Karmarock-konkarin festarivinkit

Taas on käsillä se odotetuin aika vuodesta, tulevana lauantaina järjestetään Harjavallassa Karmarock-festarit jo 26:nnen kerran. Näistä kerroista olen itse ollut mukana arviolta kaksikymmentä kertaa ja nyt ajattelin jakaa kokemuksen tuomia vinkkejä muillekin festarikävijöille. Vinkit on tarkoitettu erityisesti Karmarockia varten, mutta toimivat hieman sovellettuina varmasti myös muilla festareilla.

Karmarock
Karmarock 2016

Omat juomat

Ainoastaan Karmarockissa käyneet voivat tietää mikä on Karmarock. Sitä on lähes mahdotonta sanoilla kuvailla, mutta lähimmäs pääsee kuvaamalla Karmarockia tunteena, fiiliksenä. Karmarock-fiilis muodostuu musiikista, iloisesta mielestä ja piknikistä festarilavojen läheisyydessä. Aiempina vuosina piknikkiin on kuulunut oleellisena osana omat eväät, juomineen kaikkineen. Viimeisinä vuosina kiristynyt lainsäädäntö on vaikeuttanut omien alkoholijuomien tuomista Festarialueelle. Toki alkoholiannoksensa voi ostaa kohtuullisella hinnalla festarialueen anniskelualueelta, Kaljaamosta, mutta tässä nyt kuitenkin muutama varma vinkki omien alkoholijuomien salakuljettamiseen alueelle.

Maj Karman Kauniit Kuvat, Karmarock 2004
Bajamaja

Festarialueella on aina festarivessa. Motivoitunut kaljanpiilottaja ottaa etukäteen selvää mistä tuo festarivessa alueelle tulee ja käy piilottamassa vessan sisään tiiviisti vuoratussa kylmälaukussa oman alkoholiannoksensa. Sitten festarialueella menee vaan muina miehinä (tai naisina) vessaan, pujottautuu pissa-aukosta festarivessan sisään ja hakee piilottamansa juomat. Vaihtovaatteet kannattaa varata mukaan.

Maj Karma, Karmarock 2013
Joki

Karmarock järjestetään aivan Kokemäenjoen rannassa, itseasiassa festarialue rajoittuu yhdeltä osaltaan jokeen. Ovela kaljanpiilottaja käy viemässä katiskan täynnä olutpulloja rannan lähettyville aiemmin viikolla ja sitten vaan käy aina välillä sukeltelemassa itselleen festarijuomaa.

Maj Karma, Karmarock 2008
Kuoppa

Yksi vaihtoehto on käydä hyvissä ajoin etukäteen kaivamassa aarrekätkö festarialueelle. Kuoppa kannattaa kaivaa riittävän syväksi, sillä Karmarockin talkooväki on tunnetusti melko janoista ja saattaa haistaa heikosti haudatun olutkätkön hyvinkin helposti. Aarrekätköstä voi varmuuden vuoksi piirtää vaikka kartan, jotta sen varmasti sitten festareiden aikana löytää. Hommaa hankaloittaa jossakin määrin se, jos kätkö sattuu osumaan esimerkiksi esiintymislavan alle. Aiempina vuosina festarialueella on nähty myös esimerkiksi maailman pienin yökerho ja polkupyöräsimulaattori, joiden sijoittumista ei voi juurikaan ennakoida.

Maj Karma, Karmarock 2015
Kalsarit

Viimeisenä ja tylsimpänä keinona on piilottaa alkoholikätkö omiin kalsareihin. Aika harva järjestysmies on niin innokas, että lähtisi tutkimaan ihan jokaisen festarivieraan kalsareiden sisältöä. Tässä tapauksessa suosittelen valitsemaan esimerkiksi taskumatillisen jotain väkevämpää, sillä kovin montaa puolen litran oluttölkkiä ei tällä keinolla ole mahdollista festarialueelle salakuljettaa. Joissakin tapauksissa jo yksikin tölkki saattaa herättää epäilyksiä…

Maj Karma, Karmarock 2011

Varustautuminen

Festareille voi toki lähteä ilman minkäänlaista varustautumista, mutta itse suosittelen ottamaan mukaan hiukan jotain muutakin kuin pällä olevat vaatteet ja luottokortin.

