Lapsiperheen arki – Mistä aikaa treenaamiselle?

Aina silloin tällöin kuulee ylienergisten ponnaripäisten fitness-intoilijoiden vakuuttavan, että kyllä sitä aikaa treenaamiselle löytyy lapsiperheessäkin, se on vain järjestelykysymys ja kiinni pelkästään omasta halusta.

No kun ei perkele ole.

Mistä aikaa teenaamiselle lapsiperheen arjessa?

Ihan jokainen noin väittävä ponnaripää on tervetullut kokeilemaan miten helppoa on esimerkiksi meidän tämänhetkisessä arjessa järjestää aikaa sille treenaamiselle. Voin vakuuttaa että omasta halusta se ei ole kiinni.

Tällä hetkellä eletään sellaista vaihetta että Emilian päiväkoti on kiinni ja me ollaan molemmat vielä töissä. Me ollaan järjestetty työvuoromme mahdollisuuksien mukaan siten, että kun toinen on töissä, on toinen kotona Emilian kanssa. Toki ajoittain ollaan yhtä aikaakin töissä ja nuo ajat ovat Emilian ihanat mummut luvanneet hoitaa Emiliaa. Tätä järjestelyä on nyt takana viikko ja kolme olisi vielä edessä ennen kuin jään lomalle ja voin kertoa että molempien treenien sovittaminen yhtälöön ei ole ihan helppoa eikä todellakaan pelkästään omasta halusta kiinni.

Meidän pelastus on oma kuntosali autotallissa. Sari on illalla Emilian nukahdettua laittanut Emilian huoneeseen vauva-ajan itkuhälyttimen ja ottanut sen toisen osan mukaansa talliin ja treenannut Emilian nukkuessa, minun ollessani vielä töissä. Itse puolestani olen mennyt iltavuoron (päättyy klo 23) jälkeen talliin treenaamaan Sarin ja Emilian jo nukkuessa.

Järjestelykysymys, näinhän se onnistuu? Kyllä, yöllä voi hyvin treenata, mutta arvon ponnaripää tulee sitten vaan kertomaan miten järjestetään se riittävä määrä unta, kun nukkumaan tällä järjestelyllä pääsee jo puoli kahden aikaan yöllä ja aamulla herätys on joka tapauksessa ennen seitsemää Emilian herätessä ja Sarin lähtiessä töihin…

No ei tässä nyt tarkoitus ole pelkästään valittaa. Kyse on kuitenkin vain kuukauden mittaisesta ajanjaksosta ja viikonloppuisin päästään kyllä molemmat treenaamaan ihan kunnolla ja oikealle kuntosalille. Siihen kun lisätään pari ”järjestelykysymys-treeniä” viikkoon niin kyllä sillä jo pää koossa pysyy.

Ja sitäpaitsi, oppiipahan tässä aikataulutuksessa arvostamaan normaalin arjen pyörimistä. Vaikka silloinkin arki on melkoista aikataulutusta ja menojen yhteensovittamista, ehditään sentään joskus olla yhtä aikaa kotonakin. Nyt sellainen luksus on vain kaukainen haave…

P.S. Laitahan tuo meikäläisen Instagram-tili seurantaan jos ei ole jo!

Moni kakku päältä kaunis

Nyt kun Fitness Classic -viikonloppu on takanapäin ja ihmisten ulkonäköä on saatu arvostella oikein numeroarvosanoilla ja laitettua ihmisiä ulkonäön mukaiseen paremmuusjärjestykseen, on aika keskittyä johonkin ihan muuhun, johonkin missä ulkonäkö on sivuseikka…

ulkonäkö

Emilia tykkää leipomisesta ja me ollaan leivottu sämpylöitä jo useampia kertoja yhdessä. Tällä kertaa me päätettiin ihan kapinaksi koko fitness-touhulle ja sen pinnallisuudelle leipoa herkullisia korvapuusteja. Käyttää vehnäjauhoja, rasvaa ja sokeria ihan surutta!

Ainekset:

Taikina:
½ litraa maitoa (sitä punaista oikeaa maitoa)
12-15 dl vehnäjauhoja
2 pss kuivahiivaa
2 dl sokeria (ainakin!)
2 tl suolaa
1 kananmuna
1 tl kardemummaa
Reipaasti voita tai margariinia

Täyte:
lisää margariinia
lisää sokeria
kanelia

Lisäksi:
1 kananmuna voiteluun

Aloitetaan!

