Vuoden paras päivä…

Tiedättekö sen tunteen, kun on tehnyt koko päivän niska limassa töitä, laittanut itsensä likoon täysin ylivoimaiselta tuntuvan haasteen edessä, ollut jo lähellä luovuttaa, mutta sitkeästi vaan painanut eteenpäin hammasta purren? Sen tunteen, kun päivän päätyttyä katselee ylpeänä ympärilleen siistissä kodissa? Se on tehty, joulusiivous on valmis!

Vuoden paras päivä

Meillä tuo vuoden paras päivä oli eilen. Aamulla olin tuskin saanut silmiä auki kun huomasin jo rullaavani mattoja rullalle ja kantavani niitä ulos matontamppaustelineelle…

vuoden

Vietyäni ensimmäisen maton ulos, tajusin laittaa vaatteet päälle ja toisen maton vietyäni myös sukat ja kengät jalkaan… Kun matot oli saatu tampattua ja naapuritkin herätettyä, alkoi omatkin silmät hiljalleen pysyä auki… Oli imuroinnin aika.

Meillä imuroidaan tavallisesti pari kertaa viikossa, joten isompia pölykoiria ei nurkissa nytkään pyörinyt. Tällä kertaa kuitenkin imuroinnissakin oli hieman erilainen tarkkuusaste, olihan kyse joulusiivouksesta ja ikkunoiden takana kurkkivat tontut raportoivat pukille varmasti jokaisen näkemänsä pölypallon…

Huono diili

Moppaaminen ja pölyjen pyyhkiminen on meillä yleensä Sarin alaa. Itseasiassa vihaan molempia hommia sydämeni pohjasta ja siksi tarjouduin tälläkin kertaa lähtemään ruokakauppaan Emilian kanssa, jotta Sarilla olisi täysi rauha mopata lattiat ilman että me tallustellaan kotona edes takaisin häiritsemässä ja jättämässä varpaanjälkiä vastamopattuihin lattioihin (eikös ollut hyvin valmisteltu ehdotus?)…

Tunnin verran vahvan oman tahdon omaavan kolmevuotiaan kanssa Prisman ihmisvilinässä pujoteltuani, kaduin koko ehdotusta. Olisin sata kertaa mieluummin mopannut kotona lattioita, kuin etsinyt tungoksessa siskonmakkaroita sieltä mistä ne oli siirretty muualle joulukinkkujen tieltä…

(Päätin muuten kauppareissulla, että kun joskus jään eläkkeelle, aion takuuvarmasti seisoa kärryjen kanssa aina kaupan suurimmassa tungoksessa keskellä käytävää jutellen jonkun tutun kanssa siitä miten 50 vuotta sitten sentään talvi oli vielä talvi…)

Hiukan juhlaa puurtamisen keskelle

Kauppareissun jälkeen oli onneksi pienen hengähdyshetken aika. Ostokset pikapikaa kaappeihin, pikasuihku, juhlakuteet niskaan ja Emilian muskarin joulujuhlaan.

Kiva oli katsella lasten iloa ja riemua tuttujen leikkien ja laulujen säestämänä. Juhla olisi saanut kestää pidempäänkin, varsinkin kun kotona odotteli pölyrätti käyttäjäänsä…

Hommat jatkuu

Juhlahumun jälkeen ei jääty lepäilemään, vaan tartuttiin uudelleen rättiin. Sari keskittyi pölyjen pyyhkimiseen kun itse otin työn alle keittiön tasot. Tässä vaiheessa päivää oli uponnut jo kaksi energiajuomaa ja silti alkoi rätti kädessä painaa aika luonnottoman paljon, eikä huonosti nukuttu edellinen yö ainakaan auttanut asiaa.

