Ohjattu jalkatreeni – vi**u mä oon ihan paskana!

Jari: No kerroppa mitä te juttelitte treenin aikana, että saan tähän postaukseen jonkun hyvän alun.

Sari: No ei me nyt mitään juteltu, tai no höpötti Jani siinä kaikenlaista mut en mä niistä ymmärtäny hölkäsen pöläystä, jotain hienoja englanninkielisiä sanoja ja muuta.

jalkatreeni

Sari: No ei kai, oli ihan hiton hyvä treeni. Siis monellakin tavalla. Jani pisti mut tosi koville ja piti samalla koko ajan huolta että suoritustekniikat pysy kasassa ja perusteli koko ajan miksi mitäkin tehdään just sillee ku tehdään. Ja kyllähän mä nyt oikeesti ainakin suurimman osan Janin puheista ymmärsin…

Sarin projekti etenee

Sarin kisaprojekti on taas päässyt uuteen vauhtiin ”pienen” sairastelun jälkeen ja treeniohjaukset on saatu uudelleen käyntiin, kuten TÄSTÄ salaa Instagramiin kuvatusta videosta ehkä on todettavissa. Tuolla videolla kyseessä oli tuskaisen kipeät pohkeet, arvatkaapa vaan mikä oli tilanne valmentajan ohjaaman kunnon reisitreenin jälkeen…

Ohjattu jalkatreeni by Jani Sukeva

”oonhan mä aikasemminkin treenannu kovaa ja ollu ennenkin ohjattuja valmentajan vetämiä treenejä, mutta nytku siitä on aikaa ja olin kipeenäkin, ni en mä nyt tollasella intensiteetillä oo treenannu. Mä luulin että vaan katotaan jotain tekniikoita ni huh huh!”

Oli hienoa päästä taas kunnolla treenaamaan sen jälkeen kun olin maannut viikon verran sairaana sohvalla. Muutama kunnon treenikerta oli jo alla kun tallustelin treenikassi olalla WellGo Training Centerille seuraavaa ohjattua treenikertaa varten. Sain mun uuden treeniohjelman jo projektin alussa ja sovittiin että käydään se ensin kunnolla muutamalla kerralla läpi ja tsekataan tekniikat kuntoon yms. ennen kuin alan varsinaisesti ja täysipainoisesti treenaamaan sen mukaan. Odotin siis sellasta kevyehköä treeniä joka painottuu treenitekniikoihin. Olin puoliksi oikeassa…

Tossa sen lihaksen pitäis olla…

Valmentajani Jani Sukeva on mukava mies, mutta vittumainen valmentaja, sanan positiivisessa mielessä. Jani piti tarkasti huolta, että tekniikat pysyi puhtaina ja paketti kasassa, mutta samalla laitto pistämään kaiken peliin, mukavuusalue jäi kauas taakse. Se oli oikeasti ihan mielettömän hienoa, itsensä tuli pitkästä aikaa ylitettyä toden teolla ja tuli todella tunne että nyt treenataan oikeasti.

Tekniikat kuntoon

Tehtiin mitä liikettä tahansa, Jani oli tarkkana tekniikan suhteen, eikä vaan kertonut miten liike kuuluu tehdä, vaan myös miksi se tehdään juuri niin. Tarkoitus oli että mä itekin ymmärrän miten liike kuuluu tehdä ja miksi, eikä vaan mekaanisesti toistaa valmentajan ohjeita. Oli hieno nähdä esimerkiksi kyykystä Janin kuvaamaa videota, missä näkyi kyykkytekniikan olevan hallussa. Samassa videolta olisi ollut helppo havainnoida mahdolliset puutteet tekniikassa, mutta eihän siellä sellasia ollut, luonnollisesti 😉

Se mikä kyykyssä otettiin mulle uutena juttuna, oli tukivyön pois jättäminen. Mulla kun on ton oman korsetin hallinnan kanssa vielä hieman hakemista, ei vyöllä lähdetä hakemaan keinotekoista tukea, vaan haetaan se tuki niistä tukilihaksista niinkuin kuuluukin. Se tarkoittaa alkuun maltillisempia painoja, mutta lopputulos tulee olemaan huikea, uskokaa pois!

