Maun merkitys lisäravinteissa

Nykypäivänä lisäravinteet kuuluu salitreeniin kuin kyykky jalkatreeniin, kyllähän se ilmankin onnistuu, mutta ei varmasti ole yhtä tuloksekasta ja tehokasta.

Lisäravinteissa on suuria eroja, kuten on jo aiemmin todettu. Laadulla on suuri merkitys ja siihen kannattaa panostaa, mutta miten on maun laita? Kuinka suuri merkitys on lisäravinteiden maulla? Tällä kertaa sukelletaan makujen maailmaan meikäläisen näkökulmasta ja lopuksi voit kertoa oman näkemyksesi kommenttiboksiin jos haluat 🙂

merkitys

Palkkari

Itse aloitin oman lisäravinne-matkani maustetulla valmispalkkarilla, mutta matkalle on mahtunut myös maustamatonta heraa, jota juotiin nenästä kiinni pitäen ja yökkäilyä pidätellen sekä maustamatonta soijaproteiinia, jota ei saanut kurkusta alas ei sitten millään. Siinä sitä soija-p*askaa nieleskellessäni päätin, että en enää koskaan osta mitään lisäravinteita vain halvan hinnan perusteella, enkä ole päätöstäni katunut. Jonkin aikaa siinä mentiin suklaan ja mansikan makuisilla jauhoilla kunnes rohkaistuin vuonna 2011 maistamaan Mannisen mustaherukan makuista palkkaria…Huh että se oli herkkua!

Tuo oli ensimmäinen kosketus Anabolic Overdriveen eikä vieläkään ole parempaa tullut vastaan, ei laadultaan eikä maultaan. Monta vuotta herkuttelin appelsiinin ja mustaherukan makuisilla palkkareilla treenin jälkeen, nykyisin suurin suosikkini on M-Nutritionin raikas Vadelma-Kiivi.

Proteiinit

Kuten tuossa edellä mainitsin, on vuosien varrelal tullut kaikenlaista kuraa kaadettua kurkusta alas maustamattomasta soijaproteiinista lähtien. Nykyisin proteiinijauhoja löytyy jo niin monissa eri mauissa että perässä on hankala pysyä. Hauskin on mielestäni erään herajauhon makuvaihtoehto Pineapple, jonka eräs tuttuni käänsi pinaatiksi, siinä sitä olisi ollut eksoottinen maku! 😀

Proteiinijauhojen suhteen olen palkkaria perinteisempi ja suosikkinani on pysynyt vuosien ajan ihan perus suklaa. Tosin suklaissakin on huimia eroja ja herkullisin (ja samalla huippulaadukas) on Supermass Nutritionin Super Whey Isolate Chokolate Milkshake makuisena, huh huh mitä herkkua!

Aminohapot

Aminohappovalmisteissa on suuria eroja paitsi sisällöissä, myös mauissa. Aminoissa arvostan maussa raikkautta, sillä enimmäkseen käytän niitä treenin aikana ja silloin ei mikään tunkkainen litku uppoa. Monia olen maistanut, mutta käyttöön on jäänyt Supermassin Intrazonesta Watermelon ja Ice Tea Peach sekä suurimpana suosikkina EAA+ Green Apple, jota tulee aina silloin tällöin sekoiteltua pitkin päivääkin vesipulloon hörpittäväksi. Nam!

Muut jauhot

Muissa lisäravinteissa maku ei sitten enää olekaan niin avaintekijänä, niitä kun ei ainakaan itse tule maisteltua sen isommin. Toki on mukavaa että esimerkiksi eniten käyttämäni treenilaturin Inzanen salmiakki-maku on oikeasti aika hyvää, mutta laturi tulee kuitenkin hörpättyä aika nopeasti, joten siinä maku ei ole niin suuressa roolissa.

Yksi herkullinen lisäravinne on kuitenkin vielä mainittava, nimittäin M-Nutritionin Protein Puddingin kanelipulla. Sitä ei vaan voi kuvailla, se on itse koettava!

Millainen merkitys lisäravinteiden maulla on teille muille?

Onko maulla merkitystä? Oletko valmis maksamaan hyvän makuisesta jauhosta hiukan enemmän vai valitsetko aina sen edullisimman vaihtoehdon? Mikä on mielestäsi se suurin herkku lisäravinteiden osalta? Kerro vapaasti mielipiteesi, kommenttiboksi on käytössäsi!

