Mitä sä kaipaat JUST NYT?

Me suomalaiset ollaan monellakin tavalla aika kummallista porukkaa. Tällä kertaa mua ihmetyttää meissä sellanen ominaisuus, että mikään ei ole koskaan hyvin. Tämä kesä on ollut siitä loistava esimerkki…

kaipaat

Liian kuuma, liian kylmä…

Suomen kesää haukutaan ja pidetään tietyllä tavalla ihan vitsinäkin. Kukapa ei olisi kuullut Suomen kesän olevan lyhyt, mutta vähäluminen, tai että olipa se hyvä että tänä vuonna kesä osui viikonlopulle tai muuta ihan oikeastikin hauskaa, koska noinhan se aika pitkälle on edellisinä vuosina mennyt ja samalla ollaan grillattu makkaraa vesisateessa ja valitettu kun kesät on niin kylmiä.

No tänä kesänä ei ollut kylmä, me suomalaiset saatiin mitä ollaan aina haluttu, hellettä. Nyt sitä vaan saatiinkin sitten liikaa. Oli liian kuuma ja liian kauan. Oli hiki, ei saanut nukuttua, OLISPA VIILEÄMPÄÄ!

No nyt on helteet ohi ja viileämpää, niin eikös joku jo ole ehtinyt valittaa kun on liian kylmä…

Niin ja talvessa sama juttu. Jos ei ole lunta ja pakkasta, kaivataan lunta pakkasta. Ja kun tulee lunta ja pakkasta, kirotaan kolaamista ja auton lasien raapimista.

Me halutaan aina sitä mitä meillä ei ole

Toki ilmiö on varmaan ainakin jossain määrin ihan globaali, mutta kyllä mä väitän että se jotenkin korostuu tässä meidän suomalaisten perusnegatiivisuudessa. Vai kuinka monessa muussa maassa vastaantulijan katsoessa silmiin ja hymyillessä ajatellaan ensimmäiseksi, että ”Mitähän vittua tuokin toussa virnuilee?”.

Mitä sinä kaipaat?

Meissä on sisäänrakennettuna tarve kaivata koko ajan jotain. Joku kaipaa kesämökkiä jolla rentoutua, toinen kaipaa kaupungin hyörinää, joku kaipaa seuraa ja toinen rauhaa. Kerroppa kommentteihin mitä juuri sinä kaipaat tällä hetkellä eniten?

Ainiin, minä kaipaan tällä hetkellä eniten niinkin arkista juttua kuin kiinteää kakkaa, ei ole näkynyt viikkoon…

tai ainakin pehmeämpää vessapaperia.

Mitäs me lomalaiset vol. 2 – Hania ja Baloksen laguuni

Hellou ja terveisiä täältä Kreetalta! Jotkut on varmaan seuranneetkin meidän reissua Instagramin puolella ja olihan meidän alkumatkastakin juttua jo TÄÄLLÄ. Vielä täällä Kreetalla ollaan, tosin kotimatka alkaa kurkkia jo nurkan takana. Tällä kertaa juttua hiukan päivästä Hanian kaupungissa ja toisesta päivästä Gramvousan linnakesaarella ja Baloksen laguunissa…

Muistojen virkistämistä

On ollut ihan törkeän hienoa olla uudelleen Kreetalla, nähdä tuttuja paikkoja parin vuoden takaiselta häämatkalta ja kokea niitä juttuja uudelleen Emilian kanssa. Jotenkin tykkään tosi paljon Kreetasta, tai ainakin tästä Plataniaksen alueesta missä nyt toistamiseen ollaan. Jos olis rahaa niin mehän hankittaisiin täältä asunto ja muutettaisiin aina osaksi vuotta Kreetalle 🙂

Hania

Yksi päivä lomasta käytettiin päiväreissuun Hanian kaupunkiin. Aamulla aamupalan jälkeen hypättiin paikallisbussiin ja huristeltiin reilu puolen tunnin matka Haniaan (maksoi huimat 4,40 euroa meiltä yhteensä). Haniassa lähdettiin kiertelemään kaupunkia turistikartan avulla. Kierrettiin erilaisia merkkiliikkeitä ja vanhan kaupungin pikkuisia putiikkeja, shoppailtiin hiukan ja välillä pysättiin jäätelölle ja vastapuristetulle appelsiinimehulle.

Hanian kaupungissa on useampiakin mahtavia paikkoja, yksi on satama ja sen majakka. Viimeksi me hikoiltiin itsemme ihan majakalle asti, mutta tällä kertaa Emilian kanssa tyydyttiin ihailemaan sitä kauempaa.

hania

Illemmalla huristeltiin samanlaisella paikallisbussilla takaisin hotellille. Oli todella kiva, mutta aika raskas päivä.

Gramvousa

Toinen reissupäivä lomalla käytettiin matkaan Gramvousan linnoitussaarelle ja Baloksen laguunille. Niissäkin paikoissa me käytiin pari vuotta sitten häämatkalla, Baloksen laguuni on jotain ihan mieletöntä.

Linja-auto haki meidät hotellilta aamulla ja vei Kissamoksen satamaan, mistä matkattiin Gramvousan linnoitussaarelle laivalla. Oli siinä matkan aikana ihmeteltävää kun ohitettiin upeita rantakallioita ja saaria.

Gramvousassa olisi päässyt kiipeämään ylös linnoitukseen, mistä näkymät ovat ihan käsittämättömät, jos joku eksyy joskus samaan paikkaan, kananttaa ehdottomasti kiivetä ylös. Me uitiin tällä kertaa rannassa eikä lähdetty Emilian kanssa kiipeämään, lopuosa kiipeämisestä kun on lapselle varmasti liian hankalaa ja alkuosakin aika raskasta, eikä isikään ihan koko matkaa millään jaksa pikkuista kantaa.

Balos

Gramvousalta siirryttiin lähellä olevalle Baloksen laguunille laivalla. Siellä aukesikin sitten todellinen hiekkarantaparatiisi, matalaa lämmintä rantavettä jossa leikkiä vaikka kuinka paljon. Siellä juostiin, roiskittiin, uitiin ja touhuttiin pari tuntia.

Baloksen laguuni on kyllä todella mahtava paikka.

Paluumatka laivalla Kissamoksen satamaan olikin sitten pääasiassa nuokkumista, sen väsyneitä oltiin ihan jokainen. Illalla oli mukava tallustella auringon laskiessa nukkumaan hotellihuoneeseen.

Vielä olisi huomiselle yksi lomapäivitys jäljellä, kiva jos jaksatte lukea 🙂