Vielä viis toistoa!

”nyt kun mä istun tonne vessanpytyllekin, ni mä joudun ottamaan siitä renkaasta kiinni”

Tekniikat katottiin kuntoon, mutta toisin kuin alkuun ajattelin, se ei tarkoittanut mitään kevyttä treenailua, ei sinne päinkään. Jani pisti mut ihan oikeasti koville ja menemään niiden omien rajojen yli. Mä olen tottunut treenaamaan kovaa, tai niin oon ainakin ajatellut ja kai se jossain määrin on pitänyt paikkansakin. Nyt kuitenkin sarjat vietiin ihan loppuun asti ja se ei tarkoittanut pakkotoistoja tai pudotuksia, vaan ihan vaan tahdonvoimaa. Janin mukaan avain kehitykseen on se, että siinä vaiheessa kun ei enää pystytä tekemään yhtään toistoa, niitä tehdään vielä viisi lisää.

Tottakai se viimeinen raja tulee jossakin vaiheessa vastaan, se kun ei enää pystytä tekemään yhtään ainoata toistoa. Tärkeää on osata erottaa se todellinen viimeinen raja siitä kuvitteellisesta rajasta, siitä jota vaan kuvittelee ettei pysty ylittämään.

Jos WellGo:lle astellessani odotin innolla ohjattua treeniä, jossa katsotaan tekniikat kuntoon, salilta pois horjuessani en malttanut odottaa seuraavaa kertaa kun pääsen taas laittamaan kaiken peliin, ylittämään itseni. Nyt pitää vaan selvitä näiden reisien kanssa seuraavat pari päivää…

 

TÄÄLTÄ löydät aina kaikki projektia koskevat aiemmatkin postaukset ja kannattaa laittaa seurantaan myös Metallisydämen Instagram sekä Facebook-sivu sekä Sarin oma Instagram-tili 🙂

Moikka, mä olen Sari!

Moikka vaan kaikille, minä olen Sari ja vakaa aikomukseni on kilpailla body fitneksessä vuonna 2019. Tätä projektiani tullaan seuraamaan tiiviisti täällä blogissa. Tulen kertomaan fiiliksistäni ja projektin edistymisestä avoimesti ja rehellisesti ja Jari on luvannut täydentää juttuja omasta näkökulmastaan. Nyt ajattelin näin aluksi kertoa teille hiukan itsestäni.

Perhe ja arki

Täytän muutaman päivän kuluttua 38 vuotta ja minulla on kolme lasta, Aleksi 12 v, Oskari 9 v ja Emilia 3 v. Meillä on myös koira, kääpiösnautseri Rico. Niin ja sitten nurkissa pyörii tietysti tuo Jarikin. Me tehdään Jarin kanssa molemmat vuorotyötä ja aina välillä hieman haastetta luokin sovittaa kaikki treenit kahden vuorotyöläisen lapsiperheen arkeen. Me ollaan kuitenkin aika hyviä aikatauluttamaan, joten vielä toistaiseksi se on sujunut ihan hyvin, saa nähdä kuinka hyviä sitten ollaan kun treenimääriä lisätään ja mukaan pitäisi mahdollisesti sovittaa aerobista treeniä ja poseerausharjoitteluakin…

Urheilutausta

Nuorena olen harrastanut aitajuoksua aina SM-tasolle asti. Siltä ajalta minulla onkin muistona liukuma alimmassa selkänikamassa, lievää skolioosia ja polvikin taidettiin jossain vaiheessa tähystysleikata… Vielä vuosien jälkeenkin ne ajoittain muistuttelevat itsestään kovien treenien yhteydessä. Niiden kanssa on kuitenkin oppinut elämään ja nuo hidasteet huomioimaan omissa treeneissä ja niiden suunnittelussa.