Emilia tykkää leipomisesta ja oli nytkin innolla mukana heti alkutekijöistä alkaen, eli mittaamassa puoli litraa maitoa ja lorauttamassa sen leivontakulhoon.

Maito laitettiin hetkeksi mikroon ja lämmitettiin jotakuinkin käden lämpöiseksi. Reilun minuutin lammittämisen jälkeen maito oli sopivan lämintä ja Emilia pääsi lisäilemään äidin ohjeistamana pullataikinaan muita aineksia…

Sinne sujahti niin suolat kuin sokeritkin, joista osa kyllä taisi mennä ihan johonkin muuallekin 😀

Kananmunakin rikottiin sekaan ja lisättiin kardemummat ennen kuin päästiin lisäämään jauhoja (joihin oli sekoitettu kuivahiiva). Emilia lisäili jauhoja ja äiti sekoitteli. Aina välillä piti hiukan nuuhkaista, että vieläkö tarvitaan lisää jauhoja vai joko alkaa tuoksua pullalta…

Ja kun taikinaan oli aika työntää käsi, oli sattumalta myös aika vaihtaa rooleja, isi pääsi takaisin leipomishommiin! Siinä sitä sitten sekoitettiin ja vaivattiin ja lisättiin Emiliasta tuntuen loputtoman paljon jauhoja.

Välillä piti hiukan sekoittaa jauhoja ettei vaan tule paakkuja – ja paljain käsin luonnollisesti, ihan niinkuin isikin!

Lopulta taikina alkoi hiljalleen muistuttaa taikinaa ja oli aika lisäillä mukaan margariinit. Voi on aina voita ja aika pitkään taistelin itseni kanssa kaupassa ostanko ihan aitoa voita, vai menenkö ali siitä missä aita on matalin ja ostan juoksevaa margariinia. No margariinilla mentiin tällä kertaa.

Lepotauko

Kun taikina oli saatu sopivaksi, oli aika laittaa se nousemaan ja mennä itse hiukan lepäämään. Yllätys yllätys Emilian ajatus lepäämisesti oli hieman erilainen kuin isin ajatus ja niinpä sitä päädyttiin pelaamaan hippaa ja piiloa…

Leipomaan!

Taikinan allettiin kohota kunnes ei enää maltettu odottaa, ja sitten alettiin leipomaan. Emilia sai oman kokkareen taikinaa ja isin oman. Molemmat nappasivat kaulimet käsiinsä ja siitä alkoi taikinamöykkyjen työstäminen…

Emilia päätti tehdä pallopullia ja alkoi pyöritellä taikinasta pyöreitä palloja samalla kun isi kaulitsi taikinan laajaksi levyksi, voiteli sen margariinilla ja ripotteli tasaisesti päälle sokeria ja kanelia ja leikkasi sopivan kokoisiksi kartion mallisiksi kokkareiksi.

Kun isin kokkareet oli leikelty, oli Emiliakin saanut omat pullansa hienoon malliin. Yhdessä vielä hiukan viimeisteltiin ja nostettiin pallurapullat korvapuustien viereen uunipellille.

Nyt alkoi olla jo aika vamista. Laitettiin peltien päälle liinat ja annettiin pullien ottaa rauhassa pienet päikkärit. Sitten Emilia pääsi vielä voitelemaan pullat sillä viimeisellä kananmunalla. Tarkkaa puuhaa.

Moni kakku päältä kaunis?

No me leipurit ollaan yhteisesti aika vahvasti sitä mieltä, että tässä ulkonäkö-painotteisessa maailmassa ei kannata liikaa tuijottaa ulkokuorta, sitä miltä kukin näyttää…

kaunis

Olisihan nuo nyt edes hiukan voineet korvapuusteilta näyttää, mutta meidän leipomuksissa on ulkonäön sijaan tärkeintä se mitä ne sisältää – ja erityisesti se, kuinka hauskaa niitä oli tehdä yhdessä.

P.S. House Of Brandonin valikoimiin on tullut uutuutena lasten vaatteet. Ei ne vaatteet ehkä korvapuustien ulkonäköön vaikuta, mutta Emilia ainakin tykkää kovasti ”jäätelömekostaan”

Tsekkaa kaikki House Of Brandonin lastenvaatteet TÄSTÄ!

Ja aikuisille tiedoksi, ihan kaikista jo alennetuista vaatteista saa koodilla DSOFHS mukavan -20% lisäalen, aletuotteisiin pääsee TÄSTÄ!