Maj Karman Kauniit Kuvat, Karmarock 2001
Viltti

Kuten aiemmin kuvailin, Karmarock on piknik-tyyppinen festari, jossa useimmiten levitetään maahan oma viltti, jolla istuskella ja jutella ystävien ja tuttujen kanssa, syödään (ja mahdollisesti juodaan) omia eväitä ja fiilistellään musiikkia käyden aina välillä heilumassa myös lavan vieressä bändien esityksiin eläytymässä. Toki voi valita myös viltiltä viltille kiertämisen, jolloin ei omaa vilttiä tarvitse mukaan varata. Tämä keino usein helpottaa myös juomapuoleen, samalla kun voi hörppiä vähän jokaisen lasista.

Karmarock 2011
Sadeviitta

Sateenvarjoja ei festareilla katsota hyvällä, ne kun estävät aika tehokkaasti näkyvyyden lavalle yleisön seassa levitettyinä. Suosittelenkin ottamaan mukaan kertakäyttöisen sadeviitan, jonka voi dumpata roskikseen sateen loputtua. Toisaalta, sade on asennekysymys.

Karmarock 2013, muka jotain sadetta.
Festarivaatteet

Karmarockissa ei ole pukukoodia, vaan pukeutua voi ihan miten haluaa. Vaatteet ovat kuitenkin yleisesti ottaen suositeltavia, joskaan ei käsittääkseni ihan pakollisia. Oma rakas festaripaitani on nähnyt melkein yhtä monet Karmarockit kuin minä itsekin…

Ystäviä

Tärkein mukaan otettava on ystävät, joiden seurassa viihtyä ja nauttia mahtavasta päivästä. Karmarock-fiilis moninkertaistuu kun sen voi jakaa hyvien ystävien kanssa.

Karmarock 2016

Esiintyjät

Jo kolmatta vuotta Karmarock ei ilmoittanut festarin esiintyjiä etukäteen, mikä on mielestäni ollut loistava ratkaisu. Vaikka Karmarockissa on koettu vuosien varrella mielettömiä keikkakokemuksia esimerkiksi Apulannan, Amorphiksen ja Mokoman keikoilla, ei Karmarockiin tulla minkään tietyn esiintyjän takia. Karmarockiin tullaan Karmarockin takia.

Mokoma, Karmarock 2009

Isojen tunnettujen bändien keikkojen ohella on vuosien varrella tullut vastaan ihan mielettömiä kokemuksia bändeiltä, joista ei etukäteeen ollut mitään hajuakaan. Vuosien varrelta nousee mieleen esimerkiksi Takiainen ja Klaani, sekä nyt viimeisimpänä parin vuoden takaa Tiisu, joka vei minut aivan mukanaan, vaikken ollut aikaisemmin kuullut bändistä mitään. Sittemmin Tiisusta on saanutkin kuulla ja on se tainnut viedä mukanaan muitakin…

Tiisu, Karmarock 2015

Kaikkiin esiintyjiin kannattaa suhtautua ennakkoluulottomasti ja heittäytyä täysillä mukaan. Sitä on se Karmarock-fiilis.

Häiriö ja Kurittu, Karmarock 2014
Nähdään Karmarockissa lauantaina!
Ylppö, Karmarock 2014

Karjurock – Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

*Sisältää mainoslinkkejä

Päähänpisto nro 1: Lähdetään Karjurockiin.
Päähänpisto nro 2: Vuokrataan asuntoauto vuodelta kivi ja keppi.
Lopputulos: Ihan helvetin hauska viikonloppu!

Karjurock

Torstai – Mikäs mesta tää oikein on?

Täytyy myöntää että torstaina jossakin vaiheessa Karjurockiin ajaessa nousi mieleen, että mitenköhän tässä reissussa kahdelle innokkaalle, mutta kuitenkin suhteellisen mukavuudenhaluiselle seikkailijalle lopulta oikein käy. Hymy oli kuitenkin huulessa jo mennessä kun vastaan tulevat karavaanarit morjestelivat ja matka taittui.

Perillä majoituttiin ja saatiin autoon sähköt (sitä mukavuutta) Läheltä löytyi myös pienestä lisämaksusta käyttöön saatavat vesivessat ja suihkut. Halutessaan olisi päässyt saunaankin. Edes ensimmäisen illan Jari Sillanpään ponneton esiintyminen ei saanut fiilistä laskuun. Nukkumaan käperryttiin asuntoauton makuusiipeen odottavalla fiiliksellä.

Perjantai – Fiilis nousee

Perjantaina nukuttiin pitkään, kierreltiin tutkailemassa festarialuetta ja nautittiin hienosta ilmasta. Iltapäivällä festarit lähtivät todella käyntiin Lauri Tähkän keikalla. Koskaan en ole mikään erityinen Tähkä-fani ollut, mutta on sanottava että esiintyä se kaveri osaa. Vielä kun seurasi rinnalla fiilistelevää Saria, jolle jokainen biisi oli tuttu, huomasi lopulta itsekin välillä hyppivänsä musiikin mukana.

