Mitä isi ja tytär tekee kun niillä on vapaata?

Tuossa viime viikolla sain kuulla, että FitFashionista kaivataan pääasiassa juttuja pepputreenistä, kun taas perhepostauksista lähinnä valitetaan. No nyt on taas luvassa sitä ärsyttävää, tyhjänpäiväistä ja turhaa perhesoopaa, sori vaan!

Mitä isi ja tytär tekee kun niillä on vapaata?

Minulla oli viime viikko siitä erikoinen, että olin töissä vain maanantain ja tiistain ja loppuviikko oli vapaata. Se tarkoitti tietysti myös sitä, että Emilialla oli myös päiväkotipäivät ainoastaan maanantaina ja tiistaina. Loppuviikko me vapailtiin yhdessä!

Day number one – Keskiviikko

Keskiviikkona kun meillä Emilian kanssa vapaat alkoi, me makailtiin vielä sängyssä Sarin lähtiessä töihin. Siinä lähtiessään Sari muka ovelasti vaivihkaa totesi, että hitsi kun tuo pyykkikori on niin täynnä ja kaupassakin pitäisi käydä… No me tajuttiin luonnollisesti Emilian kanssa heti mitä tuo vihjailu tarkoitti – ja lähdettiin heti aamupalan jälkeen leikkipuistoon.

Me keinuttiin, kiipeiltiin ja nautittiin lämpimästä säästä, syötiin jätskiä ja istuskeltiin. Käytiin katsomassa nukketeatteria, juostiin kilpaa ja leikittiin hippaa tai piiloa (mikä on muuten ihan epäreilua kun isi on niin paljon isompi, ettei millään mahdu yhtä hyviin piiloihin kuin Emilia…).

No käytiin me kotiin mennessä siellä kaupassa ja ostettiin jätskien lisäksi ruokatarvikkeitakin. Pyykkiä ei kuitenkaan pesty, että jäisi jotain kotihommia seuraavallekin päivälle. Sitäpaitsi ei äiti voi harmistua pyykkien pesemättömyydestä kun kaupassa kuitenkin käytiin – ja tuotiin äidillekin jätski.

Day number two – Torstai

Torstai-aamuna töihin lähtiessään Sari huokaili merkitsevästi poimiessaan pari ruohonpätkää eteisen lattialta. Jälleen me Emilian kanssa ymmärrettiin välittömästi mistä oli kyse, imuroida pitäisi – ja lähdettiin pyörälenkille. Pyörälenkki vei jälleen leikkipuistoon ja Emilia pääsi taas keinumaan, tuosta tytöstä on kehittynyt melkoinen hurjapää!

Loppupäivä sitten pestiin kotona pyykkiä ja leikittiin. Sarin tullessa kotiin lattialla oli varmasti vielä enemmän ruohonkorsia, mutta kaikki pyykit oli pestyinä…

Day number three – Perjantai

Perjantai-aamuna jäi aamupiirretyt kesken kun me ponkaistiin Emilian kanssa välittömästi ylös sängystä Sarin lähdettyä töihin. Perjantai oli kiireinen päivä. Sinä aikana kun Emilia söi aamupalaa, isi imuroi tarkasti koko talon. Seuraavaksi suunnattiin katsastamaan auto (viimeinen katsastuspäivä, mutta nyt ei taas tarvi kahteen vuoteen katsastaa) ja sitten mentiin moikkaamaan serkkupoikaa.

Kotiin tultiin samoihin aikoihin äidin kanssa ja yhteinen viikonlopun vietto sai alkaa!

Days four and five – lauantai ja sunnuntai

Lauantai ja sunnuntai vietettiin sitten yhdessä. Ruokaa oli jääkaapissa, pyykit oli pesty ja koti kiilsi imuroinnin jälijltä. Voitiin siis nauttia yhdessä olosta esimerkiksi maauimalassa.

Tarinan opetus?

Tällä tarinalla on monta mahdollista opetusta, mikä teidän mielestänne on se paras?

  1. Älä tee kaikkea kerralla, joku keksii aina lisää tehtävää.
  2. Älä tee tänään sitä minkä voit tehdä huomenna
  3. Nauti täysillä jokaisesta hetkestä rakkaittesi kanssa
  4. Iloa ei ole elämässä koskaan liikaa
  5. Älä kasva isoksi, isona et mahdu piiloon
  6. Rohkea rokan syö
  7. Se parhaiten nauraa, joka toiselle kuoppaa kaivaa
  8. Joku muu mikä?

vastata saa jos haluaa, mutta ei ole pakko. Tällä kertaa palkinnon saa ihan jokainen, joka on jaksanut lukea tämänkin ärsyttävän, turhanpäiväisen ja turhan perhepostauksen loppuun asti. Palkintona on exclusiivinen alennuskoodi House Of Brandon verkkokauppaan. Koodilla METALLI20 saa 20% alennuksen koko kaupan valikoimasta ja se on voimassa 30.6.2018 asti.