Miten lisäravinteet on muuttuneet 15 vuoden aikana

Siitä on aikalailla 15 vuotta kun ensimmäisen kerran astuin lisäravinteiden maailmaan. Treenaamista oli takana jo muutaman vuoden verran ja tietämys ravitsemuksesta oli hyvin alkeellista, lisäravinteista en tiennyt senkään vertaa. Kun ”pojat puhuivat” käyttävänsä maltoa treenin jälkeen, pyörittelin silmiäni, minä en sellaiseen sortuisi…

Kuva 10 vuoden takaa. Selkeästi näkee että proteiinia on käytetty…

Ensimmäinen lisäravinteeni

Opiskeluaikana 2000-luvun alussa kävin opintojen ohessa pienimuotoisen kuntosaliohjaajakurssin. Sehän nyt oli oikeastaan aika yhtä tyhjän kanssa, mutta antoi tällaiselle treenaamisesta innostuneelle sentään jonkinlaiset suuntaviivat ravitsemuksen suhteen – ja ensikosketuksen lisäravinteisiin.

Kurssin vetäjänä toimi paikallisen kuntosalin omistaja, kehonrakennuksessa joskus kilpaillutkin Risto-niminen körmy. Ristolla oli salin vastaanotossa myynnissä Spiritin Recoverya, jota opiskelukaverin kanssa tuli pussillinen ostettua. Makuna oli herkullinen mustikka-vanilja (muuta kun ei hyllyssä ollut) ja tehon huomasi heti. Tai niin me ainakin luultiin, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna suurempi vaikutus oli todennäköisesti ruokavaliolla joka ohjautui samoihin aikoihin edes hieman oikeille uomille.

Proteiinijauhot

Palkkarin jälkeen seuraava askel oli luonnollisesti proteiinijauhot, joita opiskelujen jälkeen tilattiin työkaverin kanssa kimpassa silloisesta Boosman-nettikaupasta. Siellä kun maustamaton hera oli kaikkein halvinta. Sitä sitten vedettiin sheikkeristä pari kertaa päivässä nenästä kiinni pitäen, klöntteineen ja klimppeineen. Sitä kamalampaa oli ainoastaan UFS-verkkokaupan loppuunmyynneistä pari vuotta myöhemmin tilaamani maustamaton soijaproteiini, joka taisi maksaa jotakuinkin kaksi euroa kilo. Se on edelleen ainoa lisäravinne jota en ole saanut kurkustani alas edes väkisin, laatta meinasi lentää joka kerta.

Kreatiinit ja muut hifituotteet

Siinä sitten matkan varrella tuli kokeiltua kaikenlaista hifimpää, kuten esimerkiksi glutamiinia ja kreatiinia, joka ainakin huhupuheiden mukaan nosti tulokset pilviin. Ja paskat mitään nostanut, vaikka kokeilin kaikki mahdolliset puryvaatit ja muut erikoiskreatiinit. Vasta muutama vuosi sitten olen löytänyt hyödyt myös hiukan hifimmistä lisäravinteista, kuten citrulliinimalaatista tai beta-alaniinista.

Muutos

Muutos lisäravinteiden suhteen tapahtui kohdallani siinä vaiheessa kun tajusin siirtyä halvimmasta vaihtoehdosta laadukkaampiin vaihtoehtoihin. Sekin tapahtui vaiheittain. Ensin uskaltauduin kokeilemaan maustettuja proteiineja, suklaata ja mansikkaa. Johan oli herkkua, vaikka samat paakut jäi edelleen sheikkerin pohjalle. Lopulta päätin jotkin kesälomarahat tililleni saadessani että nythän panostetaan ja googlailin ja kyselin netissä mikä olisi oikeasti laadukas palautusjuoma. Päädyin kokeilemaan Manninen Nutraceuticalsin Anabolic Overdrivea – ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Ensin palkkari vaihtui AO2:een, jonka maku räjäytti tajunnan. Sitten vaiheittain muutkin lisäravinteet vaihtuivat Mannisen tuotesarjaan, joka erottui muidenkin kohdalla edukseen erityisesti laadun osalta. Jotenkin olin alistunut ajatukseen, että heraproteiinin kuuluu pierettää ja vatsavaivat kuuluvat asiaan. Vihdoin löytyi kuitenkin heraproteiinijauho, joka ei saanut vatsaani sekaisin, treenilaturi joka oikeasti antoi potkua treeniin ja vähän kerrallaan muut huippuluokan tuotteet tukemaan treeniä ja siitä palautumista.

Missä mennään nyt?

Nyt käytössäni on jo muutaman vuoden ajan ollut puhtaasti vain M-Nutritionin ja Supermass Nutritionin lisäravinteet. Olen niihin äärettömän tyytyväinen kautta linjan. Oma lisäravinneskaalani on aikalailla laaja, tuotteita löytyy kaapista laidasta laitaan ja olen löytänyt ne lisäravinteet ja niiden yhdistelmät, joilla saan treeneistäni parhaiten tehon irti ja jotka auttavat minua treeneistä palautumisessa. Vatsavaivat ja maun takia kyökkimiset on kaukaisia muistoja menneisyydestä, menneisyydestä johon en kyllä kaipaa tippaakaan takaisin.

lisäravinteet