Miten menee noin niinkuin omasta mielestä?

Sarin projekti etenee, mutta miten se menee noin niinkuin omasta mielestä?

omasta

Alun haasteet

Projektia on nyt takana neljä kuukautta, josta ensimmäiset viikot meni sairastaessa. Nyt oon päässyt mahtavasti treeneihin kiinni ja treeni kulkee. Tunne siitä, että tää on mun juttu on vaan kasvanut entisestään. Vaikka oon treenannut salilla tätä projektia ennen vuosia, on ollut mahtavaa huomata miten kehitystä on alkanut tulla ihan eri tavalla. Arki luo välillä melkoista haastetta treenien toteuttamiselle, mutta silti oon nauttinut joka hetkestä. Nyt, kun oon muutaman kuukauden tehnyt virka-aikaista työtä, on pitänyt totutella treenaamaan töiden jälkeen ja täytyy sanoa, että tällaiselle aamutreenaaja-tyypille, se oli aluksi melkoisen haastavaa.

Kehitystä

Ruokavalio ja treeni ovat tuottaneet haluttua kehitystä – tai ainakin mun omasta mielestä. On ollut mahtavaa huomata miten oma keho osaa käyttää ravintoa juuri oikella tavalla hyödyksi. Mun ruoka-annokset on oikeesti melkoisen isoja ja tuntuu että syön kuin hevonen, mutta silti en ole lihonnut vaan päinvastoin, kroppa on kiinteytynyt ja alkanut muokkaantua toivottuun suuntaan. Mun kroppaan on nyt jo tullut enemmän kehitystä tän projektin aikana kuin viimeisten vuosien aikana. Kun syöminen ja treeni on oikeanlaista, niin tuloksia syntyy. Kuitenkin ollaan vielä tosi kaukana siitä mihin pyritään. Nyt on kuitenkin saatu homma hienosti alulle.

Ruokailut

Mun olo on ollut koko ajan energinen, enkä ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kokenut nälän tunnetta. Ruokaa on siis riittävästi. Silloin tällöin on herkkuja tehnyt mieli ja olen ne itselleni suonut. Ihan joka kerta ei välttämättä olla pysytty päivittäisten makrojen sisällä, mutta olen sitä mieltä että se ei projektia kaada suuntaan tai toiseen, jos tässä vaiheessa makrot eivät aina täysin täsmää. Valmentajat Ringa ja Janikin on sanoneet että maalaisjärkeä on hyvä käyttää, olen tulkinnut sen tarkoittavan juuri tätä 😀 Tarkoituksena on kuitenkin nauttia matkasta eikä mennä pipo kireellä päivästä toiseen. Dieetin alkaessa makrojen noudattaminen on sitten tietysti aivan eri asia.

Vaatekaappi uusiksi?

Kaikki muutos kropassa on ollut todellakin positiivista, mutta silti on alkanut hieman hirvittää se, että mun vaatteet on alkanut käydä pieniksi. Paita, jos toinenkin puristaa hartioista ja selästä, eikä housuihin meinaa enää persikka mahtua muuta kuin tunkemalla 😉 Jari tuossa joku kerta jo ehdottikin mulle siirtymistä Gaspin vaatteisiin…

Ohjattu jalkatreeni – vi**u mä oon ihan paskana!

Jari: No kerroppa mitä te juttelitte treenin aikana, että saan tähän postaukseen jonkun hyvän alun.

Sari: No ei me nyt mitään juteltu, tai no höpötti Jani siinä kaikenlaista mut en mä niistä ymmärtäny hölkäsen pöläystä, jotain hienoja englanninkielisiä sanoja ja muuta.

jalkatreeni

Sari: No ei kai, oli ihan hiton hyvä treeni. Siis monellakin tavalla. Jani pisti mut tosi koville ja piti samalla koko ajan huolta että suoritustekniikat pysy kasassa ja perusteli koko ajan miksi mitäkin tehdään just sillee ku tehdään. Ja kyllähän mä nyt oikeesti ainakin suurimman osan Janin puheista ymmärsin…

Sarin projekti etenee

Sarin kisaprojekti on taas päässyt uuteen vauhtiin ”pienen” sairastelun jälkeen ja treeniohjaukset on saatu uudelleen käyntiin, kuten TÄSTÄ salaa Instagramiin kuvatusta videosta ehkä on todettavissa. Tuolla videolla kyseessä oli tuskaisen kipeät pohkeet, arvatkaapa vaan mikä oli tilanne valmentajan ohjaaman kunnon reisitreenin jälkeen…

Ohjattu jalkatreeni by Jani Sukeva

”oonhan mä aikasemminkin treenannu kovaa ja ollu ennenkin ohjattuja valmentajan vetämiä treenejä, mutta nytku siitä on aikaa ja olin kipeenäkin, ni en mä nyt tollasella intensiteetillä oo treenannu. Mä luulin että vaan katotaan jotain tekniikoita ni huh huh!”

