Leipominen on hauskaa – Masukakku!

Melkeinpä voisi sanoa, että minä leivon meidän perheessä useammin. Tykkään leipoa sämpylöitä ja silloin tällöin myös korvapuusteja. Niitä hankalammat leipomukset jätän kuitenkin tekemättä, hermo kun ei riitä edes silloin, jos pullataikina meinaa tarttua pöytään… Sari kuitenkin tykkää välillä haastaa itseään ja leipoa jotain hieman haastavampaa… Tällä kertaa meidän keittiössä valmistui upea masukakku!

Masukakku

Masukakun valmistaminen tapahtuu useammassa eri osassa, joten tässäkin postauksessa olen jakanut homman eri vaiheisiin. Ensin tehdään kakkupohjat, mikä on ihan iisi juttu ja siitä sitten edetään asteittain hankalampiin työvaiheisiin. Jo ennalta voin kertoa että ihan ilman kirosanoja ei selvitty…

Kakkupohjat

Tämä on tosiaan se helpoin vaihe. Kakusta kun on tarkoitus tehdä kerroksittainen, käy tarkoitukseen parhaiten levymäinen kakkupohja, joita sitten tarvitaankin pari levyllistä. Sopiva määrä taikinaa muodostuu seuraavalla ohjeella:

8 kananmunaa
3 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 dl perunajauhoja
3 tl leivinjauhetta
4 rkl kaakaojauhetta (ei mitään lasten Oboyta eikä ituhippien raakakaakaota, vaan tavallista leivontakaakaota)

Gluteenittoman pohjasta saa korvaamalla myös vehnäjauhot perunajauhoilla, jos se gluteeni nyt jollekin on ongelma…

Sitten vaan levitetään taikina kahdelle uunipellille ja laitetaan vuorotellen uuniin 200 asteeseen noin 6-8 minuutiksi.

Täytteet ja kokaminen

Noniin, nyt on pohjat valmiina ja on aika tehdä täytteet ja koota kakku näyttämään vauvamasulta ja tisuilta.

Täyte 1: Appelsiinitäyte

200 g appelsiinituorejuustoa
2 dl kuohukermaa
2 rkl vaniljakreemijauhetta

Kerma vatkataan kuohkeaksi ja sitten sotketaan loput sörsselit mukaan tasaiseksi täytteeksi.

Täyte 2: Valkosuklaatäyte

2,5 dl kuohukermaa
200 g maitorahkaa
130 g sulaa valkosuklaata
2 rkl vaniljakreemijauhetta

Sulatetaan valkosuklaa, vatkataan kerma kuohkeaksi ja sotketaan jälleen kaikki tasaiseksi tahnaksi.

Kakun kokoaminen

Kun täytteet on saatu valmiiksi, on kakkupohjat jo jäähtyneet riittävästi, jotta päästään kokoamaan kakkuja oikean muotoisiksi.

Jo etukäteen on luonnollisesti etsitty sopivan muotoiset ja kokoiset ”kakkuvuoat” joiksi käy miltei mikä tahansa puolipyöreä kippo tai kuppi. Siihen sitten leikellään aina sopivan kokoisia ja muotoisia kerroksia kakkupohjaa, kostutetaan (esimerkiksi joka toinen maidolla ja joka toinen appelsiinimehulla) ja levitetään sopiva kerros täytettä päälle. Sitten taas seuraavat kerrokset, kunnes vuoat ovat sopivan täynnä.

(Vuoat kannattaa muuten vuorata tuorekelmulla ettei kakku tartu vuokaan kiinni…)

Kakkujen annetaan nyt kostua kunnolla useamman tunnin ajan, joten seuraavan kakkujen päälle levitettävän sokerikreemin voi valmistaa kaikessa rauhassa.

Täyte 3: Sokerikreemi

6 dl tomusokeria
300 g huoneenlämpöistä margariinia
2 rkl maitoa

Margariini vatkataan vahdoksi, johka jälkeen lisätään tomusokeri edelleen vatkaten. Lopuksi lisätään maito ja vatkataan vielä hetki. Vatkata saa siis ihan huolella, joten suosittelen egologisimmallekin leipurille sähkövatkaimen käyttöä…

Muotoilu ja kreemit masulle

Nyt on kakut kostuneet ja sokerikreemi valmiina, joten päästään kokoamaan kakkua oikeaan muotoonsa.

Kumotaan ensin varovasti kakut vuoistaan tarjottimelle oikeille paikoilleen. Hiukan niitä pystyy siirtämään tarjottimellakin, mutta aina parempi jos ne saa suoraan oikeille kohdilleen.

Seuraavaksi lähdetään levittämään sokerikreemiä kakun päälle. Tämä on tärkeä työvaihe, sillä nyt luodaan masun ja tisujen muoto. Kreemillä pystytään tarvittaessa vielä hiukan paikkaamaan pieniä kuoppia tms. Tärkeää on kuitenkin saada kreemi kohtalaisen tasaiseksi, sillä kuorutteena toimiva sokerimassa mukailee kreemin muotoa.

