Rocky – ihana pikkupirulainen

Koiranpentu on ihana pikkuinen pallura, ainakin silloin kun se nukkuu. Muun ajan se onkin sitten melkoinen pirulainen, koko ajan hampaineen kiinni jossakin, tai sitten pissaamassa lattialle.

ihana

Ihana terävähampainen pikkupirulainen

Rocky on aivan ihana, pehmeä ja siloinen, mutta myös melkoinen pirulainen. Koskaan ei tiedä, mihin pieni pentu kokeilee hampaitaan. Kohde saattaa olla ihan yhtä hyvin ohi heilahtava housunpuntti kuin lattialla liikahtava varvaskin. Alkuun Emilia varoikin aika lailla Rockya, ja yhteinen leikki koostui lähinnä siitä kun Emilia vilahti lattian poikki Rockya turvaan sohvalle. Tässä parin viikon aikana Rocky on kuitenkin jo todella hyvin oppinut hillitsemään puruhalunsa ja leikkimään muunlaisiakin leikkejä – ainakin silloin tällöin.

Lelut, kun mikään ei riitä

Rockylla on valtava määrä erilaisia leluja ja niillä se tykkääkin leikkiä, ainakin aina silloin kun joku leikkii niillä sen kanssa. Kun ihmisten huomio on muualla, löytyy leikkikaluja vielä enemmän. Silloin leikkikaluksi käy hyvin niin takan vierustalta löytyvä koivuhalko kuin tuolilta lattialle kiskottu takkikin…

Ja leikin lopuksi on mukava nukahtaa sohvalta omaan koppaan kiskotun sohvatyynyn päälle…

Pieni pissailija

Ulos pissaamista on opeteltu heti ensimmäisestä päivästä alkaen ja kyllä se jo ainakin jossain määrin toimii. Tai ainakin aina silloin tällöin pissa tulee uloskin. Alkuun luonnollisesti pennun oli mahdotonta ymmärtää miksi sisälle ei saisi pissata, enkä ole ihan varma ymmärtääkö se syytä vieläkään, mutta koko ajan harvemmin ja harvemmin pissa pääsee sisälle ja ihan selvästi Rocky tietää jo mitä pitää tehdä kun mennään ulos. Silti aina joskus leikin tiimellyksessä tai sen päätteeksi saattaa pissa lirahtaa matollekin. Onneksi jo valmiiksi oli suunnitelmana kuskata matot pesulaan kun pentu on oppinut sisäsiistiksi…

Yksinolon harjoittelu

Minulla oli pennun tultua reilun viikon mittainen isyysloma (talviloma), jonka vietin lähes kokonaan pennun kanssa kotona. Samalla kuitenkin joka päivä harjoiteltiin myös yksinoloa, sillä auttamatta edessä oli myös arki, jolloin ollaan töissä, koulussa ja päiväkodissa ja pentu omissa oloissaan kotona sen aikaa. Eihän se yksin oleminen herkkua ole pennulle, mutta eiköhän sekin ala sujua ajan mittaan.

Mitenkäs se Rico?

Minulta jo kyseltiinkin, miten meidän kuusivuotias kääpiösnautseri Rico on pentuun suhtautunut. No eniten ehkä kuvaa sanapari kiinnostunut välttelijä. Ricoa kiinnostaisi pentu todella, ja ulkona painetaankin melkoista vauhtia. Sisällä pennun terävät hampaat saavat taas pitämään hiukan välimatkaa. Samalle sohvalle kuitenkin mahdutaan nukkumaan, joskin sen eri päihin.

Haluutteks te tietää mitä mulle kuuluu?

Moikka vaan, mä olen Rocky. Mä esittäydyin teille jo TÄÄLLÄ hiukan ennen kuin mä muutin mun uuteen kotiin mun ihmisten luo. Nyt mä aattelin hiukan kertoo mitä mulle kuuluu ja miten nää muutamat päivät on oikein menny…

Uusi outo koti

Keskiviikkona noi mun ihmiset tuli taas mua kattomaan sinne mun entiseen kotiin. Ei siinä mitään ihmeellistä ollu, oli ne monta kertaa käyny mua kattomassa aikasemminkin. Tällä kertaa ne kuitenkin lähtiessään nappas mut kainaloon, vei autoon ja laitto istumaan pahvilaatikkoon. Siinä laatikossa sitten istuskelin uuteen kotiin asti.

Uudessa kodissa oli tosi paljon uusia hajuja ja mua vähän jännitti. Mä yritin kyllä muutaman kerran saada nurkista hiukan tutumman hajuset pissaamalla niihin, mutta se mun ihmisistä, jolla ei oo lainkaan turkkia päässä, kiikutti mut aina ulos. Jännä muuten miten se toru mua kun mä yritin pissata sinne nurkkaan, mutta oli ihan hirmusen ilonen kun mä pissasin ulos. Ihan hölmöä… No mä sitten aloin enemmänkin pissailla sinne ulos kun se oli siitä niin ilonen.

Kyllä mä silti vieläkin aina sillon tällöin hiukan yritän pissata sisälle, pysyypähän valppaana se turkiton tyyppi…

Paljon leikkikavereita

Leikkikavereista mulla ei kyllä täällä uudessa kodissa ole pulaa, aina kun mä haluan leikkiä, on joku valmis leikkimään mun kanssa, välillä useempikin samaan aikaan. Ne ei vaan oikein osaa leikkiä mun leikkejä. Aina kun mä pääsen kunnolla pureskelemaan niiden käsiä, vaatteita tai varpaita, ne lykkää mulle jonkun lelun suuhun. No kyllä mä niitä lelujakin hiukan pureskelen, mutta siirryn sitten taas pian niihin sormiin ja vaatteisiin. Tosi kivaa onmuuten haukata puntista kiinni kun joku kulkee ohi.

Vaikka mä tykkään leikkiä, mua kyllä väsyttääkin aika paljon ja mä saatan nukahtaa ihan yht’äkkiä. Mulla on oma peti, missä mä voin nukkua, mutta välillä mä nukun ihan vaan siinä pehmeellä matolla. Niin ja kyllä mä pääsen sohvallekin aina välillä. Yöllä mä nukun siinä mun omassa pedissä ja se mun uus isi on nukkunu mun pedin vieressä sohvalla.

Mulla onkin ollu tosi turvallinen olo nukkua siinä sen kuorsausta kuunnellessa, enkä oo itkustanu yhtään. Hiukan se isi on ollu aamulla väsyny kun mä oon alkanu leikkiä ennen viittä, mutta on se silti leikkiny mun kanssa. Me otetaankin yhdessä päivällä päikkäreitä kun ei yöllä nukuta ihan koko ajan.

Kovasti nää mun ihmiset musta taitaa tykätä musta, ne hellii ja silittelee mua tosi paljon ja lepertelee kaikkea ällöä. Mutta kyllä mäkin tykkään niistä. On tosi kiva kiivetä niiden syliin siliteltäväksi ja rapsuteltavaksi ja sitten nukahtaa siihen.

Mut hei nyt mun täytyy mennä, ihan selvästi kuulu ruokakupin kolahdus, nähdään taas!

Ai nii, toi mun isi pyysi sanomaan, että se kuvaa joka päivä musta jotain videoo sen Instagramin storyyn. En mä ymmärrä mitä se tarkottaa, mutta jos teitä kiinnostaa nähdä mua tositoimissa, niin laittakaa se Insta seurantaan.