Levikset repee…

Pukeudun melkein aina rennosti, mieluiten farkkuihin ja huppariin tai muuhun mukavaan paitaan. Vihaan pukuja ja kauluspaitoja, enkä niitä laita päälleni kuin pakon edessä, kuten juhlatilaisuuksissa. Nyt sellainen on edessä, meillä on työpaikan pikkujoulut tulevana perjantaina…

repee

Levikset repee

Olikin siis jälleen aika sovittaa noita rakastamani juhlavaatteita päälle – ja tuloksen näkee yllä olevasta kuvasta. Yksikään paita ei mahtunut päälle. Tai meni päälle kyllä, mutta kiristi aikalailla epämukavasti muualtakin kuin vatsan kohdalta ja noin kävi kun nostin kädet ylös. Tästä voi tehdä kolme vaihtoehtoista päätelmää:

1. Paita on kutistunut kaapissa

Olen kuullut tämän olevan mahdollista jos paita on ollut pidempän käyttämättömänä kaapissa. Sama koskee muitakin vaatteita, joita käytetän harvoin. Niillä on tapana jotenkin oudosti mennä itsestään kasaan. Yleisimmin niin käy housuille vyötärön kohdalta.

2. Treeni on tuottanut tulosta

Toinen mahdollinen, joskin epätodennäköisempi vaihtoehto on, että ahertaminen kuntosalilla on tuottanut tulosta. Paidan kiristämisestä lähes joka puolelta voisi harhautua kuvittelemaan, että lihasmassaa on kertynyt selän, hartioiden ja jopa käsivarsienkin alueelle, sen verran tiukat oli hihatkin…

3. Se on kaikki läskiä

Niin, no tämä on tietysti myös yksi vaihtoehto…

Paitakaupoille

Oli syynä sitten mikä tahansa edellä esitetyistä, yksi asia on selvä. Uusi paita on hankittava.

Yleisesti ottaen tykkään vaatteiden ostamisesta. Se kuitenkin rajoittuu vaatteisiin, joita tykkään käyttää ja kuten postauksen alussa kerroin, vihaan pukuja ja kauluspaitoja. Siksipä uuden paidan ostaminen ei ole mitenkään kovin mieluista hommaa. Päinvastoin se on suoraan sanottuna ihan perseestä. Päätin viikonloppuna kuitenkin tarttua härkää sarvista ja lähteä saman tien hankkimaan uuden paidan…

No eihän se onnistunut

Jo lähtökohdat koko ostosreissulle oli huonot, väsytti, oli nälkä ja vitutti koko paidan ostaminen. Jälkeenpäin ajatellen yritys oli tuhoon tuomittu jo ennen alkuaan ja parempi olisi ollut jäädä kotiin vaikka vessaa pesemään, sekin olisi vituttanut vähemmän. Paitaa ei tietenkään löytynyt, sillä halvemmat paidat olivat muodottomia telttoja, enkä ollut valmis maksamaan hyvin istuvasta paidasta lähes sataa euroa. Ja nyt on ihan turha tulla sanomaan, että kannattaa panostaa kun laadukas paita menee sitten monta vuotta. Ei mene, sille käy kuten edellisellekin, se joko kutistuu kaapissa tai ei mahdu päälle syystä tai toisesta kun sitä seuraavan kerran tarvitsisi. On se kumma, että Dressmanissakin on aina niitä kaikenmaailman kauluspaitatarjouksia, paitsi tietysti juuri silloin kun paitaa tarvitsee.

No myönnetään, että ehkä se kelvollinen paita olisikin löytynyt jos hermo ei olisi ollut niin tiukalla. Mutta kun homma ei mennyt heti putkeen (eli myyjä ollut kaupan ovella vastassa sopiva paita valmiiksi kassissa), en jaksanut sen enempää kierrellä, vaan päätin ottaa uuden yrityksen jossakin paremmassa hetkessä… Aika heikolta tosin näyttää, että sellaista hetkeä ensi viikosta löytyisi. Mutta hei, ei kai pikkujouluissa paitaa tarvita?

Vinkkejä?

Nyt voitte rakkaat lukijat antaa vinkkejä tilanteeseen: Mitä on tehtävissä? Mistä paita kannattaa hankkia? Vai pukeudunko pikkujouluissa Gaspin tanktoppiin?

 

P.S. Housut mahtu jalkaan, mutta en uskalla istua ettei nekin repee…

Nyt saa räntää ja paskaa tulla, meillä on Timberlandit!

