Mun pahimmat salimokat

Netti on täynnä erilaisia salimokia sisältäviä videoita. Niissä kaadutaan painojen kanssa tai tehdään liikkeitä ihan eri tavalla kuin pitäisi. Väitän, että meidän ihan jokaisen treenaamisesta saisi koostettua kohtalaisen hauskan videon jos joku olisi aina kameran kanssa paikalla ikuistamassa kaikki matkan varrelle sattuvat salimokat…

salimokat

Mun pahimmat salimokat

Mitään ihan hirveitä emämunauksia en ole salilla tehnyt, ainakaan muistaakseni. Pari kertaa on nuorena poikana jäänyt penkkipunnerruksessa tanko rinnalle siten, että muiden salilla olleiden on tarvinnut tulla auttamaan. Kyllähän se silloin nolotti, mutta toisaalta, olinpa ainakin uskaltanut mennä ulos mukavuusalueelta eikä yhtään toistoa jäänyt varastoon…

Mokaksi voikin ehkä niiden suhteen laskea sen, etten ollut pyytänyt ketään varmistamaan noita nostoja. Kerran olen joutunut jopa rullaamaan tangon rintakehän ja vatsan yli kun salilla ei ollut ketään muuta ja terävänä kaverina olin laittanut oikein lukotkin tankoon jotta painot eivät heiluisi… Jokainen joka sen on joskus joutunut tekemään, tietää kuinka epämukavalta se tuntuu, vaikka tangossa ei olisi sataa kiloa enempää… Sen jälkeen onkin tullut muistettua varmistusraudat…

Myös kyykky on muutaman kerran jäänyt nousematta, mutta noilla kerroilla olen onneksi tehnyt yritykseni kyykkyhäkissä varmsitusrautojen kanssa. Tähänkin liittyy toki yksi nolottava kerta, jolloin tein boksikyykkyä, eli pakaroiden alla oli penkki, jolle istahdin toiston alavaiheessa. No kuten arvata saattaa, viimeisellä kerralla ei ne pakarat enää nousseetkaan penkistä. Siinä sitten mietiskelin hetken aikaa penkillä tanko niskan takana istuessani, miten tästä tilanteesta olisi järkevin pyrkiä pois…

Eteenpäin kumartaessa pää olisi vaarassa ja vaikka puupää onkin, on se sen verran arvokas minulle etten sitä halunnut uhrata. Sivulle kallistamista en edes harkinnut ja taaksepäin tangon pudottamisessakin olisi omat riskinsä, mutta silti päädyin siihen. Niin sitten kallistin niin taakse kuin uskalsin, ettei tanko putoaisi alaselän päälle, irrotin tangosta ja ponkaisin itse eteenpäin päästäkseni pois vaaravyöhykkeeltä.

Selvisin vaurioitta, mutta meteli oli kyllä komea tangon, painojen ja penkin kolistessa ympäriinsä. Siitä eteenpäin olen boksikyykytkin tehnyt kyykkyhäkissä tai smith-laitteessa.

Onnistuneita ja epäonnistuneita virityksiä

Mitä erilaisempia virityksiä on vuosien varretta tullut tehtyä enemmän kuin varmasti muistankaan ja niistä olisi varmasti saanut koostettua hyvinkin hullunkurisen videon. Osa viritelmistä on osoittautunut toimiviksi, osa taas… no nimensä mukaisesti viritelmiksi.

Viimeisin toimiva viritelmä on pystypunnerrusliike pohjeprässissä. Se on edelleen käytössä yhtenä punnerrusliikkeenä olkapäätreeneissäni, toisin kuin moni moni muu yhden testikerran jälkeen unohduksiin jäänyt mahtava idea…

Suoranaisia mokia

No onhan niitä ihan oikeitakin mokia sattunut… Pari kertaa kyykkäämisen jälkeen painoja tangosta purkaessani olen hölmöyttäni tyhjentänyt tankoa vain toisesta päästä – kunnes tanko on pompannut pystyyn ja tyhjentynyt täydestä päästään ihan itsestään lattialle valtavan kolinan säestämänä.

Joskus olen askelkyykkyä tehdessäni onnistunut astumaan toisella jalalla toisen jalan puntin päälle ja siinä on sitten menty turvalleen oikein kunniakkaasti. Onneksi käytössä oli käsipainot eikä tankoa niskan takana, olisi voinut käydä huonostikin, nyt kolahduksen koki lähinnä itsetunto yläasteen liikuntatuntilaisten hihitellessä vieressä…

Pierumokat

Viimeiseksi sitten pieruosasto… Pieru on päässyt niin hauis-sarjaa tehdessä kuin siinä viimeisessä jalkaprässin raskaassa toistossakin. Yksin salilla ollessa se ei niinkään haittaa, mutta jos läsnä on muitakin, sarja loppuu useimmiten siihen. Joko hävettää tai naurattaa niin paljon ettei pysty jatkamaan.