Kiitos jos jaksoit lukea ja vielä suurempi kiitos jos napautat tota sydäntä tai vaikka jaat somessa, näytetään ettei pepputreeni ole ainoa mikä kiinnostaa!

Uusioperheen arki

Olen hyvin onnekas mies, sillä minulla on jotain sellaista jota ihan jokaisella ei ole. Minulla on ihan mieletön perhe. Perheeseeni kuuluu rakas vaimoni Sari, yhteinen tyttäremme Emilia ja kaksi upeaa poikaa, joiden isäpuoleksi minulla on kunnia itseäni kutsua. Me ollaan uusioperhe ja ylpeitä siitä.

uusioperheen
Kuva: Elämyskuva Harri Virta
Isäpuoleksi kertarysäyksellä

Kun Sarin kanssa löimme hynttyyt yhteen reilu viisi vuotta sitten, minusta tuli kertaheitolla kahden pojan isäpuoli. Näin jälkeenpäin voin myöntää, että oli siinä totuttelemista. Aiemmin olin tottunut nukkumaan yksin isossa parisängyssä, pitkittäin tai poikittain, ei sillä väliä. Nyt piti opetella jakamaan se paitsi Sarin kanssa, myös meidän väliin keskellä yötä mönkivän pienen pojan, joskus kahdenkin, kanssa. Aamuisin olin tottunut nukkumaan pitkään ja yhtäkkiä heräsinkin aikaisin aamulla siihen, että pieni sormi tökki olkapäähäni pyytäen leikkimään kanssaan.

Samalla rysäyksellä mukaan tuli matikan laskujen laskeminen yhdessä, ruuan laittaminen lapsille, iltasatujen lukeminen ja pleikkaripelien ikärajoista neuvotteleminen. Opeteltavaa ja totuteltavaa oli valtavasti, mutta niin oli varmasti pojillakin.

Yhtäkkiä äidin luona asuikin uusi mies, miten tuohon kaljupäähän oikein pitäisi suhtautua?

Minut otettiin todella hyvin vastaan. Olen alusta asti kelvannut lukemaan iltasatua tai lohduttamaan jos johonkin on sattunut. Pari kertaa taisin ihan alkuvaiheessa kuulla että meidän isi on paljon vahvempi kuin sinä tai jotain vastaavaa, mutta vielä tähän päivään mennessäkään en ole kuullut niitä jokaisen isäpuolen pelkäämiä sanoja ”älä sinä siinä komenna, et sä oo mun isä!” Pojista tulikin hyvin nopeasti minulle todella tärkeitä – ja uskoakseni myös minusta heille.

Suuri osuus kaiken sujumisella on sillä, että yhteistyö poikien isän kanssa on alusta asti sujunut todella hyvin. Sarilla ja poikien isällä on ollut koko ajan hyvät välit ja asioista on aina saatu sovittua todella sujuvasti.

Emilia syntyy

Parin vuoden jälkeen meidän uusioperheen elämä mullistui yhteisen lapsen, Emilian syntyessä. Lapsen syntymä perheeseen on aina tietynlainen kriisi vanhemmille lapsille, uusioperheessä varmasti vielä hieman korostetusti. Emilia on luonnollisesti minulle kaikki kaikessa, mutta se ei vähennä tippaakaan rakkauttani poikia kohtaan. Aikaa poikien kanssa touhuamiselle oli luonnollisesti vähemmän Emilian synnyttyä ja varmasti syytä mustasukkaisuudellekin olisi ollut, mutta sen sijaan pojat olivat alusta asti innolla mukana vauvan hoitamisessa. Isoveljistä onkin muodostunut Emilialle todellisia sankareita ja esikuvia. Aina kun pojat ovat isänsä luona, odottaa Emilia heitä kuumeisesti, onneksi asumme niin lähekkäin että käymään pääsee koska vaan.

Uusioperheen arki

Uusioperheen arki on juuri niin hankalaa kuin siitä tehdään. Tottakai se vaatii paljon sovittamista ja suunnittelua, mutta niinhän lapsiperheen arki aina vaatii. Meidän arjessamme ainoa ero perinteisen ydinperheen arkeen on, että pojat asuvat puolet ajasta isällään ja kutsuvat minua isän sijaan Jariksi.

Olen seurannut sivusta myös hyvän ystäväni vastaavaa tilannetta, jossa asiat ovat hyvin paljon mutkikkaampia. On raastavaa katsoa sivusta miten tämä maailman kiltein mies joutuu taistelemaan jokaisesta tyttärensä kanssa viettämästään päivästä ja kuulemaan miten entisen vaimonsa uusi mies kutsuu itseään hänen tyttärensä isäksi, jopa ihan julkisesti.

Itse en ikipäivänä tekisi niin. Pojilla on maailman paras isä, he eivät tarvitse toista isää tai ihmistä joka pyrkisi korvaamaan isän. Olen ylpeä saadessani kutsua itseäni näiden upeiden poikien isäpuoleksi.