Kolme vuotta – ihana kamala ikä?

*Sisältää mainoslinkkejä

Lapsen jokaiseen ikävaiheeseen kuuluu omat juttunsa, ne ihanat ja sitten ne vähemmän ihanat. Meillä eletään tällä hetkellä ihanaa kolmen vuoden uhmaa ja täytyy kyllä sanoa että välillä on isi ja äiti aika kovilla…

Emilian Vimma-bombertakki TÄÄLTÄ ja Mayoral-paita TÄÄLTÄ
Kolme vuotta, ihana kamala ikä?

Kolme vuotta on siitä ihana ikä, että Emilian kanssa voi touhuilla jo vaikka mitä. Taitoja karttuu niin valtavaa tahtia, että isi ei meinaa millään pysyä perässä siinä, mitä kaikkea Emilia jo osaa. Emilia piirtää, maalaa vesiväreillä, rakentaa legoilla valtavia rakennelmia, ”lukee” kirjoista erilaisia tarinoita ja polkee pyörällä kuin tuulispää.

Iloisuus ja energisyys on vallitsevia tunteita ihan joka päivä ja Emilia kertoo paljon tunteistaan, halaa ja suukottaa, mutta ilmoittaa myös välillä ettei ole isin kaveri jos isi ei toimi Emilian mielen mukaan – ja niin käy nykyisin melkoisen usein…

Vero Moda takki TÄÄLTÄ, Pieces-huivi TÄÄLTÄ ja Duffy-loaferit TÄÄLTÄ

Oma tahto on hyvin vahva ja sen kanssa saa taiteilla aika tarkasti. Emilia määrittelisi mielellään ihan kaiken ja helpoimmalla pääsisikin antamalla periksi kaikessa. Niin ei kuitenkaan voi toimia, mutta ihan jokaisesta asiasta ei voi myöskään tehdä taistelua. Tässä asiassa päteekin vanha viisaus ”valitse taistelusi”. Meillä on asioita, joissa toimitaan Emilian tahdon mukaisesti, mutta myös niitä joissa tehdään kuten isi tai äiti sanoo, tykkäsi Emilia siitä tai ei.

VANS-paita TÄÄLTÄ

Välillä meillä leikitään hymy huulilla, halataan ja pussataan, mutta välillä maataan lattialla selällään ja huudetaan. Tähän mennessä huutaja on aina ollut Emilia ja isi tai äiti katsellut kummissaan vierestä, mutta rehellisyyden nimissä joskus tekisi itse mieli heittäytyä siihen lattialle huutamaan.

Vero Moda takki TÄÄLTÄ ja Duffy loaferit TÄÄLTÄ

Raskainta tässä ikävaiheessa taitaa olla sekä isin että äidin mielestä se, miten isi ei kelpaa ja vain äiti saa auttaa. On aika raskasta ihan molemmille että kun Sari on aamulla lähdössä töihin ja kiire painaa päälle, on äiti ainoa joka saa laittaa Emilialle aamupalaa tai tulla vessaan pyyhkimään. Tai yöllä kun Emilia herää, on äiti usein ainoa joka saa auttaa peiton päälle, isi ei vaan kelpaa…

Vimma-bombertakki TÄÄLTÄ
Vaikka välillä on raskasta, on aina enemmän rakasta

Kaikesta kolmevuotiaan uhmasta huolimatta en vaihtaisi hetkeäkään pois. Vaikka arki on välillä raskasta, on se myös ihanaa. Kaikki ne hetket kun Emilia kiipeää syliin, antaa halin tai pyytää leikkimään kanssaan, ovat kultaakin kalliimpia puhumattakaan yhteisestä Afrikan tähden pelaamisesta, jossa Emilia välillä silmät vilkkuen hiukan pyrkii huijaamaan isiä, Emilian isille lukemista saduista tai kikatuksen täyteisestä painimisesta isin ja äidin sängyllä.

Eilen meillä oli ihan mielettömän ihana yhteinen vapaapäivä ja me vietettiin se ulkoillen ja leikkien. Emilia polki ensimmäistä kertaa pyörällä ulkona (sisällä poljettiin jo viikolla vaikka kuinka paljon), leikittiin leikkipuistossa ja omassa leikkimökissä. Naurettiin ja nautittiin toistemme seurasta. On se kolme vuotta kaikesta huolimatta todella ihana ikä.

