Metallisydän testaa – RPM Spinning

Olen aina ollut intohimoinen treenaaja ja nauttinut urheilusta sen eri muodoissa. Suurin intohimoni on aina ollut kuntosalitreeni. Salitreenissä nautin erityisesti omien rajojen ylittämisestä ja treenin jälkeisestä tunteesta kun on tehnyt kaikkensa, antamatta tuumaakaan periksi. Parasta on jalkatreenin jälkeinen polte ja puutuneisuus jaloissa… Tämän erehdyin kertomaan joskus myös eräälle ystävälleni, joka innostui asiasta ja alkoi suostuttelemaan minua spinning-tunnille.

rpm

Kaverini mukaan spinnissä pääsisin varmasti ylittämään rajojani, turvallisemmin kuin kyykkytangon alla, ja hän lupasi että puutuneisuus ja polte reisissä on spinnin jälkeen ihan omaa luokkaansa.

Edellisestä ryhmäliikuntakokeilustani viisastuneena kyselin tarkkaan miten vastuksen määrää säädellään ja kuinka kovakuntoisia muut spinnaajat oikein ovat minun rinnallani. Kaverini vakuutti spinnin sopivan kaikille kuntoon katsomatta, eikä kukaan näe mitä vastusta minä polkiessani käytän. Lisäksi voin hätätilassa vaan istua satulassa ja olla polkevinani.

Pitkän suostuttelun jälkeen päätin tarttua spinnipyörää sarvista ja lähteä kokeilemaan, jos ei Bodypump saanut minua hengiltä, ei sitä tee varmasti spinnikään!

Spinning-640x300

Tunti alkoikin mukavasti, poljeskeltiin pyörillä rauhallisesti ja musiikki soi, pyörän polkimet tuntuivat sitäpaitsi pyörivän melkein kuin itsestään. Näinkö leppoisaa tämä olikin, ihan turhaan oli ollut epäileväinen… Sitten se alkoi, musiikki vaihtui ja ohjaaja komensi kaikki polkemaan seisaaltaan. Ja siinä poljettiin, ja poljettiin, ja poljettiin. Ja kyllä, reisiä alkoi polttaa, aivan saatanasti. Vielä en kuitenkaan luovuttanut, tännehän tultiin niitä rajoja rikkomaan! Hampaat irvessä poljin eteenpäin miettien että minähän en periksi anna, vedän tunnin loppuun asti, spinniin ei kukaan kuole, en edes minä!

Reidet alkoi olla jo tulessa, polte oli kuin kymmenen kyykkysarjan jälkeen, silmissä alkoi sumeta… Onneksi ohjaaja armahti minut ja istuimme kaikki satulaan polkemaan jälleen rauhallisemmin. ”No niin, nyt taitaa kaikilla olla jo lämmin, voidaan aloittaa!” MITÄ?!? ALOITTAA?!? Johan tässä oli poljettu reidet hapoille!

spinning

Mutta tosiaan, siitä se rääkki vasta alkoi. Välillä poljettiin seisaallaan, välillä istuallaan, välillä muut polkivat seisaallaan ja minä istuallani. Välillä muut nostivat vastusta kun tuli ”ylämäki” ja minä laskin vastusta ja kuvittelin alamäen edessäni, joka muuttui tunnin edetessä kuiluksi. En ollut enää ollenkaan varma selviäisinkö tunnista hengissä. Ainakaan en kävelisi viikkoon, siitä olin varma.

Periksi en kuitenkaan antanut, selvisin tunnin loppuun asti, tosin tajunnan rajamailla heiluen. Lopputunnista pyöräni alla oleva hikilammikko muistutti lähinnä järveä, eikä pyörässäni tainnut olla enää vastusta lainkaan. Ja ne helvetin polkimet eivät tosiaankaan pyörineet itsestään! Aloin jo vahvasti epäillä henkiinjäämistäni…