Oli hienoa päästä taas kunnolla treenaamaan sen jälkeen kun olin maannut viikon verran sairaana sohvalla. Muutama kunnon treenikerta oli jo alla kun tallustelin treenikassi olalla WellGo Training Centerille seuraavaa ohjattua treenikertaa varten. Sain mun uuden treeniohjelman jo projektin alussa ja sovittiin että käydään se ensin kunnolla muutamalla kerralla läpi ja tsekataan tekniikat kuntoon yms. ennen kuin alan varsinaisesti ja täysipainoisesti treenaamaan sen mukaan. Odotin siis sellasta kevyehköä treeniä joka painottuu treenitekniikoihin. Olin puoliksi oikeassa…

Tossa sen lihaksen pitäis olla…

Valmentajani Jani Sukeva on mukava mies, mutta vittumainen valmentaja, sanan positiivisessa mielessä. Jani piti tarkasti huolta, että tekniikat pysyi puhtaina ja paketti kasassa, mutta samalla laitto pistämään kaiken peliin, mukavuusalue jäi kauas taakse. Se oli oikeasti ihan mielettömän hienoa, itsensä tuli pitkästä aikaa ylitettyä toden teolla ja tuli todella tunne että nyt treenataan oikeasti.

Tekniikat kuntoon

Tehtiin mitä liikettä tahansa, Jani oli tarkkana tekniikan suhteen, eikä vaan kertonut miten liike kuuluu tehdä, vaan myös miksi se tehdään juuri niin. Tarkoitus oli että mä itekin ymmärrän miten liike kuuluu tehdä ja miksi, eikä vaan mekaanisesti toistaa valmentajan ohjeita. Oli hieno nähdä esimerkiksi kyykystä Janin kuvaamaa videota, missä näkyi kyykkytekniikan olevan hallussa. Samassa videolta olisi ollut helppo havainnoida mahdolliset puutteet tekniikassa, mutta eihän siellä sellasia ollut, luonnollisesti 😉

Se mikä kyykyssä otettiin mulle uutena juttuna, oli tukivyön pois jättäminen. Mulla kun on ton oman korsetin hallinnan kanssa vielä hieman hakemista, ei vyöllä lähdetä hakemaan keinotekoista tukea, vaan haetaan se tuki niistä tukilihaksista niinkuin kuuluukin. Se tarkoittaa alkuun maltillisempia painoja, mutta lopputulos tulee olemaan huikea, uskokaa pois!

Vielä viis toistoa!

”nyt kun mä istun tonne vessanpytyllekin, ni mä joudun ottamaan siitä renkaasta kiinni”

Tekniikat katottiin kuntoon, mutta toisin kuin alkuun ajattelin, se ei tarkoittanut mitään kevyttä treenailua, ei sinne päinkään. Jani pisti mut ihan oikeasti koville ja menemään niiden omien rajojen yli. Mä olen tottunut treenaamaan kovaa, tai niin oon ainakin ajatellut ja kai se jossain määrin on pitänyt paikkansakin. Nyt kuitenkin sarjat vietiin ihan loppuun asti ja se ei tarkoittanut pakkotoistoja tai pudotuksia, vaan ihan vaan tahdonvoimaa. Janin mukaan avain kehitykseen on se, että siinä vaiheessa kun ei enää pystytä tekemään yhtään toistoa, niitä tehdään vielä viisi lisää.

Tottakai se viimeinen raja tulee jossakin vaiheessa vastaan, se kun ei enää pystytä tekemään yhtään ainoata toistoa. Tärkeää on osata erottaa se todellinen viimeinen raja siitä kuvitteellisesta rajasta, siitä jota vaan kuvittelee ettei pysty ylittämään.

Jos WellGo:lle astellessani odotin innolla ohjattua treeniä, jossa katsotaan tekniikat kuntoon, salilta pois horjuessani en malttanut odottaa seuraavaa kertaa kun pääsen taas laittamaan kaiken peliin, ylittämään itseni. Nyt pitää vaan selvitä näiden reisien kanssa seuraavat pari päivää…

 

TÄÄLTÄ löydät aina kaikki projektia koskevat aiemmatkin postaukset ja kannattaa laittaa seurantaan myös Metallisydämen Instagram sekä Facebook-sivu sekä Sarin oma Instagram-tili 🙂