ennätykset paukkuu mennen tullen.

Ei tässä siis muuta kuin nautitaan kesästä, treeneistä, terveellisestä ruuasta. Eikä sitä tiedä vaikka innostuisi itsekin vielä hiukan kiristelemään kuntoa jos Jarikin siihen vielä lähtee, tää on kuitenkin aika kivaa touhua yhdessä, toista tukien ja toisen sortumisille naureskellen 😉

.

Huomenna luvassa muuten aikamoinen arvonta, kannattaa pysytellä kanavalla!

Mitä lapsi saa tai ei saa syödä?

Viimeaikoina kohua lasten syömisistä on riittänyt. On ollut tiukkaa kannanottoa sokerihöttöä vastaan ja kärkkäitä puolustautumisia karkkipäivien puolesta. Jokaisella tuntuu olevan mielipide siihen, mitä lapsi saa tai ei saa syödä. Kannan oman korteni kekoon kertomalla miten meidän perheessä toimitaan. Korostan ettei tämä ole ohjeistus tai edes kannanotto siihen, miten kuuluu tai ei kuulu toimia, tämä on ihan vaan meidän tapa.

lapsi

Soseiden ihmeellinen maailma

Jo aikoinaan kun Emilia oli pieni vauva, Sari halusi tehdä Emilian soseet itse. Siinä tehosekoitin lauloi ja sosetta syntyi. Oli perunasosetta, porkkanasosetta, bataattisosetta, perunaporkkanabataattisosetta ja vaikka mitä, jopa parsakaalisosetta josta Emilia tykkäsi ihan hulluna. Kaapissa oli aina varmuuden vuoksi myös kaupan valmissoseita, joita käytettiin kuitenkin suhteellisen harvoin. Tosin valmis luumusose oli aika ajoin käytössä kun kakka meinasi olla kovalla – ja samassa tarkoituksessa sitä löytyy kaapista edelleen.

Vadelmien suurkuluttaja

Emilian kasvaessa tehosekoitin on surissut vähemmän ja ruuat vaihtuneet soseista kiinteämmiksi. Kuvioon on tulleet makaronilaatikot, lohikiusaukset ja nakkikeitot, eli ihan tavalliset kotiruuat. Aamuisin ja iltaisin syödään useimmiten kaurapuuroa, jonka seassa on kotimaisia marjoja ja hiukan sokeria. Emilian herkkua on vadelmapuuro, mutta viimeaikoina on jouduttu tyytymään mustikoihin vadelmien loputtua pakastimesta jo aikaa sitten. Tulevana kesänä osataankin varautua paremmin ja pakastin tulee pursuamaan vadelmista 😀

Riisikakkua ja parsakaalia?

Välipaloina toimii esimerkiksi jogurtti, mysli, leipä ja hedelmät. Ihan tavallisia juttuja nekin. On maustamatonta A-jogurttia ja on banaanijogurttia. Äidin lautaselta Emilia napsii aina parsakaalia ja isiltä haukkailee keitettyä kananmunaa. Riisikakkua Emilia haluaa saada kun isi ja äiti sellaista popsii ja aina jos isi tai äiti kuvaa annoksensa someen, haluaa Emiliakin omasta annoksestaan otettavan kuvan.

Herkuttelua silloin tällöin

Karkkipäivä meillä on kerran viikossa, lauantaisin. Silloin Emilia saa oman pienen irtokarkkipussin, jossa on useimmiten pelkkiä vadelmaveneitä, ne kun on Emilian suurta herkkua dominokeksien ohella.

Me ollaan pyritty siihen, että vaikka omat ruokavaliot on ajoittain kovinkin tiukkoja ja syöminen rajattua, se välittyisi Emilialle mahdollisimman vähän. Jos Emilia haluaa isin maistavan vadelmavenettä, isi maistaa ja sillä selvä ja parsakaalin dissaaminenkin on kotioloissa hyvin vähäistä ettei se vaikuttaisi Emilian parsakaalin syömiseen.

Meillä ei siis olla totaalikieltäytyjiä sokerin suhteen eikä messuta fitneksen ilosanomaa, vaikka itse dieetillä oltaisiinkin. Vastavuoroisesti ei kyllä sitä karkkiakaan joka päivä syödä ja karkkipäivinäkin syödään lähinnä ruuan jälkeen jälkkäriksi. Dominokeksi saattaa kyllä irrota joskus arkisinkin 😉

Mutta kuten alussa mainitsin, tämä on meidän tapa, ei mikään ultimaattinen ainoa oikea tapa.

.

Mielipide

No enhän mä nyt malta sittenkään olla ottamatta kantaa edes vähän… Nää on tosi vaikeita asioita, sillä jokaisella vanhemmalla on omat elämänarvonsa ja jokainen näkee asiat eri tavalla. Itse en näe millään asteikolla hyvänä jatkuvaa herkkujen syömistä, lapsen ei tarvitse syödä mäkkäriä ja karkkia joka päivä, vaikka vanhempi itse niin tekisikin (en suosittele sitä kyllä vanhemmillekaan). Vastaavasti en näe lapsen kehitykselle hyödyksi liiallista terveellisyyspaatostakaan. Fitness-ruokavalio ei mielestäni ole oikea valinta lapselle vaikka vanhemmat kuinka olisivatkin tiukalla kisadieetillä. Mielestäni jokaisen vanhemman tulee ohjata lastaan terveelliseen ruokavalioon riippumatta siitä kuinka vinksallaan omat elintavat on, oli kyse sitten vakavasti ylipainoisesta pizzan mussuttajasta tai fitnekseen vinksahtaneesta parsakaalin puputtajasta.