Kun isikin taas kelpaa

Meillä oli tässä jokin aika sitten sellainen vaihe, että isi ei kelvannut oikein mihinkään, äidin piti tehdä ihan kaikki. Isi ei saanut auttaa pukemisessa, isi ei saanut pyyhkiä nenää, isi ei saanut nostaa pudonnutta lelua, eikä isi saanut kaataa maitoa lasiin. Sekä sata muuta juttua.

kelpaa
Only & Sons paita House of Brandonista
Kun isi ei kelpaa

Isi kelpasi tottakai leikkikaveriksi ja mehän leikittiin paljon. Me leikittiin legoilla, nukeilla, autoilla, pipsapossulla, mollamaijalla ja vaikka millä. Ja peuhattiin ja kutitettiin ja kikatettiin ja naurettiin, ihan joka päivä. Ja aina silloin kun äiti ei ollut kotona, kelpasi isi kaikkeen muuhunkin. Kuitenkin sillä samalla hetkellä kun äiti astui ovesta sisään, ei isi enää saanutkaan auttaa tai puhaltaa pipiin. Siihen kelpasi vain äiti – ja aina välillä olin siitä hyvinkin kateellinen Sarille.

Jack & Jones paita House of Brandonista

Se, ettei isi kelvannut, oli luonnollisesti välillä raskasta Sarille, äidin kun piti Emilian mielestä kotona ollessaan tehdä lähes kaikki. Olisi ollut mukavaa että välillä isi olisi voinut hoitaa iltapalat ja iltapesut ja äiti olisi voinut sen aikaa levähtää sohvalla. Se ei kuitenkaan käynyt Emilialle, mistä lie perinyt vahvan tahtonsa…

Se oli kuitenkin raskasta myös minulle, joka en kelvannut. Oli raskasta tulla torjutuksi kerta toisensa jälkeen, en saanut auttaa vaikka kuinka olisin halunnut. Pikkuhiljaa tuo vaihe on nyt onneksi jäämässä taakse ja isikin taas kelpaa, muuhunkin kuin leikkimiseen.

Superdry paita House of Brandonista
Kun isikin taas kelpaa

Edelleen on tiettyjä asioita, joihin isi ei kelpaa, mutta useimpiin asioihin kuitenkin. Meillä asiaa lähestyttiin tekemällä joistakin jutuista vaan isin ja Emilian juttuja. Hampaiden pesu on yksi niistä jutuista, jotka joka ilta hoidetaan yhdessä kun isi ei ole töissä. Siitä ollaan pikkuhiljaa liu’uttu pukemisessa auttamiseen ja jopa pipiin puhaltamiseen. Ja voin kertoa, että oli aika ihana tunne tässä muutama päivä sitten kun se olikin äiti, joka ei kelvannut. Isin piti tulla lohduttamaan varpaaseen sattuessa.

On nämä eri ikävaiheet vaan aika mahtavia juttuja kaikkine haasteineen. On hienoa saada seurata Emilian kasvua, oman tahdon ja minuuden kehittymistä. Ja samalla rakastaa, rakastaa niin että sydän pakahtuu.

Mikäköhän ikävaihe on tulossa seuraavana…

P.S.

House of Brandonissa alkoi ALEN ALE, mikä tarkoittaa että kaikista jo alennetuista tuotteista saa koodilla SALE20 vielä -20% lisäalennuksen! TÄSTÄ suoraan aletuotteisiin!

Isi on vähän väsynyt…

Isinä oleminen on parasta mitä olen koskaan kokenut. Isinä oleminen on tuonut mukanaan valtavan määrän iloa ja naurua, rakkautta ja onnellisuutta, sekä myös huolta ja vastuuta ja melkoisesti väsymystä…

väsynyt

Isi on vähän väsynyt

Vauva-aika oli luonnollisesti vähäunista, Emilia heräsi vauvana monta kertaa yön aikana itkemään. Muistan monia öitä, joina työnsin Emiliaa sisällä vaunuissa edes takaisin tai keinutin turvakaukalossa itse puolinukuksissa seinään nojaten. Aina jos liike pysäsi, itku alkoi. Tuolloin olin väsynyt, todella väsynyt. Onneksi se aika on jo takana ja meillä nukutaan öisin, ainakin osittain…

Oma vuorokausirytmini vs. Emilian vuorokausirytmi

Olen auttamaton yökyöpeli.Vaikka olisin ollut päivän mittaan kuinka väsynyt, herään eloon yhdeksän aikaan illalla, eikä uni tule ennen puolta yötä. Useimmiten nukkumaan meneminen venyy yhteen asti. Siihen kun yhdistetään se, että Emilia herää lähes poikkeuksetta aamulla seitsemän aikaan, tarkoittaa useimmiten suhteellisen lyhyitä yöunia. Viikonloppuisin on joskus mahdollista nukkua hieman pidempään Sarin noustessa aikaisemmin leikkimään Emilian kanssa. Harvoin sitä silti silloinkaan kovin pitkään malttaa nukkua kun leikit on aamun energisyydessä parhaimmillaan…

Potkuja ja poikittain nukkumista

Oma osansa isin väsymykseen on myös lyhyehkön yöunen pätkittäisyydellä. Emilia nukahtaa kyllä iltaisin omaan sänkyynsä, mutta herää poikkeusketta joka yö ja siirtyy nukkumaan meidän väliimme makuuhuoneeseen. 160 cm leveästä sängystä jää yllättävän vähän nukkumatilaa kun siinä nukkuu keskellä poikittain melkein metrin mittainen tyttö.

Useina öinä olenkin havahtunut siihen, että käsi tai jalka on puutunut roikkuessaan sängyn ulkopuolella. Yhtä lailla sitä aina silloin tällöin kummastelee yöllä miten niin pienistä jaloista lähtee niin kipakoita potkuja kylkiluiden väliin…

Elämäni parasta aikaa

Siinä missä joinakin öinä satelee potkuja, joinakin öinä sydän sulaa kun pieni käsi hamuaa isin kasvoja ja tunnustelee partaa, jonka jälkeen onnellisen huokauksen saattelemana Emilia jatkaa untaan. Samoin käy joka kerta kun Emilia aamulla herätessään kaivautuu isin kainaloon lämpimään, juttelemaan ja naureskelemaan.

Rehellisesti voin sanoa, että vaikka välillä väsyttää, en yhtäkään näistä huonosti nukutuista öistä vaihtaisi pois.

P.S.

Olen jo tilannut 210 cm leveän sängyn, sen pitäisi saapua muutaman viikon kuluttua…