Tiivistahtinen (ja hikinen) tallitreeni

Taas on viikonloppu takana ja arki menossa tiukkoine aikatauluineen. Eilen illalla livahdin autotalliin omalle privaattisalille tekemään tiivistahtisen treenin ja hikihän siinä tuli… Seuraavalla kerralla treenaan kyllä pelkissä boksereissa ja sukissa niin kuin He-man!

tallitreeni

Tiivistahtinen tallitreeni

Illalla työpäivän, ruuanlaiton, legoilla leikkimisen ja muiden aktiviteettien jälkeen ei jaksa kovin kauaa salilla luuhailla. Tiukka treenitahti sopii myös vireystilaan, hitaammalla temmolla saattaisi väsy alkaa painaa, mutta kun treenitahdin pitää tiiviinä, ei ehdi väsähtää 🙂

Vuorossa oli rinnan ja olkapäiden treenaaminen. Päätin tehdä kaksi liikettä molemmille ja viisi sarjaa jokaista liikettä, pitämättä sarjojen välillä mitään kovin pitkiä taukoja.

Rinnalla liikkeelle

Olen huomannut että näistä kahdesta lihasryhmästä kannattaa aina treenata rinta ensin, se syö paljon vähemmän tehoja olkapäätreenistä kuin olkapäätreeni veisi rintatreenistä. Siksipä tälläkin kertaa lähdettiin liikkeelle rintatreenistä ja siinä vinopenkkipunnerruksesta.

Ensin pari lämmittelysarjaa ja sitten varsinaiset sarjapainot tankoon ja tekemään. Sen verran paljon tuo tiivistahtisuus (sarjatauot max 30 sekuntia) söi voimia, että sarjojen edetessä oli pakko pudottaa painoja, vaikka en ensimmäistä sarjaa ihan failureen tehnytkään.

Rintatreenin toisena liikkeenä tein rutistukset tasapenkillä. Kiva liike, jossa saa kunnon venytyksen ja hyvän supistuksen, ainakin jos malttaa tehdä liikkeen sopivilla painoilla liian isojen sijaan ja keskittyä liikkeeseen kunnolla.

Olkapäät jäljellä

Olkapäätreenin aloitin niinikään punnerrusliikkeellä, sillä suosikillani eli niskantakaa punnerruksella Smith:ssä. Mitään valtavaa painomäärää ei tässä liikkeessä voi käyttää, mutta ai että miten hyvin se menee perille. Taas painoja jouduin tangosta sarjojen edetessä hiukan vähentämään, mutta se ei haitannut, sillä treeni tuntui menevän perille oikein kunnolla…

Tiivistahtisen tallitreenin viimeinen liike oli sivuviparit, jotka tein istualtaan. Istuen tehdessä jää kaikenlainen heilauttaminen pois ja vielä kun pysäyttää liikkeen joka kerta pieneksi hetkeksi yläasentoon, on polte olkapäissä suoraan sanottuna helvetillinen muutaman sarjan jälkeen.

Sellainen oli tiivistahtinen tallitreeni tällä kertaa, hiki tuli!

Lapsiperheen arki – Mistä aikaa treenaamiselle?

Aina silloin tällöin kuulee ylienergisten ponnaripäisten fitness-intoilijoiden vakuuttavan, että kyllä sitä aikaa treenaamiselle löytyy lapsiperheessäkin, se on vain järjestelykysymys ja kiinni pelkästään omasta halusta.

No kun ei perkele ole.

Mistä aikaa teenaamiselle lapsiperheen arjessa?

Ihan jokainen noin väittävä ponnaripää on tervetullut kokeilemaan miten helppoa on esimerkiksi meidän tämänhetkisessä arjessa järjestää aikaa sille treenaamiselle. Voin vakuuttaa että omasta halusta se ei ole kiinni.

Tällä hetkellä eletään sellaista vaihetta että Emilian päiväkoti on kiinni ja me ollaan molemmat vielä töissä. Me ollaan järjestetty työvuoromme mahdollisuuksien mukaan siten, että kun toinen on töissä, on toinen kotona Emilian kanssa. Toki ajoittain ollaan yhtä aikaakin töissä ja nuo ajat ovat Emilian ihanat mummut luvanneet hoitaa Emiliaa. Tätä järjestelyä on nyt takana viikko ja kolme olisi vielä edessä ennen kuin jään lomalle ja voin kertoa että molempien treenien sovittaminen yhtälöön ei ole ihan helppoa eikä todellakaan pelkästään omasta halusta kiinni.

Meidän pelastus on oma kuntosali autotallissa. Sari on illalla Emilian nukahdettua laittanut Emilian huoneeseen vauva-ajan itkuhälyttimen ja ottanut sen toisen osan mukaansa talliin ja treenannut Emilian nukkuessa, minun ollessani vielä töissä. Itse puolestani olen mennyt iltavuoron (päättyy klo 23) jälkeen talliin treenaamaan Sarin ja Emilian jo nukkuessa.

Järjestelykysymys, näinhän se onnistuu? Kyllä, yöllä voi hyvin treenata, mutta arvon ponnaripää tulee sitten vaan kertomaan miten järjestetään se riittävä määrä unta, kun nukkumaan tällä järjestelyllä pääsee jo puoli kahden aikaan yöllä ja aamulla herätys on joka tapauksessa ennen seitsemää Emilian herätessä ja Sarin lähtiessä töihin…

No ei tässä nyt tarkoitus ole pelkästään valittaa. Kyse on kuitenkin vain kuukauden mittaisesta ajanjaksosta ja viikonloppuisin päästään kyllä molemmat treenaamaan ihan kunnolla ja oikealle kuntosalille. Siihen kun lisätään pari ”järjestelykysymys-treeniä” viikkoon niin kyllä sillä jo pää koossa pysyy.

Ja sitäpaitsi, oppiipahan tässä aikataulutuksessa arvostamaan normaalin arjen pyörimistä. Vaikka silloinkin arki on melkoista aikataulutusta ja menojen yhteensovittamista, ehditään sentään joskus olla yhtä aikaa kotonakin. Nyt sellainen luksus on vain kaukainen haave…

P.S. Laitahan tuo meikäläisen Instagram-tili seurantaan jos ei ole jo!