Syksy. On pimeää, räntää sataa ja kadut on täynnä loskaa. Yrität väistellä isoimpia lammikoita, mutta menit minne tahansa, on kengät ja sukat märkinä, aina. Paitsi meillä tänä syksynä. Kerrankin saa tulla loskaa just niin paljon kuin tulee, meillä pysyy sukat kuivina. Meillä on nimittäin Timberlandit.

Kerrotaanpa pieni fiktiivinen satu, joka sisältää sekä opetuksen, että alennuskoodin (molemmat löytyvät sadun lopusta).

Kolme Urpoa

Olipa kerran kolme Urpoa: Pikku-Urpo, Keski-Urpo ja Iso-Urpo ja kaikilla heillä oli tyylikkäät ja vedenpitävät Timberlandit, sillä Urpot tykkäsivät pitää sukkansa kuivina ja arvostivat kengissään korkeaa laatua.

Urpot asuivat penseän Karhukaupungin laidalla. Urpot olivat melkoisia ahmatteja ja olivat syöneet jälleen kerran kaiken ruuan jääkaapistaan.  Kodin lähellä, pienen joen toisella puolella oli kauppa, josta saisi ostettua lisää ruokaa. Sinne Urpojen olisi kuitenkin kuljettava sillan yli, ja sillan alla asui ilkeä Pentti.

– Minulla on nälkä, sanoi Pikku-Urpo. – Aion päästä kauppaan, enkä pelkää Penttiä.

Ja ennenkuin muut ehtivät estellä, urhea Pikku-Urpo astui sillalle uusilla upeilla Timberlandeillaan. Kip-kip-kip se kipitti vikkelästi sillan yli. Silloin sillan alta kuului uhkaavaa mörinää.

– Kuka uskaltaa kulkea minun sillallani? ärjyi Pentti.

– Minä vain, Pikku-Urpo, vastasi pienin Urpo ääni väristen.

– Ha haa, minä tulen ylös ja syön sinut, raakkui Pentti.

Pienen Urpon jalat tutisivat pelosta, mutta se päätti olla rohkea – ja Penttiä ovelampi.

– Älä syö minua, huusi Urpo. Minun äitini tulee aivan kohta, hän on pulleampi kuin minä.

Pentti lipoi huuliaan ja mietti hetken. Jos se söisi Pikku-Urpon, ei vatsaan mahtuisi toista Urpoa. Pentti oli ahne. Se päätti odottaa isompaa Urpoa ja päästi pienen Urpon menemään.

Kohta sillalle astui Keski-Urpo, kiiltävillä valkoisilla Timberlandeillaan. Kop-kop-kop, se kopisteli sillan yli.

– Kuka uskaltaa kulkea minun sillallani? Ärisi Pentti.

– Minä vain, Keski-Urpo, vastasi Urpo.

– Ha haa, minä tulen ylös ja syön sinut, sanoi Pentti.

– Älä syö minua, huusi Keski-Urpo. Minun mieheni tulee aivan kohta, hän on paljon lihavampi kuin minä.

Pentti ärjyi kiukkuisena, mutta oli kuitenkin niin ahne, että päätti odottaa isointa Urpoa. Näin oli päässyt Keski-Urpokin sillan yli.

Kohta isoin Urpo tömisteli tömps-tömps-tömps sillalle vedenpitävillä Timberlandeillaan.

– Kuka kulkee minun sillallani? Karjui Pentti taas.

– Minäpä minä, isoin Urpo, huusi Urpo.

– Ha haa, minä tulen ylös ja syön sinut, sanoi Pentti.

– Tule vain, huusi isoin Urpo.

Pentti rämpi ylös siltansa alta. Mutta ennenkuin se oli saanut kiskottua jalkansa kuivalle maalle, lipsahti Pentin jalka, sillä sillä ei ollut jalassaan pitäviä Timberlandeja. Se lensi rähmälleen jokeen, eikä sitä nähty enää koskaan niillä main.

Ja niin kaikki kolme Urpoa pääsivät turvallisesti lähikauppaan, jalat kuivina. Ruoka oli maukasta ja Urpot söivät vatsansa niin täyteen, että tuskin jaksoivat kävellä kotiin. Sen pituinen se.

Tarinan opetus:

Ole sinäkin rohkeasti Urpo ja tilaa itsellesi tyylikkäät ja vedenpitävät Timberlandit syksyn loskakelejä varten. Ei lipsu kenkä eikä kastu varpaat!

Timberlandit

Alekoodi:

Koodilla TMBLND15 saa kaikista Timberlandin kengistä 15% alennuksen House Of Brandon -verkkokaupasta. Tätä tarjousta ei kannata ohittaa ettei käy kuin Pentille… Koodi on voimassa sunnuntaihin 1.10. asti.