691fdc1d766322893336a5c02bfc3645

Mutta niin se vaan loppui tämäkin rääkki ja henki pihisi edelleen, tosin melko tuskallisesti. Tunnin jälkeen jäin istumaan pyörän satulaan ja muka pyyhkimään hikeä muiden poistuessa iloisesti jutellen. Kun sali oli miltei tyhjä, rojahdin lattialle, jalat eivät yksinkertaisesti kantaneet. Reidet olivat aivan lopussa, niitä poltti ja puudutti samaan aikaan. Jonkin aikaa itsetuntoni rippeitä lattialla keräiltyäni sain ystäväni avustuksella itseni jollakin keinolla ylös ja ulos. Luojan kiitos en ollut vienyt takkiani yläkerran pukukoppiin, sinne olisi nimittäin jäänyt.

Lähtiessämme kotiin ystäväni varovasti naurahti minun näyttäneen tunnin puolivälissä siltä että olisin pyörtymäisilläni. No siltä se kyllä tuntuikin!

Käsitykseni ryhmäliikunnasta vahvistuu, se ei ole täysijärkisen puuhaa… (mitä testataan seuraavaksi?)

Viimeinen virhe – Metallisydän testaa bodypumpin!

Olen tehnyt elämässäni yhden virheen. Tuo virhe oli lähteä bodypump-tunnille.

994483_10152688050478767_8818546749136055576_n

Tuosta virheestä on jo jokunen vuosi aikaa, mutta vasta nyt kykenen siitä kertomaan.

Olen kuvitellut että olen suhteellisen hyvässä fyysisessä kunnossa, pystyn vetämään kovankin salitreenin läpi pahemmin valittamatta eikä pieni juoksulenkkikään saa minua pahasti pökräilemään. No nämä harhaluulot karisivat kyllä bodypumpissa, minne erehdyin ystäväni houkuttelemana osallistumaan.

Ystäväni oli käynyt pumpissa aiemminkin ja hänen neuvostaan laitoin tankoon vain ihan pienet painot (tai niin luulin). Fiilis oli tunnin alussa vielä ihan hyvä, jopa innostunut. Iloisesti ystäväni kanssa juteltiin tulevasta tunnista ja naureskeltiin hassulle pumppitangolle ja pienille painokiekoille…

No, sitten aloitettiin. Alku meni vielä kohtalaisen hyvin, mitä nyt en pysynyt ollenkaan tahdissa olemattoman rytmitajuni ansiosta. Sekoan jo pelkissä sivuaskelissa, varsinkin jos ne pitää tehdä tahdissa. No en antanut sen haitata vaan annoin mennä kunnolla. Yksi, kaksi, kolme… kaksitoista, kolmetoista… jaksaa jaksaa! Ei jumalauta, ne sarjat ei loppuneet koskaan! Silmissä hämärtyi, varmaan hikivettä silmissä… ei kyllä se taitaa olla taju lähdössä… No ei tätä tuntia voi enää kauaa olla jäljellä. Vilkaisu kelloon, ei voi olla totta! Uusi vilkaisu kelloon, kyllä, vasta 10 minuuttia mennyt! Henkihän tässä lähtee!

Sinnikkäästi painoin eteenpäin vaikka aloin olla varma etten selviä tunnista hengissä. Lopputunnista jouduin jo väkisin antamaan välillä periksi, lopettamaan sarjat kesken ja lepäämään. Naurakoot kaikki ponnaripäät, minä en saatana itseäni tapa. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi kauaa huilailla ja taas piti jatkaa… Ikuisuudelta tuntuneen ajan ja miljoonien toistojen jälkeen tunti loppui. Kun raahauduin kontallani kohti pukuhuonetta ja suihkua kaikki lihakset polttaen, tanssahtelivat nuo kanssani pumpissa olleet nuoret naiset ohitseni ponnarit heiluen ”olipas kiva pumppi, perjantaina tullaan taas!” Kiva tunti? Tuoko jossa olin ollut lähempänä kuolemaa kuin koskaan ennen? Ei enää ikinä! Koskaan en ole ollut niin poikki. Teen vaikka kymmenen raskasta jalkatreeniä peräkkäin ennemmin kuin menen uudestaan tuollaiseen epäinhimilliseen rääkkiin.

body_pump