VANS-paita TÄÄLTÄ
P.S.

House of Brandonissa on menossa Mid Season Sale, kannattaa käydä hyödyntämässä!

Elämä on ihmisen parasta aikaa?

Musta tuntuu nykyisin aika usein, että mulla ei ole tarpeeksi aikaa. Pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä, mutta ei vaan ehdi, ei ole aikaa.

aikaa

Mihin se mun aika sitten menee? Mikä kaikki vie mun kallisarvoista aikaani niin, että tuntuu etten ehdi tehdä mitään?

Työ

No luonnollisesti työ, töissä on pakko käydä jotta riittää rahaa ruokaan. Aika nopeasti katkeaa sähköt ja vedentulokin jos ei ole rahaa maksaa laskuja ja kyllä se pankin setäkin varmasti alkaa kysellä jossakin vaiheessa jos asuntolaina jää maksamatta… Työ on siis välttämätön paha, vai onko?

Mähän tykkään työstäni, koen sen arvokkaaksi ja merkitykselliseksi, kuvittelen jopa olevani siinä aika hyvä. Menen joka päivä mielelläni töihin enkä koskaan ole tehnyt sitä vain rahan vuoksi. En mä työstäni haluaisikaan luopua.

Treenaaminen

Käyn treenaamassa viikossa keskimäärin viisi kertaa, kyllä siihenkin oma aikansa menee. Matkoineen ja suihkussa käymisineen siihen uppoaa aikaa noin puolitoista tuntia joka kerta. Senkin ajan voisi käyttää paremmin. Vai voisiko?

Treenaaminen on mulle paitsi harrastus, myös elämäntapa. Tapa rentoutua ja nollata pää. Treenaaminen saa lähes poikkeuksetta aikaan hyvän ja energisen olon. Mä rakastan treenaamista, enkä koskaan halua luopua siitä.

Bloggaaminen

Mä olen kirjoittanut tätä Metallisydän blogia kohta yhdeksän vuotta. Siihen menee viikossa kaikkineen arviolta noin 15 tuntia. Aika paljon vai mitä?

Bloggaaminen on vuosien myötä muuttunut ajankulusta harrastukseksi ja tietyllä tavalla osaksi mun identiteettiä. Mä rentoudun kirjoittamalla näitä höpöhöpöjuttuja ja nautin bloggaamisesta tosi paljon. En varmaan enää edes osaisi olla kirjoittamatta, enkä todellakaan halua.

Perhe

Viimeisenä se tärkein. Perheen ja läheisten ihmisten kanssa vietetty aika on se kaikkein tärkein juttu. Mikään ei voita yhteisiä luistelureissuja, leipomista, lautapelien pelaamista tai jonkin hömppäohjelman katsomista yhdessä sohvalla.

Mihin mulla ei riitä aikaa?

Lähes mun kaikki aika jakaantuu noiden edellä mainittujen asioiden kesken. Mihin muuhun mulla sitten pitäisi olla aikaa?

Ei hajuakaan.

Silloin kun olen treenaamassa, mulla on kiire kotiin perheen luo. Töihinkin pitäisi ehtiä ajoissa ja blogiteksti kirjoittaa seuraavalle päivälle. Koko ajan on kiire, mutta pitäisikö vaikka välillä hiukan hidastaa? Silloin voisi huomata että ei tässä ole mihinkään kiire, mun aika jakaantuu just niiden asioiden kesken, jotka on mulle tärkeitä, joihin haluankin aikani käyttää.

Just äsken pelasin shakkia kolmevuotiaan kanssa eikä meillä ollut kiire mihinkään. Hevonen sai laukata ympäri pelilautaa ihan rauhassa ja välillä laudan ulkopuolellakin, sotilaat saivat marssia mihin halusivat ja torni käydä lego-ukkojen luona kakalla, niillä kun on vessa. Kun unohtaa välillä sen ainaisen kiireen, huomaa että Matti oli ihan oikeassa, elämä on ihmisen parasta aikaa. Siitä pitää vaan osata nauttia, eikä painaa tukka putkella koko ajan johonkin.