Mun pahimmat salimokat

Netti on täynnä erilaisia salimokia sisältäviä videoita. Niissä kaadutaan painojen kanssa tai tehdään liikkeitä ihan eri tavalla kuin pitäisi. Väitän, että meidän ihan jokaisen treenaamisesta saisi koostettua kohtalaisen hauskan videon jos joku olisi aina kameran kanssa paikalla ikuistamassa kaikki matkan varrelle sattuvat salimokat…

salimokat

Mun pahimmat salimokat

Mitään ihan hirveitä emämunauksia en ole salilla tehnyt, ainakaan muistaakseni. Pari kertaa on nuorena poikana jäänyt penkkipunnerruksessa tanko rinnalle siten, että muiden salilla olleiden on tarvinnut tulla auttamaan. Kyllähän se silloin nolotti, mutta toisaalta, olinpa ainakin uskaltanut mennä ulos mukavuusalueelta eikä yhtään toistoa jäänyt varastoon…

Mokaksi voikin ehkä niiden suhteen laskea sen, etten ollut pyytänyt ketään varmistamaan noita nostoja. Kerran olen joutunut jopa rullaamaan tangon rintakehän ja vatsan yli kun salilla ei ollut ketään muuta ja terävänä kaverina olin laittanut oikein lukotkin tankoon jotta painot eivät heiluisi… Jokainen joka sen on joskus joutunut tekemään, tietää kuinka epämukavalta se tuntuu, vaikka tangossa ei olisi sataa kiloa enempää… Sen jälkeen onkin tullut muistettua varmistusraudat…

Myös kyykky on muutaman kerran jäänyt nousematta, mutta noilla kerroilla olen onneksi tehnyt yritykseni kyykkyhäkissä varmsitusrautojen kanssa. Tähänkin liittyy toki yksi nolottava kerta, jolloin tein boksikyykkyä, eli pakaroiden alla oli penkki, jolle istahdin toiston alavaiheessa. No kuten arvata saattaa, viimeisellä kerralla ei ne pakarat enää nousseetkaan penkistä. Siinä sitten mietiskelin hetken aikaa penkillä tanko niskan takana istuessani, miten tästä tilanteesta olisi järkevin pyrkiä pois…

Eteenpäin kumartaessa pää olisi vaarassa ja vaikka puupää onkin, on se sen verran arvokas minulle etten sitä halunnut uhrata. Sivulle kallistamista en edes harkinnut ja taaksepäin tangon pudottamisessakin olisi omat riskinsä, mutta silti päädyin siihen. Niin sitten kallistin niin taakse kuin uskalsin, ettei tanko putoaisi alaselän päälle, irrotin tangosta ja ponkaisin itse eteenpäin päästäkseni pois vaaravyöhykkeeltä.

Selvisin vaurioitta, mutta meteli oli kyllä komea tangon, painojen ja penkin kolistessa ympäriinsä. Siitä eteenpäin olen boksikyykytkin tehnyt kyykkyhäkissä tai smith-laitteessa.

Onnistuneita ja epäonnistuneita virityksiä

Mitä erilaisempia virityksiä on vuosien varretta tullut tehtyä enemmän kuin varmasti muistankaan ja niistä olisi varmasti saanut koostettua hyvinkin hullunkurisen videon. Osa viritelmistä on osoittautunut toimiviksi, osa taas… no nimensä mukaisesti viritelmiksi.

Viimeisin toimiva viritelmä on pystypunnerrusliike pohjeprässissä. Se on edelleen käytössä yhtenä punnerrusliikkeenä olkapäätreeneissäni, toisin kuin moni moni muu yhden testikerran jälkeen unohduksiin jäänyt mahtava idea…

Suoranaisia mokia

No onhan niitä ihan oikeitakin mokia sattunut… Pari kertaa kyykkäämisen jälkeen painoja tangosta purkaessani olen hölmöyttäni tyhjentänyt tankoa vain toisesta päästä – kunnes tanko on pompannut pystyyn ja tyhjentynyt täydestä päästään ihan itsestään lattialle valtavan kolinan säestämänä.

