60 weeks out! – Pitäskö jo olla tikissä?

”Niin että mitähän vi**ua? Tästä noin vuoden päästä pitäisi olla tikissä, silloin ollaan enää muutaman viikon päässä kisoista. Tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta, mutta silti kisat on kuitenkin jo pelottavan lähellä…”

Syksy tuo aina mukanaan myös fitness-lajien SM-kilpailut. Vuoden päästä meilläkin lasketaan parsakaaligrammoja ja sovitetaan kisabikineitä. Selkeää jännitystä on havaittavissa jo nyt, kun Sari seuraa muiden valmistautumista tämän vuoden kilpailuihin….

tikissä

SARI:

Jotenkin tämä alkava syksy ja lähestyvä Fitness Expo saa itsessäkin jo aikaan jonkinmoista kihelmöintiä kun seuraa somessa muiden valmistautumista kilpailemaan ja samalla miettii että vuoden päästä olisi itsellä tarkoitus olla siinä samassa pisteessä. Jännittää.

Uusi treeniohjelma

Kesän loputtua sain käsiini WellGo Personal Training -valmentajiltani uuden uutukaisen treeniohjelman, jossa oli suuria muutoksia edelliseen. On ollut todella virkistävää lähteä treenaamaan uuden treeniohjelman mukaan. Vielä on muutamia liikkeitä hiukan hakusessa, tai ainakin suoritusvarmuutta niistä puuttuu. Liikkeet onkin tarkoitus katsoa valmentajien kanssa läpi lähiaikoina.

Muuten uusi treeniohjelma on piristävä juttu, se on tuonut taas uutta mielekkyyttä treenaamiseen. Ja ah, mikä ihana yllätys oli että jalkojen pitkien sarjojen treenissä viimeisenä liikkeenä on pakaravipunostot taljassa, mitään sen kamalampaa liikettä en olisi itsekään keksinyt!

Kehitystä?

On ollut jännä huomata miten tuntuu että koko ajan keho paisuu, mutta peilistä katsoessa ei sitä läskiä ihan hirveästi ainakaan näytä kertyneen. Joka kerta kuitenkin kyykätessä hiukan pelottaa, pysyykö tarrakiinnitteisen painonnostovyön tarra kiinni… Pitänee hankkia perinteinen soljellinen vyö 😀

Tässä kun tutkailin alkuvuoden merkintöjä, oli kiva huomana, että treeneissä käytettävät painomäärät on myös nousseet. Jotenkin sitä ei huomaa niin konkreettisesti treenatessa, mutta muutos on ihan selkeä puolenvuoden takaiseen. Jotain kehitystä siis on ainakin tullut 🙂

Mitä seuraavaksi?

Nyt on seuraavaksi tarkoitus istua valmentajien Ringa Ruisniemen ja Jani Sukevan kanssa palaveripöytään ja tehdä selkeät suunnitelmat tulevalle vuodelle, ihan kisoihin saakka. Pelkäänpä että jokin välidieetti siellä on luvassa, mutta samalla odotan sitä malttamattomana. Tuo kahtiajakautuneisuus kuvaa muutenkin fiiliksiäni aika hyvin, pelottaa ja jännittää, mutta samalla olen ihan hullun innoissani ja pohdiskelen jo esimerkiksi kisabikineitä…

JARI:

Pakko munkin on tähän sanaseni sanoa… Kahtiajakautuneisuutta tosiaan, välillä puhkutaan intoa ja esitellään kisabikinien kuvia netistä ”sopisko nää mulle”, ”vai olisko nää paremmat”, ”eikai näitä vielä kannata miettiä”, ”hei kato, nää on kivan väriset!” Välillä taas on jännäkakkaa housuissa enemmän kuin laki sallii.

Se täytyy kyllä sanoa, että motivaatiota ei Sarilta puutu. Kesälläkin niillä kuumimmilla helteillä kun meikäläinen makasi raatona lattialla tuulettimen alla, lähti Sari tunnollisesti tekemään jalkatreeniään, antamatta toistoakaan periksi. Hattua olisin nostanut, jos olisin jaksanut.

Jos kiinnostaa, Sarin projektin aiemmista vaiheista pääsee lukemaan TÄÄLTÄ

P.S. Kiitos kuvista Tiiuskille!

Miten menee noin niinkuin omasta mielestä?

Sarin projekti etenee, mutta miten se menee noin niinkuin omasta mielestä?

omasta

Alun haasteet

Projektia on nyt takana neljä kuukautta, josta ensimmäiset viikot meni sairastaessa. Nyt oon päässyt mahtavasti treeneihin kiinni ja treeni kulkee. Tunne siitä, että tää on mun juttu on vaan kasvanut entisestään. Vaikka oon treenannut salilla tätä projektia ennen vuosia, on ollut mahtavaa huomata miten kehitystä on alkanut tulla ihan eri tavalla. Arki luo välillä melkoista haastetta treenien toteuttamiselle, mutta silti oon nauttinut joka hetkestä. Nyt, kun oon muutaman kuukauden tehnyt virka-aikaista työtä, on pitänyt totutella treenaamaan töiden jälkeen ja täytyy sanoa, että tällaiselle aamutreenaaja-tyypille, se oli aluksi melkoisen haastavaa.

Kehitystä

Ruokavalio ja treeni ovat tuottaneet haluttua kehitystä – tai ainakin mun omasta mielestä. On ollut mahtavaa huomata miten oma keho osaa käyttää ravintoa juuri oikella tavalla hyödyksi. Mun ruoka-annokset on oikeesti melkoisen isoja ja tuntuu että syön kuin hevonen, mutta silti en ole lihonnut vaan päinvastoin, kroppa on kiinteytynyt ja alkanut muokkaantua toivottuun suuntaan. Mun kroppaan on nyt jo tullut enemmän kehitystä tän projektin aikana kuin viimeisten vuosien aikana. Kun syöminen ja treeni on oikeanlaista, niin tuloksia syntyy. Kuitenkin ollaan vielä tosi kaukana siitä mihin pyritään. Nyt on kuitenkin saatu homma hienosti alulle.

Ruokailut

Mun olo on ollut koko ajan energinen, enkä ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kokenut nälän tunnetta. Ruokaa on siis riittävästi. Silloin tällöin on herkkuja tehnyt mieli ja olen ne itselleni suonut. Ihan joka kerta ei välttämättä olla pysytty päivittäisten makrojen sisällä, mutta olen sitä mieltä että se ei projektia kaada suuntaan tai toiseen, jos tässä vaiheessa makrot eivät aina täysin täsmää. Valmentajat Ringa ja Janikin on sanoneet että maalaisjärkeä on hyvä käyttää, olen tulkinnut sen tarkoittavan juuri tätä 😀 Tarkoituksena on kuitenkin nauttia matkasta eikä mennä pipo kireellä päivästä toiseen. Dieetin alkaessa makrojen noudattaminen on sitten tietysti aivan eri asia.

Vaatekaappi uusiksi?

Kaikki muutos kropassa on ollut todellakin positiivista, mutta silti on alkanut hieman hirvittää se, että mun vaatteet on alkanut käydä pieniksi. Paita, jos toinenkin puristaa hartioista ja selästä, eikä housuihin meinaa enää persikka mahtua muuta kuin tunkemalla 😉 Jari tuossa joku kerta jo ehdottikin mulle siirtymistä Gaspin vaatteisiin…