Fitness melkein pilasi elämäni

Elin vuosia sitten aivan normaalia nuoren miehen elämää, autuaan tietämättömänä fitnessistä tai muistakaan kamalista urheilulajeista. Jääkiekkoa tuli katsottua telkkarista ja joskus formulaa, siinä kaikki. Tupakkaa poltin, kuten kaikki kovat jätkät ja kännin vedin kerran, pari kuussa. Herkuttelin Hesen hampurilaisilla silloin kun teki mieli, aurinko paistoi ja linnut lauloivat, aina. Kaikki muuttui kun aloitin salitreenit…

Fitness melkein pilasi elämäni

elämäni

Alkuun treenaamiseni oli ihan vaan harrastuksenomaista, silloin tällöin salilla käymistä ilman sen kummempia tavoitteita. Pikkuhiljaa aloin viettää salilla enemmän ja enemmän aikaa, opin oikean penkkitekniikan ja kokeilin kyykkäämistä… No niinhän siinä kävi, että jäin koukkuun.

Vuosien varrella vajosin syvemmälle ja syvemmälle fitness-maailmaan, vanhat ryyppykaverit jäivät ja lopetin tupakanpolton. Hesessäkin tuli käytyä aina vaan harvemmin ja harvemmin. Baarien sijaan vietin aikani kuntosaleilla ja lenkipoluilla. Vanha, tuttu ja turvallinen, tunkkainen plösö-olo alkoi hiljalleen kadota, ryhti parani ja olo alkoi olla jotenkin energisempi. Näin jälkeenpäin ajatellen silloin olisi ehkä vielä ollut mahdollisuus hypätä pois fitness-laiffista…

En kuitenkaan hypännyt, sen sijaan vajosin syvemmälle. Hankin monijakoisen treeniohjelman ja ruokavalion ja lähdin treenaamaan ihan tosissaan. Samana vuonna vedin ensimmäisen kunnollisemman dieettini. Se oli lopun alkua.

Dieetistä innostuin ja treenasin lisää ja lisää, opettelin uusia treenitapoja ja -metodeita, kokeilin supersarjoja ja pudotustoistoja, jopa tuntumatreenausta. Kehitystä tuli ja olo oli helvetin hyvä. Dieettasin uudelleen ja pääsin mielestäni jopa suhteellisen hyvään kuntoon. Alkoholia en juonut enää ollenkaan ja ruokavaliokin oli pääsääntöisesti erittäin terveellinen. Silloin en itse sitä ei huomannut, mutta jälkeenpäin sen on tajunnut, elin fitness-kuplassa.

Muutama vuosi sitten tuli pohja vastaan. Olo oli mahtava, treeni kulki ja ruoka maistui. Harkitsin tosissani jopa lähtemistä kisadieetille ja laadin itselleni tiukan dieettiruokavalion. Olin juuri laittamassa ensimmäistä parsakaalin murusta suuhuni kun sen tajusin, Fitness on pilannut elämäni!

Uusi alku

Nyt muutamaa vuotta myöhemmin olen onnellisesti saanut elämäni taas hallintaani, korvapuustit maistuvat ja vatsaan on kertynyt terveitä makkaroita. Alkoholiakin olen taas oppinut käyttämään, tosin kohtuudella ja harvoin.

Fitness-elämä on kuitenkin siitä salakavalaa, että kun siihen on kerran hypännyt mukaan, ei siitä monikaan pääse enää kokonaan irti. Edelleen käyn säännöllisesti treenaamassa ja ruokavalion perusrunkokin on kunnossa, vaikka sitä yritän peittää satunnaisella herkuttelulla. Riippuvuus on edelleen olemassa ja vain odottaa uudelleen täysillä mukaan hyppäämistä…

Yhdessä kokkailua ja arjen herkuttelua

Meidän arki on yleensä suhteellisen kiireistä ja ruokaa laitetaan monesti vasta illalla, Emilian ollessa jo nukkumassa. Silloin valmistetaan sekä omat että Emilian ruuat valmiiksi seuraavaksi päiväksi tai pariksi. Yhdessä kokkailu on harvinaista herkkua, mutta aina silloin tällöin siihenkin on aikaa.

herkuttelua

Yhdessä kokkailua

Tällä viikolla meillä oli niin luksuspäivä alkuviikosta, että oltiin Sarin kanssa molemmat aamuvuorossa eikä kumpikaan mennyt edes töistä suoraan treenaamaan. Oltiin siis kaikki kotona ja ehdittiin kokkaamaan ihan yhdessä. Sattumaa se ei luonnollisesti ollut, vaan ihan suunniteltu juttu ja jo etukäteen mietittiin mitä yhdessä tehtäisiin, tai oikeammin mitä me haluttaisiin yhdessä syödä…

Emilia tykkää ranskalaisista, Sari salaatista ja minä kanasta, joten päätettiin yhdistää nuo kolme ja tehdä omatekoisia bataattiranskalaisia, paistaa kanafileitä ja tehdä kunnon salaatti.

Emilia oli kokkaamisessa heti alusta alkaen innolla mukana, äidin kanssa piti ehdottomasti päästä kuorimaan bataatteja, ”kyllä minä osaan!” ja onnistuihan se tosiaan aika hyvin 🙂

Kuorittujen bataattien pilkkominen oli äidin hommaa, vaikka siinäkin Emilia olisi kovin mielellään auttanut. Tällä kertaa ”kyllä minä osaan”-vaatimukset jäivät kuitenkin omaan arvoonsa ja terävä veitsi pysyi toistaiseksi ainoastaan aikuisten käsissä.

Kun bataatit oli pilkottu, oli isin aika tarttua veitseen ja alkaa pilkkoa salaattia sinä aikana kun äiti maustoi bataattiranskalaiset tilkalla öljyä ja salaisella mausteseoksella… Jälleen Emilia olisi kovin mielellään pilkkonut kurkkua ja tomaattia, mutta tyytyi lopulta katselemaan ja maistelemaan aineksia sitä mukaa kun isi sai niitä pilkottua.

Seuraavaksi leviteltiin valmiiksi maustuneet bataattiranskalaiset uunipellille ja laitettiin kypsymään ja pyöräytettiin broilerfileet samaisessa öljy-mauste-seoksessa ennen paistamista.

Arjen herkuttelua

Lopputulos oli herkullinen yhdistelmä meidän kaikkien suosikkiruokia ja mikä tärkeintä, yhdessä valmistettuna. Laatuaikaa parhaimmillaan 🙂

To be continued…

Tästä kokkailusta ja bataattiranskalaisista sain päähänpiston aloittaa postaus-sarjan aiheena ”Terveellistä roskaruokaa” ja pari ensimmäistä osaa on jo ajatuksen tasolla valmiina… Olkaahan varuillanne, sillä lähiaikoina saattaa putkahtaa ilmoille useampiakin herkullista, mutta kuitenkin suhteellisen terveellistä versiota perinteisistä roskaruuista 🙂

P.S.

Emilian Vimma-lettimekko on muuten tilattu House of Brandonista, missä on uutuutena laaja valikoima upeita lastenvaatteita, kannattaa käydä tsekkaamassa valikoima TÄSTÄ

Ja samalla kannattaa tsekata myös DAYS OF HOUSE alennusmyynti, jossa kaikista jo alennetuista tuotteista saa koodilla DSOFHS -20% lisäalennuksen.