Kun arki on juhlaa

*Sisältää mainoslinkkejä

Koko vuosi on puurrettu töitä otsa hiessä ja hammasta purren, taistellen päivästä toiseen mulkkujen työkavereiden kanssa pomon luodessa painetta niskaan. Pakko on jaksaa painaa töitä, kun ei sitä leipää itsestään pöytään ilmesty ja laskutkin on maksettava. Nyt on kuitenkin aika heittää vapaalle, unohtaa arki ja ottaa ilo irti, vetää pää täyteen, haukkua pomo, vetää työkavereita turpaan ja sammua baarin vessaan. Nyt on pikkujoulujen aika!

arki

Kun arki on juhlaa

Tuo alun kuvaus on hyvin kärjistetyn stereotyyppinen kuvaus suomalaisen työläisen pikkujoulusta, eikä lähelläkään totuutta ainakaan minun kohdallani. Olen siitä onnellisessa asemassa, että tykkään työstäni todella paljon ja työkavereistani vielä enemmän. Työnantajakin kannustaa sen sijaan että loisi painetta niskaan, joten ei ole kaukaa haettua kutsua arkea juhlaksi.

Työpaikalla vietetään keskimäärin noin 40 tuntia viikossa. Se on aika paljon, jos työssään ei viihdy ja jos sen joutuu viettämään ihmisten kanssa, joiden seurassa ei ole hyvä olla. Onkin hienoa kun voi tehdä merkityksellistä työtä itselle tärkeiden, samanhenkisten ihmisten kanssa. Silloin työnteko ei ole puurtamista, vaan töihin lähtee joka päivä mielellään. Silloin myös pikkujoulut ovat jotain ihan muuta kuin pään täyteen vetämistä, riitelyä ja tappelua.

Meillä oli viikonloppuna pikkujoulut ja niihin kuului paljon iloa ja naurua, yhdessäoloa ja viihtymistä, hiukan ehkä päihtymistäkin, kuten pikkujouluihin kuuluu. Meillä pikkujouluissa näkyi riitelemisen ja tappelemisen sijaan se sama yhteenkuuluvuuden tunne, sama iloinen ja välitön tunnelma kuin töissäkin.

Kiitos kaikille mukana olleille, ei siitä juhlasta, vaan siitä arjesta!

P.S. Juhlaa arjen keskelle tuo myös House of Brandonin Black Friday, joka jatkuu vielä tänään. 2000 tuotetta -50% löytyy TÄÄLTÄ

(Jarin villakangastakki TÄÄLLÄ ja Sarin juhlamekko TÄÄLLÄ tilapäisesti loppu)

 

Levikset repee…

Pukeudun melkein aina rennosti, mieluiten farkkuihin ja huppariin tai muuhun mukavaan paitaan. Vihaan pukuja ja kauluspaitoja, enkä niitä laita päälleni kuin pakon edessä, kuten juhlatilaisuuksissa. Nyt sellainen on edessä, meillä on työpaikan pikkujoulut tulevana perjantaina…

repee

Levikset repee

Olikin siis jälleen aika sovittaa noita rakastamani juhlavaatteita päälle – ja tuloksen näkee yllä olevasta kuvasta. Yksikään paita ei mahtunut päälle. Tai meni päälle kyllä, mutta kiristi aikalailla epämukavasti muualtakin kuin vatsan kohdalta ja noin kävi kun nostin kädet ylös. Tästä voi tehdä kolme vaihtoehtoista päätelmää:

1. Paita on kutistunut kaapissa

Olen kuullut tämän olevan mahdollista jos paita on ollut pidempän käyttämättömänä kaapissa. Sama koskee muitakin vaatteita, joita käytetän harvoin. Niillä on tapana jotenkin oudosti mennä itsestään kasaan. Yleisimmin niin käy housuille vyötärön kohdalta.

2. Treeni on tuottanut tulosta

Toinen mahdollinen, joskin epätodennäköisempi vaihtoehto on, että ahertaminen kuntosalilla on tuottanut tulosta. Paidan kiristämisestä lähes joka puolelta voisi harhautua kuvittelemaan, että lihasmassaa on kertynyt selän, hartioiden ja jopa käsivarsienkin alueelle, sen verran tiukat oli hihatkin…

3. Se on kaikki läskiä

Niin, no tämä on tietysti myös yksi vaihtoehto…

Paitakaupoille

Oli syynä sitten mikä tahansa edellä esitetyistä, yksi asia on selvä. Uusi paita on hankittava.

Yleisesti ottaen tykkään vaatteiden ostamisesta. Se kuitenkin rajoittuu vaatteisiin, joita tykkään käyttää ja kuten postauksen alussa kerroin, vihaan pukuja ja kauluspaitoja. Siksipä uuden paidan ostaminen ei ole mitenkään kovin mieluista hommaa. Päinvastoin se on suoraan sanottuna ihan perseestä. Päätin viikonloppuna kuitenkin tarttua härkää sarvista ja lähteä saman tien hankkimaan uuden paidan…

No eihän se onnistunut

Jo lähtökohdat koko ostosreissulle oli huonot, väsytti, oli nälkä ja vitutti koko paidan ostaminen. Jälkeenpäin ajatellen yritys oli tuhoon tuomittu jo ennen alkuaan ja parempi olisi ollut jäädä kotiin vaikka vessaa pesemään, sekin olisi vituttanut vähemmän. Paitaa ei tietenkään löytynyt, sillä halvemmat paidat olivat muodottomia telttoja, enkä ollut valmis maksamaan hyvin istuvasta paidasta lähes sataa euroa. Ja nyt on ihan turha tulla sanomaan, että kannattaa panostaa kun laadukas paita menee sitten monta vuotta. Ei mene, sille käy kuten edellisellekin, se joko kutistuu kaapissa tai ei mahdu päälle syystä tai toisesta kun sitä seuraavan kerran tarvitsisi. On se kumma, että Dressmanissakin on aina niitä kaikenmaailman kauluspaitatarjouksia, paitsi tietysti juuri silloin kun paitaa tarvitsee.

No myönnetään, että ehkä se kelvollinen paita olisikin löytynyt jos hermo ei olisi ollut niin tiukalla. Mutta kun homma ei mennyt heti putkeen (eli myyjä ollut kaupan ovella vastassa sopiva paita valmiiksi kassissa), en jaksanut sen enempää kierrellä, vaan päätin ottaa uuden yrityksen jossakin paremmassa hetkessä… Aika heikolta tosin näyttää, että sellaista hetkeä ensi viikosta löytyisi. Mutta hei, ei kai pikkujouluissa paitaa tarvita?

Vinkkejä?

Nyt voitte rakkaat lukijat antaa vinkkejä tilanteeseen: Mitä on tehtävissä? Mistä paita kannattaa hankkia? Vai pukeudunko pikkujouluissa Gaspin tanktoppiin?

 

P.S. Housut mahtu jalkaan, mutta en uskalla istua ettei nekin repee…