Paluu Kauniisiin Kuviin

Tiedättekö kun joskus tuntuu siltä että löytäisi jotain kauan kadoksissa ollutta, joka ei kuitenkaan ole koskaan hukassa ollutkaan? No en tiedä minäkään, mutta juuri siltä tuntui tässä jokin aika sitten, kun laitoin Maj Karman uuden 101 tapaa olla vapaa -levyn soittimeen ja tempauduin takaisin nuoruuteen.

Karmarock 2004

Maj Karman musiikki on ollut oleellinen osa elämäni soundtrackia jo yli 20 vuoden ajan. Minulle tärkeimpiä ovat aina olleet säröiset ja rosoiset levyt ajalta, jolloin bändin nimi oli vielä Maj Karman Kauniit Kuvat. Silloin särökitara pauhasi ja mikkiin huudettiin sydänverellä. Sittemmin bändin soundi hieman siloittui ja rosoisuus jäi enemmänkin taustalle. Siellä se edelleen oli ja vilkahteli kuuluville aika-ajoin, erityisesti keikoilla, mutta hieman vähemmän kuin ennen.

Karmarock 2013
101 tapaa olla vapaa

Tällä kertaa jo 101 tapaa olla vapaa levyn ensimmäisestä biisistä lähtien tuntui, että jotain on löytynyt, jokin on taas palannut paikalleen. Viimeistään levyn kuudes raita Ei paholaisii oo iski kuin leka päähän ja toinen isku tuli heti perään Johnny Deppin näköiseltä naiselta.

En ole musakriitikko, en entinen katkeroitunut muusikko tai edes kaikentietävä radiojuontaja. En siis osaa käyttää hienoja kielikuvia tai sen tarkemmin selittää, mikä 101 tapaa olla vapaa levyssä vei minut takaisin nuoruuteen, mutta maatessani lattialla silmät kiinni ja musiikin vyöryessäni päälleni, koin taas pitkästä aikaa samaa rauhoittavaa aggressiivisuutta kuin vuosia sitten kuunnellessani vastaavalla tavalla esimerkiksi Rautaneitoa tai Metallisydäntä.

Karmarock 2008

Maj Karma on taas löytänyt kadoksissa olleet Kauniit Kuvat, hitto että tämä levy toimii!

Mä en rakasta sua enää
oon sinuun hulluna
Hylätyssä junanvaunussa
sä panet hameesi palamaan
ja se palaa ja palaa ja palaa vaan

Mitä on Karmarock ilman Maj Karmaa?

Kukaan meikäläisen some-kanavia seuraava ei varmasti ole välttynyt viime päivien aikana erinäisiltä Karmarock-aiheisilta kuvilta tai julkaisuilta. Kerrotaan nyt vielä kuitenkin varmuuden vuoksi, että viikonloppuna Harjavallassa järjestettiin Karmarock-festarit jo 26:tta kertaa.

Ensimmäisten joukossa paikalla, kuten aina 🙂

Karmarockilla on jo huikean pitkä historia ja perinteet. Esimerkiksi sellainen itsestään selvä perinne, että Maj Karma esiintyy itse omilla festareillaan. Jopa ollessaan muutaman vuoden muuten tauolla, veti Maj Karma vuoden ainoan keikkansa Karmarockissa. Tänä vuonna tähän tuli poikkeus, ensimmäistä kertaa Karmarockin historiassa itse isäntäbändi Maj Karma ei esiintynyt omalla festarillaan. Syynä tähän oli yksinkertaisesti se, ettei bändin solisti Herra Ylppö pystynyt laulamaan rajun flunssansa takia. Yleisön huulilla pyörikin ainakin alkuillasta yksi kysymys:

Mitä on Karmarock ilman Maj Karmaa?
Festarikuoharit juhlan kunniaksi!

Sinänsä hauska yhteensattuma on, että jo kolmannen vuoden peräkkäin Karmarock päätti jälleen pitää esiintyjälistansa salaisuutena, mikä aiheutti tietynlaista keskustelua tapahtuman Facebook-sivulla ennen festareita. Keskustelu kiihtyi entisestään salaiseksi tarkoitetun esiintyjälistan vuodettua vahingossa julkisuuteen. Oma mielipiteeni on aina ollut, että Karmarockiin ei tulla minkään tietyn esiintyjän takia, Karmarockiin tullaan Karmarockin takia. Nyt oltiin kuitenkin tosipaikan edessämiten käy jos itse Maj Karma ei esiinnykään Karmarockissa? Joudunko pyörtämään puheeni?

Leiri pystyyn tuttuun paikkaan ja nauttimaan festareista!

Täytyy myöntää, että kun festarialueelle tullessa saimme kuulla ikävän uutisen, emme ensialkuun uskoneet sitä todeksi, pidimme sitä järjestäjien jekkuna, varsinkin kun korvaavaksi bändiksi kerrottiin niinkin osuvalla nimellä varustettu orkesteri kuin Salaliitto. No lopulta selvisi ettei kyseessä ollut sen suurempi salaliitto, vaan kylmä totuus. Ylpöltä ei todellakaan pihissyt kurkusta puheääntä saati sitten laulua. Tämän tiedon iskostuessa tajuntaan joutui ihan oikeasti miettimään onko Karmarock Karmarock ilman Maj Karmaa…

Karmarock-fiilis
Karmarock-fiilis

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, Karmarock ei ole vain tapahtuma, se on tunne, se on ATTENTAATTI se on Karmarock-fiilis, jota ei missään muualla ole. Pienen alun takeltelun jälkeen, viltillä istuessa ja nauttiessa hyvästä seurasta, musiikista ja virvokkeista, se alkoi vallata mielen. Nyt ollaan Karmarockissa, nyt nautitaan. Lopullisen niitin fiilikselle antoi Huora.