Millaisia salimokia teille on sattunut?

Fitness, perhe ja parisuhdetreenaaminen

Meidän perheessä eletään tietynlaista fitness-laiffia. Meillä treenataan suhteellisen paljon ja syödään usein riisiä ja kanaa. Joskus keittiössä haisee jopa parsakaali. Sari mittaa ja punnitsee tällä hetkellä ruokansa kun taas minulle kyse on tällä hetkellä enemmänkin harrastuksesta. Mutta miten fitness vaikuttaa parisuhteeseen ja miten perhe-elämä fitnekseen?

Treenaaminen on osa arkea

Treenaaminen on osa meidän jokapäiväistä elämää ja kuuluu meidän perhen arkeen. Aina on jomman kumman treenikassi eteisessä, sheikkereitä keittiön lavuaarissa ja treenivaatteita jossakin kuivumassa. Jotta molemmat ehtivät hoitaa omat viikon treeninsä, joutuu arkea jonkin verran aikatauluttamaan. Joskus treeniaikojen järjestäminen saattaa aiheuttaa hieman stressiäkin ja monesti arkisin treenit onkin sovitettu porrastetusti, ensin toinen ja sitten toinen. Se toki syö jonkin verran perheen yhteistä aikaa ja siksipä aina välillä treenikassit jääkin siihen eteiseen ja tehdään jotain ihan muuta. Esimerkiksi eilen oli molempien tarkoitus käydä porrastetusti treenaamassa työpäivien jälkeen, mutta lopulta päätettiin molemmat jättää päivän treenit tekemättä ja touhuttiin Emilian kanssa koko ilta, peuhailtiin, leikittiin ja käytiin pyörälenkillä. Ja hitto että meillä oli hauskaa, mikään treeni ei olisi korvannut sitä.

Aiemmin me ollaan treenattu yhdessä hyvinkin paljon, tai ainakin samaan aikaan. Nyt viimeiset vuodet treenit on jouduttu enimmäkseen sovittamaan siten, että toinen on Emilian kanssa kotona toisen ollessa treenaamassa ja yhdessä treenaaminen on muuttunut aika harvinaiseksi herkuksi. Sitä onkin nykyisin tottunut enemmän yksilötreenaajaksi aiemman sosiaalisemman treenaamisen sijaan. Edelleen me päästään kuitenkin aina silloin tällöin yhdessä salille mummujen hoitaessa mielellään Emiliaa.

Yhdessä treenaaminen tuntuukin välillä ihan oudolta kun on pääsääntöisesti tottunut treenaamaan itsekseen, omaan tahtiin ja oman ohjelman mukaan. Aina joskus yhtä aikaa salilla ollessa löydetäänkin itsemme omista nurkistamme tekemästä omaa treeniämme sen sijaan että treenattaisiin yhdessä. Jos aiemmin vietettiin salilla aikaa yhdessä, varmistettiin ja tsempattiin, saatettiin jopa tehdä yhdessä samaa treeniä, niin nykyisin kun ollaan yhdessä salilla, siellä ollaan enemmänkin ajansäästöllisistä syistä, että aikaa jää yhdessä olemiseen siellä salin ulkopuolella. Tottakai me silti aina varmistetaan toistemme sarjaa (tai otetaan kuvia), mutta enemmänkin pyydettäessä kuin spontaanisti. No ei se nyt ihan noin kärjistetysti mene, mutta sinnepäin. On se yhdessä treenaaminen molemmille edelleen tosi tärkeää.

Kahta eri ruokaa

Meillä tehdään arjessa lähes aina kahta eri ruokaa. Normaalia kotiruokaa, kuten keittoja, laatikoita, kastikkeita yms. ja sitten sitä fitness-ruokaa. Eri ruuista ei meillä ole koskaan tehty minkäänlaista numeroa, miksi olisikaan, onhan fitness-ruokavalio erityisruokavalio siinä missä muutkin, joku on laktoosivaivainen, toinen vegaani ja kolmas fitness, ihan luonnollisia asioita kaikki.

Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että voin aina valita mitä syön, ottaa ikään kuin parhaat päältä. Pyrin itsekin syömään hyvin puhtaasti, useimmiten sitä fitness-ruokaa, mutta syön kyllä ihan yhtä usein sitä tavallista kotiruokaakin – ainakin jos se on makaronilaatikkoa.

Arkisin ruoka-ajat ei aina osu yksiin, mutta viikonloppuisin pyritään aina syömään yhdessä. Silloin usein valitaankin sellainen ruoka, joka sopii helposti Sarin makroihin ja on herkkua myös muille.

Fitness-laiffi on meille luonnollinen osa elämää. Sitä eletään muun elämän ehdoilla eikä toisinpäin.