Hätä keinot keksii, me lyötiin Emilian kanssa Antti Tuiskun elämä on julmaa soimaan ja alettiin hommiin. Emilialla alkoi tanssijalka vipattaa ja isillä pesurätti heilumaan…

Energiajuoman, Antti Tuiskun ja yleisen hyvän fiiliksen avulla päivän hommat saatiin lopulta kaikki hoidettua, vaikka Prismassa meinasikin iskeä epätoivo ja juhlan jälkeinen uudelleenkäynnistyminen vaatikin lähes epäinhimillisiä voimanponnistuksia. Kaikki kuitenkin jälleen kerran kannatti, illalla meillä oli uupuneiden siivoajien ohella puhtauttaan kiiltävä koti. Nyt saa joulu tulla!

Joko teillä on joulusiivoukset tehty?

Joulusiivous – voiko siitä selvitä hengissä?

Kukapa mies tietäisi sen mukavampaa ajanvietettä kuin joulusiivous? Sehän on sitä laatuaikaa parhaimmillaan, kantaa yhdessä mattoja ulos, hinkata lattioita ja kiillottaa kaakeleita… Samalla jos vielä saisi Paula Koivuniemen taustalle laulamaan aikuista naista ja jonkun nutturapään luennoimaan suvaitsevaisuuden ihanuudesta, olisi nautinto täydellinen.

Ei sitä silti välttääkään voi, yhteisen joulun eteen on nähtävä vaivaa. Joulupukki ei tule jos ei ole siistiä ja mitenkäs sen sitten lapsille selität, että pukki ei tule kun teillä on sohvan alta imuroimatta…

joulusiivous

Niin meilläkin siis siivottiin viikonloppuna, yhdessä ja ilolla. Tosin Koivuniemi ei laulanut taustalla, vaan stereoista pauhasi raskas rock. Suvaitsevaisuuskin oli aika kortilla, ainakin pölypallojen suhteen. Ensimmäiseksi käärittiin matot reippaasti rullalle ja hakattiin lievän aggression vallassa niistä pölyt irti.

joulusiivous

joulusiivous

Sari alkoi pyyhkiä pölyjä ja minä pääsin pesemään vessaa… Onhan se tärkeää että joulupäivänä vessan kaakelit kiiltää kun siellä istuu ähistämässä kinkkua ulos. Ja nyt muuten kiiltää, jopa sen verran että joulupäivänä pitää vessassa ähistää aurinkolasit päässä.

joulusiivous

Sitten olisi pitänyt tarttua siihen imuriin. Miehen jaksaminen on kuitenkin rajallinen. Nainen on rakennettu sillä tavalla, että se jaksaa siivota vaikka päivästä toiseen, mies ei. Miehelle on luontaista levätä välillä ja sitä ei välttämättä ihan jokainen nainen taas ymmärrä.

Ihan vinkkinä muille miehille, minulta sattui ”vahingossa” imuroidessa kaatumaan laminaattipesu-pullo nurin ja sitä piti sitten lähteä ostamaan lisää… Kauppareissussa saa luvallisen hengähdystauon ja samalla hankittua hiukan energiaa. Itse hankin sen nestemäisessä muodossa…

joulusiivous

Kavalasti hankitun tauon ja energiatankkauksen jälkeen päästiinkin sitten siihen jo mainittuun imuroimiseen, sohvien ja sänkyjen alta, lattialistojen päältä, hyllyjen takaa ja kaappien päältä. Käytännössä ihan joka paikasta mitä kuvitella saattaa.

joulusiivous

Samalla kun minä imuroin, Sari moppasi. Se on jos mahdollista vielä tarkempaa hommaa kuin imuroiminen. Voi villakoira-parkoja, ne kyllä metsästettiin viimeisestäkin kolosestaan…

Sitten oli keittiön vuoro. Se on ehkä se tärkein, siellä kun muutaman päivän päästä syödään joulukinkku. Keittiötä puunattiin yhteistuumin, sitä voi jo kutsua todelliseksi laatuajaksi kun pesurätit viuhuu samaa tahtia.

joulusiivous

Täytyy kyllä silti myöntää kaikesta purnaamisesta ja valittamisesta huolimatta, että fiilis oli aika hyvä kun joulusiivous oli tehty ja kaikki valmista. Kai se on jotain samaa kuin maratonin juoksemisessa, sen helvetin kestää koska tietää että olo on hyvä kun se on ohi…