Aina joskus se tekee hyvää – Totaalinen irtiotto arjen hulinasta

On ollut melkoisen työntäyteistä aikaa viimeinen kolme viikkoa kesäloman jälkeen. Töissä ei ole isommin ehtinyt taukoja pitää ja tekemistä on riittänyt. Samalla kun on ollut aika paljon hulinaa myös töiden ulkopuolella ja yöunet jääneet suhteellisen lyhyiksi, alkoi eilen aamuvuoron jälkeen olla takki aika tyhjä. Viikonlopuksikin oli monenlaista suunnitelmaa, mutta mepä päätettiinkin vetää käsijarrusta ja lähteä mökille ottamaan totaalinen irtiotto arjen hulinasta.

irtiotto

Niin sitä sitten laitettiin pikapikaa kamppeet kasaan, sullouduttiin autoon ja suunnattiin kaupan kautta kohti mökkiä. Matkalla vielä työasiat, kodin siivoaminen, ruohon leikkaamatta jääminen ja monet muut arkijutut pyöri mielessä, mutta jotenkin kummasti se kaikki arjen stressi taas hiipui mielestä rauhallista järvimaisemaa katsellessa ja saunan lämpenemistä odotellessa.

Nyt tätä kirjoittaessa on ilta. On saunottu, nautittu luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta ja syöty hyvin. Silmää alkaa painaa ja taidan painua pehkuihin pitkästä aikaa reilusti ennen puoltayötä – ja mikä vielä parempaa, nukkua aamulla pitkään ja herätä ilman kiirettä ja aikatauluja.

Hyvästelen heinäkuun 
Valo vähenee ja varjot pidentyy 
Lehdet puissa kellastuu 
En pelkää mitä tuleman 
En ukkosmyrskyä 
Tai paukkupakkasta 
Ne kuuluu kokea 

En aio huolehtia 
En anna murheen murtaa 

On jossain kesä 
Jossain ei näy pilvenreunustakaan 
Aina jossain laulu raikaa 
Jossain ilakoidaan 

Jossain tie on vailla mutkaa 
Ilman kuopan kuoppaa 
On jossain ovi auki 
Jossain vieras majoitetaan 

-Mokoma-

Minustako koti-isä?

Koti-isä on sellainen reppana, tohvelisankari jolle vaimo on laittanut essun päälle ja komentanut hellan ääreen ja hoitamaan lapsia. Aikamoinen stereotypia, mutta tiedättekö, mä voisin ihan hyvin alkaa koti-isäksi.

koti-isä

Koti-isä?

Mä tykkään työstäni ja olen mielestäni siinä jopa ihan hyvä. Silti täytyy sanoa, että lomalta töihin palaaminen ei ollut tällä kertaa mitenkään helppoa. Tällä hetkellä jäisin enemmän kuin mielelläni Emilian kanssa kotiin, jos se vaan olisi mahdollista. Koko ajan Emilian kasvaessa yhteistä touhuamista on enemmän ja enemmän, enkä ole ihan varma kumpi siitä touhuamisesta enemmän nauttii, Emilia vai isi.

Mitä me tehtäis?

En ehkä kuitenkaan näkisi itseäni alun stereotypian mukaisena koti-isänä essuineen, vaikka välillä ihan tykkäänkin leipoa pullaa. Ei, jos mä olisin koti-isä me ei jämähdettäisi kotiin pullantuoksuun, vaan mentäisiin ja tehtäisiin vaikka mitä. Me kierrettäs ensitöiksemme kaikki Porin leikkipuistot ja valittais meidän suosikit, jotka sais toimia leikkipaikkoina jatkossa. Me kiipeiltäsi kallioilla ja tehtäis pyörälenkkejä…

Ai niin, mutta eihän aina olis kesä ja aurinkoista… No sadepäivinä me leivottais kotona sitä pullaa, mentäis välillä ulos hyppimään vesilammikoihin ja tultais sitten sisälle kuivattelemaan ja syömään sitä pullaa. Talvella me tehtäis lumienkeleitä ja peuhattais hangessa. Ja kun talvella ei kuitenkaan olis lunta, meistä tulis HopLopin vakioasiakkaita ja kauppareissuilla meillä menis iäisyys kun me aina jämähdettäis leikkimään Prisman leikkipaikalle…

Me käytäs erilaisissa jumppakerhoissa ja askarteluryhmissä, me istuttais kirjastoissa muka lukemassa prinsessakirjoja, mutta oikeasti me vaan aiheutettas pahennusta hihittelemällä pumppakirjalle ja sen äänille…

Entäs ne kotityöt?

Niin kai siihen koti-isän hommaan kuuluisi jotain kotitöitäkin. Se on se puoli josta en tossa hommassa oikein oo innoissani… Siitä ei kuitenkaan tarvitse murehtia, sillä koti-isäksi ryhtyminen on vain haave, ei todellisuutta. Haave, jonka toteutan heti jos voitan lotossa 🙂

Onneksi voin nytkin toteuttaa tuota haavettani ihan ilman sitä lottovoittoa, pienissä osissa ja vähän kerrallaan. Viikonloppuna muuten leivotaan taas pullaa!