Onko tämä Metallisydämen blogin loppu?

Kaikki asiat ei pysy ennallaan ja joskus myös hyväksi koetut jutut muuttuu tai loppuu. Olen aloittanut oman blogi-urani yhdeksän vuotta sitten, silloin kun bloggaaminen ei vielä ollut muotia. Olen elänyt mukana blogimaailman kasvussa oman blogini kasvaessa samalla tasaisesti vuosien myötä. Viime vuosi olikin tähän mennessä Metallisydämen blogin menestynein ja sama meno on jatkunut myös tämän vuoden puolella. Työtä sen eteen olen tehnyt uskomattoman paljon ja läppärin äärellä on tullutkin vietettyä lukemattomia tunteja…

Seuraan blogin kävijämääriä tasaisesti, kuten myös liikenteen lähteitä. Olen aika hyvin perillä kävijämääristäni, kohderyhmästäni ja siitä, mistä lukijat blogiini eksyvät. Facebook on ollut jo pitkään tärkeä kanava uusien blogitekstien jakamisessa ihmisten nähtäväksi ja moni blogin lukija onkin seurannut blogin julkaisuja Facebookin kautta. Nyt maaliskuussa kävijämäärissä on ollut havaittavissa selkeä lasku ja syykin on selvillä, Facebook muutti algoritmiaan siten, että tietynlainen sisältö, johon esimerkiksi Metallisydämen blogin Facebooksivun jaot kuuluvat, ei enää nouse näkyviin edes sivua seuraavien käyttäjien seinälle. Käytännössä siis Facebookin kautta blogiani (tai muita blogeja tai vastaavia sivuja) seuraavat eivät enää näe uusia blogikirjoituksiani ja olen viimeisen viikon aikana saanut useammankin kyselyn onko blogi tauolla tai jopa kokonaan kuopattu.

No otsikkoon viitaten, ei tämä Facebookin muutos tietenkään tarkoita Metallisydämen blogin loppua, päin vastoin. Sama tahti postauksissa jatkuu edelleen ja uusia mahtavia iseoita on takataskussa roppakaupalla.

Näitä erilaisia muutoksia on tullut vastaan ennenkin ja aina niihin on mukauduttu, niin tähänkin. Ottaa ehkä hetken aikaa ennen kuin kaikki uskolliset lukijat löytävät uuden tavan pysyä kärryillä uusista postauksista ja uusien lukijoiden tavoittamiseksi täytyy keksiä uusia keinoja.

Tässä näin alkuun pari vinkkiä, jolla on mahdollista pysyä paremmin perillä julkaisuista:

1. Käy muuttamassa Facebookin seuranta-asetuksista päälle ”näytä ensin”
Tietokoneella muutos tehdään tästä
Mobiilissa muutos tehdään tuolta

Tällä valinnalla pystyt vaikuttamaan siihen, miltä kavereilta tai sivuilta haluat julkaisuja seinälläsi nähdä. Jos siis Metallisydämen blogin julkaisut kuuluvat siihen joukkoon, kannattaa muutos käydä tekemässä. TÄSTÄ pääset tekemään muutoksen.

2. Tykkää, kommentoi ja jaa

Mitä enemmän ja useammin olet aktiivinen sivun julkaisujen suhteen, sitä todennäköisemmin ne nousevat seinällesi näkyviin myös jatkossa. Käy siis tykkäämässä, kommentoimassa ja jos siltä tuntuu, myös jakamassa julkaisu omalla (tai kaverin 😉 ) seinällä muutaman saatesanan kera.

3. Lisää blogisivu tai sen Facebook-sivu kirjanmerkkeihisi ja käy päivittäin kurkkaamassa onko jotain uutta tullut julkaistua.

Useimmiten on, pyrin olemaan aktiivinen blogin suhteen ja viikossa julkaisen keskimäärin kuusi uutta blogipostausta. Yhden päivän olen yrittänyt pitää viikossa vapaata, ihan aina en kuitenkaan ole sitäkään malttanut…

 

Näillä vinkeillä voit jatkossakin nauttia laatujutuistani eikä Facebook-seinäsi täyty yksinomaan tylsien kavereittesi tylsistä päivityksistä…

Tässä vielä lopuksi muutaman viimeisimmän blogipostauksen Facebook-jaot, käy ihmeessä kurkkaamassa, kommentoimassa ja jakamassa, kiitos!