Huora

Siis bändi nimeltä Huora. Enpä muista milloin olisi ollut kahden aikaan iltapäivällä minkään bändin keikalla niin kova meno kuin nyt. Huora otti yleisönsä ja Karmarock oli potkaistu kunnolla käyntiin. Huoran keikka oli kuin vihainen mummo, joka potkaisee käsilaukun pöllijää munille ja lyö sateenvarjolla päähän.

Kun homma oli lyöty käyntiin, jatkui Karmarock taatun tutulla tavalla ja Mara Balls:n huikealla keikalla. Mara-keikan jälkeen hiippailtiin anniskelualueen pikkulavalle kuuntelemaan Opunui:ta jonka soundit ja esitys oli jotain paljon pientä kojuaan isompaa. Opunui jätti yleisön seisomaan suu auki kuin festarisian konsanaan.

Opunui
Festarisika

Meno ja fiilis ei laskenut tippaakaan Happoradion kiivetessä lavalle soittamaan hittejään. Siinä hoilasi yleisö mukana lähestulkoon jokaisessa biisissä.

Happoradio

Seuraavaksi Apina veti räppiä, P Käppi ja Kairon Irse jotain ihan muuta.

Jos Karmarockissa on vuosia sitten ollut erinäisiä huumoripitoisia juttuja kuten Maailman pienin yökerho ja polkupyöräsimulaattori, oli tällä kertaa luvassa jotain ihan uutta. Tällä kertaa järjestettiin nimittäin Karmarockin historian ensimmäinen Book Corner, jossa paneelikeskustelijoina oli kaksi kirjailijaa, Tommi Liimatta ja Marko Annala Maj Karman basistin, Koo Kuritun johtaessa keskustelua. Ihan mieletön juttu keskellä Rock-festaria, näitä kavereita olisi kuunnellut mielellään pidempäänkin.

Book Corner, Tommi Liimatta, Koo Kurittu ja Marko Annala

Seuraavaksi olisi sitten ollut Maj Karman keikan vuoro. Kyllä siinä pieni kaiho sisällä kävi kun yhdessä huudettiin Attentaattia. Ei varmasti ollut helppo paikka Salaliitolle nousta lavalle Maj Karman tilalle, mutta hyvin siitä vaan selvittiin, niin bändi kuin yleisökin.

Se on! ATTENTAATTI!
Loppuhuipennus

Ilta hämärtyy, lavalle nousee Mokoma, akustiset soinnut alkavat soida ja yleisö villiintyy…

Mokoma

Olen nähnyt Mokoman useamman kerran livenä ja akustisenakin jo kolmesti, silti täytyy kyllä sanoa että tämä kerta oli jotenkin ihan omaa luokkaansa. En tiedä oliko osa Karmarock-fiilistä vallannut Mokomankin vai mikä antoi tälle keikalle sen pienen lisän, sen joka nosti sen aivan omiin ulottuvuuksiinsa.

Mokoma

Mokoman keikan lopuksi nähtiin se, mitä encore todella tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä, että keikkasettiin on jo valmiiksi suunniteltu paluu lavalle ja silloin soitettavat biisit. Se tarkoittaa sitä, että yleisö ei lopeta huutamista, se tarkoittaa sitä että Jone Nikulan ääni ei kuulu yleisön mylvinnän yli kun hän yrittää juontaa seuraavaa esiintyjää lavalle, se tarkoittaa sitä että yleisö ei lopeta juutoaan ennen kuin bändi palaa lavalle soittamaan vielä sen yhden biisin, jota ei ole edes harjoiteltu. Mieletön kokemus.

Mitä on Karmarock ilman Maj Karmaa?

Palataan vielä alun kysymykseen, sillä nyt osaan antaa siihen vastauksen. Karmarockia ei ole ilman Maj Karmaa. Sillä vaikka Maj Karma ei soittanut tänä vuonna Karmarockissa, oli se silti vahvasti läsnä. Sairastunutta Ylppöä lukuun ottamatta muu bändi ahersi koko ajan festarin sujuvuuden takaamiseksi. Tutut tyypit touhusivat kuka tukka pystyssä, kuka tukka tai parta heiluen, varmistaen sen, että festareilla vallitsi se sama tuttu ja ainutlaatuinen Karmarock-fiilis, joka tekee Karmarockista Karmarockin.

Kaljupää ja rumputaiteilija Jii Savolainen
Kaljupää ja kitarajumala Häiriö Piirinen
Kaljupää ja bassonpomputtelija, toimittajalahjakkuus Koo Kurittu

Vaikka Karmarockin olisi luonnollisesti kruunannut ilmoille räjähtävä Metallisydän tai Valaiden Laulu, oli Karmarock jälleen kerran, täysin kiistatta, vuoden kohokohta. Edelleen olen sitä mieltä, että Karmarockiin ei tulla minkään tietyn bändin takia, oli se sitten vaikka Maj Karma itse. Karmarockiin tullaan Karmarockin takia. Nyt jäädään taas malttamattomana odottamaan ensikesää ja heinäkuun viimeistä viikonloppua.

Kiitos vielä Karmarock-jengille jälleen kerran mahtavista festareista ja juttutuokioista, nähdään taas ensi vuonna!  Kiitos myös Don Säilälle haastattelusta ja Jone Nikulalle ja Marko Annalalle kaverikuvista!

Kaljupää ja mies jolta kaikki kaipaaat hyväksyntää, Don Säilä
Kaljupää ja kirjailija/rock-tähti Marko Annala
Kaljupää ja pitkätukkahippi Jone Nikula