Minä suojelen sinua kaikelta

Aina välillä olisi paljon parempi olla tietämätön joistakin asioista, elää omassa kuplassaan kaukana maailman pahuudesta. En halua tietää maailman julmuudesta, kaltoinkohtelusta, pahuudesta. Haluan nauttia elämästä onnellisena, hymy huulilla. Tänään hymy hyytyi. Tänään en olisi halunnut lukea uutisia, tänään en olisi halunnut kuulla Porvoossa tapahtuneesta käsittämättömästä väkivallanteosta.

En olisi halunnut kuulla

En olisi halunnut joutua miettimään, mikä sai isän tekemään jotain niin julmaa lapselleen. En olisi halunnut joutua miettimään millaisia riitoja, millaista katkeruutta, millaista epätoivoa voi vanhempien välillä olla, jotta isä tekee jotain noin käsittämättömän julmaa omalle lapselleen. En olisi halunnut joutua miettimään millä isä oikeutti tekonsa itselleen, miksi hänen mielestään pienen lapsen oli parempi kuolla kuin elää, mitä isä koki voittavansa tappamalla oman lapsensa.

En olisi halunnut joutua miettimään, mitä lapsi ajatteli päästessään isän kanssa leikkipuistoon, mitä lapsi ajatteli kun leikin sijaan isä alkoikin pahoinpidellä, satuttaa. Miten lapsi ei varmasti edes ymmärtänyt mitä isä tekee. Miten lapsi ei ymmärtänyt miksi isä satuttaa, miksi isä tappaa.

En olisi halunnut ajatella

En olisi halunnut ajatella, miten pieni lapsi, joka vasta opettelee elämää, leikkii ja riemuitsee niin monista asioista, ei enää opikaan mitään uutta, ei enää leiki eikä riemuitse, ei enää elä. Koska isä teki jotain aivan käsittämättömän julmaa. Isä, jonka pitäisi rakastaa lastaan yli kaiken, suojella lastaan kaikelta maailman pahuudelta. Isä, joka rakkauden ja turvallisuuden sijaan lopulta edustikin lapselle kaikkea maailman pahuutta ja julmuutta.

En voi ymmärtää

En voi mitenkään ymmärtää, miten kukaan voi tehdä mitään noin julmaa. En voi ymmärtää, miten joku voi tehdä mitään tuollaista kenellekään, saati sitten omalle puolustuskyvyttömälle lapselleen. En voi ymmärtää tuollaista julmuutta.

Haluan vain rutistaa Emilian syliini, vakuuttaa että maailma on hyvä paikka, maailma on onnellinen paikka, maailma on paikka, jossa ei tapahdu mitään niin julmaa. Maailma on paikka, jossa voi edelleen leikkiä hymy huulilla. Maailma on paikka, jossa isät rakastavat ja suojelevat lapsiaan kaikelta pahuudelta.

julmaa

Isänpäivä vol. 4

On isänpäivä. Muu perhe on mennyt jo nukkumaan ja itse istun tietokoneella kirjoittamassa tätä blogipostausta syöden samalla viimeistä palaa isänpäiväkakkua. Takana on neljäs isänpäiväni isänä ja yritän kirjoittaa tämän tekstin ilman hempeilyä, vaikka hankalaa se saattaa olla…

isänpäivä

Jotain on tekeillä?

Jo alkuviikolla minulle heräsi vahva epäilys, että jotakin tavallisesta poikkeavaa oli tekeillä. Salaperäisyyden ilmapiiri oli käsinkosketeltava ja kaikki ikään kuin varoivat puheitaan, paitsi Emilia. Hakiessani eräänä päivänä Emilian päiväkodista, kertoi Emilia ylpeänä kotimatkalla että tänään hän askarteli päiväkodissa isille lahjan. Se oli todella tärkeä juttu Emilialle, silmät loistivat hänen siitä kertoessaan ja lopuksi Emilia tarttui kaulaani ja rutisti oikein lujaa ennen kuin juoksi kikattaen leikkeihinsä. Mistä oikein oli kyse? Syntymäpäivänihän on vasta keväällä?

Epäilykset vahvistuu

Viikon edetessä epäilykset vahvistuivat. Asioista ei puhuttu suoraan, vaan lähinnä kuiskuteltiin selkäni takana. Loppuviikosta töistä tullessani Emilia juoksi ensimmäiseksi riemuissaan luokseni kertomaan että hän valitsi isille viikset! Sarin ilmeestä arvasin, että asia oli ollut tarkoitus pitää salaisuutena… Mitkä viikset? Mistä oli oikein kyse?

Lopullinen niitti epäilyksille lyötiin salaperäisellä leipomisella, jossa Emilia oli innolla mukana, leipomus vaikutti hyvin vahvasti kakkupohjalta…

Isänpäivä

Koska aavistelin jo hyvissä ajoin jotakin tapahtuvaksi ja osasin lukea kalenteria, arvasin kaiken salaperäisyyden liittyvän sunnuntain isänpäivään. Varauduinkin sunnuntai-aamuun etukäteen käymällä yöllä pissalla, sillä vaikka minulla ei kovin pitkää historiaa isänpäivistä isänä vielä ole, tiedän varsin hyvin miten piinaavaa on odottaa aamulla sängyssä herättämistä rakko räjähtämäisillään…

Isänpäiväaamuna olin nukkuvinani sikeästi muiden noustessa, mikä ei ollut kovin vaikeaa, sillä nukuin oikeastikin sikeästi muiden noustessa. Olisin varmaan nukkunut sikeästi ihan siihen varsinaiseen herättämiseen asti, jos Emilia ei olisi käynyt kahteen kertaan aamun aikana laulamassa suupielet kermavaahdossa minulle onnittelulaulua Sarin vielä koristellessa kakkua.

Hyvästä valmistautumisestani johtuen torkuin sängyssä hymy huulilla ihan varsinaiseen herättämiseen asti. Laulujen ja halien jälkeen könysin hymy huulilla sängystä ylös valmiiksi katetulle aamupalalle, isänpäiväkakulle ja avaamaan saamiani lahjoja.

Siellä olivat myös päiväkodissa askarreltu lahja ja Emilian valitsemat viikset isänpäiväkortissa. Molemmat laitan visusti talteen, jotta voin palata päivän fiiliksiin vielä vuosien jälkeen. On ihanaa olla isi.