Metallisydän early years

Joku tuossa kyseli kuvia ajalta ennen salitreenin aloittamista… Itseasiassa siitä on niin kauan, että tuskin muistan sellaista aikaa ettei salitreeni olisi ollut osa elämääni. Ensimmäistä kertaa eksyin kuntosalille noin 15-vuotiaana ja siitä se homma sitten lähti. Tosin ensimmäiset vuodet tuli treenattua aivan päin persettä, lähes tyylipuhdasta penkki-hauis-treeniä, jossa pankkimaksimia kokeiltiin ainakin kerran viikossa, jos ei useamminkin. Jo tuolloin kävi selväksi, että mitään erityisempiä lahjoja ei tähän touhuun löydy, mutta rakastuin salitreenaamiseen silti, enkä vielä tähän päivään mennessä ole tajunnut lopettaa…

Muutaman vuoden tuhertamisen jälkeen tuli hommaan ehkä hiukan järkeäkin mukaan, tai ainakin pikkuhiljaa aloin treenaamaan muitakin lihasryhmiä. Mitään järkevää treeniohjelmaa ei käytössä ollut, vaan kehittelin treenit ihan omasta päästäni sen mukaan mitä seurailin isompien poikien treenejä ja mikä itseä sattui kiinnostamaan. Kolme kertaa viikossa treenattiin ja sillä selvä. Samaan aikaan harrastin näyttelemistä ja salitreenit meni aina näyttelytreenien edelle, mikä saattoi muita näyttelijöitä jonkin verran ehkä kypsyttää… Yritä siinä sitten harjoitella näytelmää kun yksi näyttelijöistä touhuaa kuntosalilla… No lopulta tajusin lopettaa sen näyttelemisen kokonaan.

Metallisydän
Taidokasta näyttelemistä, vuosi arviolta 1998

Opiskeluaikoina kävin ensimmäisen kuntosaliohjaajakurssin, josta tarttui ihan oikeaakin tietoa, jota sitten opiskelukaverin kanssa yhdessä sovellettiin käytäntöön. Treenaamisen suhteenhan oltiin jo melkein ammattilaisia, kyykkytekniikkakin oli hallussa, joskin sitä sovellettiin edelleen paljon harvemmin kuin penkkitekniikkaa… Samaan aikaan yritettiin harjoitella ensimmäisiä alkeita ravitsemuksen suhteen. Rahkaa syötiin päivittäin, joskin se oli niin perkeleen pahaa, että mukaan sotkettiin aina reilusti mansikkahilloa… ja ennen treeniä vedettiin puoliksi kokonainen ranskanleipä jotta saatiin hiilaria treeniin…

20170127_010154
Opiskeluaikoina tuli kokeiltua monenmoista muutakin urheilua, enemmän tai vähemmän tosissaan…

Ensimmäinen kosketus lisäravinteisiin ajoittuu myös tuon kuntosaliohjaajakurssin aikoihin. Kurssin vetäjä, entinen kehonrakentaja jonka nimeä en muista, kauppasi meille jotain palkkaria. Muuta en muista, kuin että hyvää se oli ja mustikan makuista. Maustamattomat herajauhot pari vuotta myöhemmin ei ihan niin hyviä olleetkaan, puhumattakaan soijaproteiinijauhosta joka tuli ylös joka kerta… Onneksi kehitystä on tapahtunut vuosien varrella myös lisäravinteiden maussa ja laadussa…

Tuon kuntosaliohjauskurssin (diplomi on edelleen tallessa…) jälkeen on harrastus muuttunut elämäntavaksi ja oppia  treenaamiseen on haettu monesta paikasta. Ikinä en esimerkiksi unohda Marko Savolaisen minulle ohjaamaa jalkatreeniä, silloin opin mitä on oikeasti kovaa treenaaminen ja sarjojen loppuun asti tekeminen…

Metallisydän
Mestarin opissa 2009

Parikymmentä vuotta tässä on tullut kuntosalilla pyörittyä, usein enemmän kuin vähemmän. Vuosien varrella mukaan on tarttunut melkolailla kokemusta ja ehkä tietoakin tästä salitouhusta ja siihen liittyvistä jutuista. Yhdessä vaiheessa elämä pyöri oikeastaan kokonaan treenaamisen ja siihen liittyvien juttujen ympärillä. Onneksi nykyisin elämässä on paljon muutakin sisältöä, vaikka treenaaminen edelleen on, ja tulee varmasti aina olemaan, iso osa elämääni.

Metallisydän
2012

Nyt taitaa alkaa olla taas vertailukuvan aika… Katotaan saadaanko kesään mennessä jotain julkaisukelpoista