Kakun kuorruttaminen

Nyt alkaa viimeinen vaihe masukakun teossa, jota itse kutsun vittusaatana-vaiheeksi. Lapset kannattaa tässä vaiheessa lähettää vaikka ulos leikkimään ja hassunhauska Batman-ukko laittaa suosiolla piiloon…

Masukakku kannattaa kuorruttaa kahdessa osassa, ensin tisut ja sitten masu, sillä voin vannoa että koko komeuden kuorruttaminen yhdellä yhtenäisellä sokerimassalevyllä ei tule onnistumaan.

Aloitetaan tisuista.

– Kaulitaan sokerimassasta sopivan kokoinen, noin 2-2,5 mm paksu levy.
– Kirotaan ja heitetään ensimmäinen yritys roskiin.
– Lisätään tomusokeria pöydälle ja toivotaan, että tällä kertaa levy ei tartu alustaan.
– Kirotaan lisää ja heitetään toinen yritys roskiin.
– Kaulitaan reilusti enemmän sokerimassaa jotta se riittää peittämään tisut, eikä jää toisesta reunasta vajaaksi.
– Pyyhitään hikeä otsalta ja lähetetään aviomies kauppaan ostamaan lisää sokerimassaa jotta saadaan myös masu kuorrutettua…

Kun hiki on laskenut, aloitetaan uudestaan ja tällä kertaa levitetään heti alkuun reilusti tomusokeria alustalle ja otetaan heti ensimmäisellä kerralla käsiteltäväksi riittävän reilu määrä sokerimassaa. Kaulitaan se kaikessa rauhassa kauttaaltaan sopivan paksuiseksi ja nostetaan varovasti masun päälle, tasoitetaan ja leikataan reunoilta oikean malliseksi.

Loppusilaus

Lopuksi viimeistellään masukakku nauhalla ja rusetilla sekä halutessa muilla koristeilla.

Valmis!

Hauskaa oli, nyt voi päästää lapset takaisin sisälle.

Isänpäivä vol. 4

On isänpäivä. Muu perhe on mennyt jo nukkumaan ja itse istun tietokoneella kirjoittamassa tätä blogipostausta syöden samalla viimeistä palaa isänpäiväkakkua. Takana on neljäs isänpäiväni isänä ja yritän kirjoittaa tämän tekstin ilman hempeilyä, vaikka hankalaa se saattaa olla…

isänpäivä

Jotain on tekeillä?

Jo alkuviikolla minulle heräsi vahva epäilys, että jotakin tavallisesta poikkeavaa oli tekeillä. Salaperäisyyden ilmapiiri oli käsinkosketeltava ja kaikki ikään kuin varoivat puheitaan, paitsi Emilia. Hakiessani eräänä päivänä Emilian päiväkodista, kertoi Emilia ylpeänä kotimatkalla että tänään hän askarteli päiväkodissa isille lahjan. Se oli todella tärkeä juttu Emilialle, silmät loistivat hänen siitä kertoessaan ja lopuksi Emilia tarttui kaulaani ja rutisti oikein lujaa ennen kuin juoksi kikattaen leikkeihinsä. Mistä oikein oli kyse? Syntymäpäivänihän on vasta keväällä?

Epäilykset vahvistuu

Viikon edetessä epäilykset vahvistuivat. Asioista ei puhuttu suoraan, vaan lähinnä kuiskuteltiin selkäni takana. Loppuviikosta töistä tullessani Emilia juoksi ensimmäiseksi riemuissaan luokseni kertomaan että hän valitsi isille viikset! Sarin ilmeestä arvasin, että asia oli ollut tarkoitus pitää salaisuutena… Mitkä viikset? Mistä oli oikein kyse?

Lopullinen niitti epäilyksille lyötiin salaperäisellä leipomisella, jossa Emilia oli innolla mukana, leipomus vaikutti hyvin vahvasti kakkupohjalta…

Isänpäivä

Koska aavistelin jo hyvissä ajoin jotakin tapahtuvaksi ja osasin lukea kalenteria, arvasin kaiken salaperäisyyden liittyvän sunnuntain isänpäivään. Varauduinkin sunnuntai-aamuun etukäteen käymällä yöllä pissalla, sillä vaikka minulla ei kovin pitkää historiaa isänpäivistä isänä vielä ole, tiedän varsin hyvin miten piinaavaa on odottaa aamulla sängyssä herättämistä rakko räjähtämäisillään…

Isänpäiväaamuna olin nukkuvinani sikeästi muiden noustessa, mikä ei ollut kovin vaikeaa, sillä nukuin oikeastikin sikeästi muiden noustessa. Olisin varmaan nukkunut sikeästi ihan siihen varsinaiseen herättämiseen asti, jos Emilia ei olisi käynyt kahteen kertaan aamun aikana laulamassa suupielet kermavaahdossa minulle onnittelulaulua Sarin vielä koristellessa kakkua.

Hyvästä valmistautumisestani johtuen torkuin sängyssä hymy huulilla ihan varsinaiseen herättämiseen asti. Laulujen ja halien jälkeen könysin hymy huulilla sängystä ylös valmiiksi katetulle aamupalalle, isänpäiväkakulle ja avaamaan saamiani lahjoja.

Siellä olivat myös päiväkodissa askarreltu lahja ja Emilian valitsemat viikset isänpäiväkortissa. Molemmat laitan visusti talteen, jotta voin palata päivän fiiliksiin vielä vuosien jälkeen. On ihanaa olla isi.