Joskus olen askelkyykkyä tehdessäni onnistunut astumaan toisella jalalla toisen jalan puntin päälle ja siinä on sitten menty turvalleen oikein kunniakkaasti. Onneksi käytössä oli käsipainot eikä tankoa niskan takana, olisi voinut käydä huonostikin, nyt kolahduksen koki lähinnä itsetunto yläasteen liikuntatuntilaisten hihitellessä vieressä…

Pierumokat

Viimeiseksi sitten pieruosasto… Pieru on päässyt niin hauis-sarjaa tehdessä kuin siinä viimeisessä jalkaprässin raskaassa toistossakin. Yksin salilla ollessa se ei niinkään haittaa, mutta jos läsnä on muitakin, sarja loppuu useimmiten siihen. Joko hävettää tai naurattaa niin paljon ettei pysty jatkamaan.

Millaisia salimokia teille on sattunut?

Tunarit salilla

Jokaisella salilla on omat tunarinsa, ne jotka kompuroi juoksumatolla, kaataa kyykkyhäkin tai jotenkin onnistuu tiputtamaan kaikki käsipainot yhtäaikaa koko telineestä. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kyse noista onnettomista huonon tuurin omaavista kömpelyksistä. Ei, vaan tällä kertaa nostetaan esiin ne melonit kainaloissa kulkevat tunarit, jotka luulevat olevansa salin kovimpia kundeja…

hqdefault

Te tiedätte kyllä tämän porukan. Ne on niitä tyyppejä, joiden ego on isompi kuin kaikkien muiden yhteensä, niitä jotka lataa tankoon aina enemmän painoa kuin jaksavat oikeasti nostaa ja riuhtovat tai rimpuilevat liikkeet tästä syystä täysin väärin ja pahimmillaan itselleen vaarallisesti. Jos joku tekee mavea kahdella sadalla, on näiden urpojen pakko tehdä 210 kilolla vaikka henki menisi…

Tunarit salilla

Jokaisella salilla on omat saliurponsa, jotka heijaavat aivan liian isoilla painoilla ”hauiskääntöjä” (useimmiten kyykkyhäkissä) niin että selkänikamat ovat varmasti hauista suuremmalla rasituksella tai kyykkäävät kyykkyjä joiden syvyys on senttejä, ei kymmeniä senttejä. Ja sarjan jälkeen olo on kuin Colemanilla, ”light weight beibe!” Samat tyypit lataavat jalkaprässiin kaikki salin kiekot ja nitkuttavat muutaman sentin liikeradalla tai kiskovat ylätaljassa valtavilla painomäärillä hartioiden hipoessa lattiaa. Yksinkertaisesti aivan päin helvettiä.

Jos näille tyypeille uskaltaa varovaisesti huomauttaa tekniikasta tai ehdottaa korjausta, saa saman tien kuulla saarnan siitä, miten ”isoilla painoilla rakennetaan isot lihakset” tai ”tää toimii mulla paremmin näin”. Vanhemmilta oman elämänsä Arnoldeilta tulee faktaa siitä miten ”Virtasen Ranekin aikoinaan treenasi kovaa ja isoilla painoilla ja se sentään kävi vuonna kasiviis kisoissakin. Kyllä se tietää.” Mainitsematta jätetään että Rane on ollut liikuntakyvytön vuodesta ysikaks kun välilevy ampui salin katosta läpi mavea tehdessä.

Hyvin usein tällaisissa tapauksissa taustalla on trauma siitä, kun treenikaverit ovat kehittyneet kyseistä yksilöä paremmin. Silloin tilannetta on lähdetty tasapainottamaan lisäämällä painoa tankoon vaikka väkisin, oikean suoritustavan kustannuksella. Vastoin näiden kuntosalien spedejen käsitystä, ei sillä riuhtomisella kyllä voimat kasva. Eikä ne kaikki muut treenaajat tuijota ihaillen, vaan huvittuneina…

Vaan eihän nämä jääräpäät sitä tajua. Samaa touhua jatketaan hautaan asti. Tai ainakin siihen saakka, kunnes käy kuten Ranelle, jos ei sitten muut paikat petä ennen.

Mutta ei siinä mitää, en minä tuomitse. Jokainen treenatkoon tyylillään…