Vaikka aitajuoksu jäi nuoruuden jälkeen, urheilu on aina pysynyt verissä. Tavoitteellisen kuntosalitreenin aloitin noin seitsemän vuotta sitten ja alusta asti oli selvää että joskus vielä nousisin kisalavalle. Jossakin vaiheessa kisasuunnitelmat oli jo lyöty lukkoonkin ja ehdin kisadieetille asti, mutta se projekti kaatui valmennusongelmiin. Tuosta ajasta on opittu ja tällä kertaa olikin alusta asti selvää, että valmennuspuoli annetaan varmoihin käsiin.

 Valmentaminen

Kun tätä projektia lähdettiin suunnittelemaan, oli selvää, että siihen ei lähdettäisi ilman ammattitaitoista ja luotettavaa valmennusta. Me ollaan Jarin kanssa treenattu viimeiset kaksi vuotta Porissa WellGo Training Centerillä ja siinä samalla seurattu salin omistajien Ringa Ruisniemen ja Jani Sukevan treeniohjauksia, valmennuksia ja omaa treenaamista. Valinta olikin selvä kun päätös kisaamisesta oli tehty ja se varmistui entisestään kun reilu viikko sitten istuttiin yhdessä pöydän ääreen ja suunniteltiin tulevaa, yhteinen sävel löytyi heti. (WellGo Personal Training)

Treenaaminen

Nautin suuresti kuntosalitreenistä ja erityisesti siitä kun minua potkitaan ylittämään itseni. Odotankin innolla Janin ja Ringan ohjaamia treenejä. Vahvuuksikseni lasken jalkaosaston ja eniten kehittämistä uskon olevan selässä ja olkapäissä. Kaikki olemassa olevat heikkoudet ja mahdolliset vahvuudetkin varmasti tarkentuvat vielä projektin edetessä, saattaa olla kylmää kyytiä luvassa…

Treenejä tulee salilla tehtyä tällä hetkellä 3-5 viikossa hieman riippuen viikon aikatauluista. Aerobisesta harjoittelusta käy tällä hetkellä koiran kanssa lenkkeily, mikä meillä on jaettu perheen kesken epätasaisen tasaisesti ja minun kohdalleni lenkkivuoro osuu muutaman kerran viikossa.

Ruokapuoli

Tykkään tarkasta ruokavaliosta ja sen noudattamisesta, enkä usko sen nousevan missään vaiheessa ongelmaksi. Toki täytyy myöntää, että viime vuoden alun pienen dieetin jälkeen on tullut syötyä aika vapaasti, eikä kunto tällä hetkellä ole ehkä ihan sieltä tiukimmasta päästä. Mutta eipä sen tässä vaiheessa sitä tarvitsekaan olla. Olen kaikkiruokainen, ihan mielelläni syön myös Jarin kammoksumat parsakaalit, vaikka en sen usko mikään fitnesstaikaruoka olevankaan. Herkuista luopuminenkaan tuskin nousee ylivoimaiseksi, uskon että eniten tulen kaipaamaan kaurakakkoa…

Motto

Kaikella on tarkoituksensa.

Tuo motto on ohjannut elämääni ja uskonkin että vaikka aiemman kisadieetin kariutuminen oli silloin katkeraa kalkkia, oli silläkin tarkoituksensa. Nyt kun loputkin palikat ovat loksahdelleet kohdilleen, on ihan erilaiset lähtökohdat lähteä tavoittelemaan tähtiä.

Tervetuloa seuraamaan projektia!

Jarin kommentit

Joo, nyt se Sarin unelma kisaamisesta taitaa sitten pyörähtää ihan toden teolla liikkeelle. Ihan hyvä niin, loppuu se salaa kisabikinien hipelöiminen kun Sari luulee ettei kukaan näe… Meistä ei varmasti kumpikaan ihan tarkalleen tiedä mihin tässä on oikein ryhdytty, mutta yhteistyöllä ja yhteen hiileen puhaltamalla me pystytään mihin vaan!

Te lukijat pääsette tosiaan seuraamaan projektia aitiopaikalta, lupaan kertoa teille kaiken sen, minkä Sari haluaa jättää kertomatta! Tervetuloa mukaan meidän matkalle!

TÄÄLTÄ löydät aina kaikki projektia koskevat postaukset ja kannattaa laittaa seurantaan myös Metallisydämen Instagram sekä Facebook-sivu 🙂