Eikä seuraavana esiintynyt Laura Voutilainen jäänyt yhtään sen huonommaksi. Yleisö eli mukana ja hauskaa oli. Pääsin taas toteamaan teoriani paikkansapitävyyden: Hyvä esiintyjä isolla lavalla on hieno kokemus, vaikka ei ehkä ihan siihen omaan musiikkimakuun kolahtaisikaan.

Illemmalla päästiin sitten lähemmäs sitä omaa musiikkimakua Michael Monroen ja Sonata Arctican myötä. Sähkökitarat pauhasivat ja bassot hakkasivat. Tukkakin olisi heilunut jos sellaista olisi ollut… Sonatan myötä siirryttiin omaan pikku kopperoon nukkumaan ja latautumaan seuraavaa päivää varten.

Lauantai – Elämysmatkailun multihuipentuma

Lauantaina heräiltiin muiden peltomajoittujien ääniin jo yhdeksän aikaan. Osa festarikansasta oli päässyt jo hyvään vauhtiin, jos vauhti nyt oli missään vaiheessa edes hidastunut. Aurinko paistoi aamupalaa syödessä ja festari-aikataulua silmäillessä. Suihkussakäynti virkisti ja kun ensimmäisen esiintyjän aika koitti, oltiin virkeinä ja energisinä valmiina viimeiseen festaripäivään. Ensimmäisenä ohjelmistossa olisi Anatude…

Antti Tuisku on omasta musiikkimausta yhtä kaukana kuin festareiden makkaraperunat guormet-illallisesta. Mutta Antti Tuiskun show oli timanttia. Suomessa ei ole montaa yhtä ammattimaista esiintyjää, jonka show on aivan kansainvälistä tasoa. Hieman ristiriitaa oli mielestäni siinä, että ensin Tuisku kehui kuinka hienoa on nähdä lapsia isiensä ja äitiensä kanssa keikkaa katsomassa ja seuraavan biisin aikana esitti hyvinkin seksuaalisväritteistä liikehdintää mikrofonitelineensä kanssa. Show oli silti upea, jopa tällaisen tiukkapipoisen epätuiskufanin mielestä.

Tuiskun jälkeen käytiin festarilounaalla omassa Casa de Autere:ssa pellon keskellä. Oli kyllä oikeasti aika mukavaa olla asuntoautolal liikkeellä, sai syödä juuri sellaisia eväitä kuin itse tahtoi, eikä tarvinnut tyytyä pelkkiin muikkuihin tai kebab-lautasiin…

Pienen virkistäytymisen jälkeen päivä jatkui Ellinooran laulellessa raikkaita ja iloisia, kesäisiä biisejään. En ollut koskaan ennen nähnyt Ellinooraa livenä, mutta silti lähes kaikki biisit olivat tuttuja. Todellinen hyvänmielen keikka.

Festarimeininkiä

Ennen illan ohjelmistoon menemistä muutama sananen Karjurockin festarialueesta. Miljöö on todella kaunis navettoineen ja kivikellareineen. Järjestelyt toimivat hienosti, henkilökuntaa oli tarpeeksi ja paikat pysyivät siisteinä, siinämäärin kuin festareilla nyt ikinä on mahdollista. Järjestyshäiriöihinkään en itse törmännyt missään vaiheessa normaalia festarisikailua lukuun ottamatta.

Parasta festareilla on metrilaku

Festarisikailuun liittyen on kyllä pakko sanoa, että ennen kuin yksikään täti-ihminen lähtee moittimaan nykynuorison menoa, kannattaa joskus poiketa festareilla kurkkaamassa nykyaikuisten menoa. Aikuiset miehet Gantin paidoissaan kusevat siihen missä sattuvat seisomaan ja sivistyneet naiset oksentavat maskarat poskilla.

Illan huippuesiintyjät

Illalla oli vielä muutamia huippuesiintyjiä jäljellä. Niitä ennen käytiin taas asuinyksikössä hieman tankkaamassa ruokaa ja vaihtamassa lämpimämpää vaatetta päälle, vaikka päivällä aurinko porottaa ja on kuuma, illalla oli ihan hiton kylmä.

Jarin paita Jack & Jones, Sarin takki Vero Moda, huivi Pieces ja paita Vero Moda House Of Brandonista.

Iltaesiintyjien esiinmarssin aloitti Nikke Ankara, jonka keikalla koin ainoan kerran tämän viikonlopun aikana joukkoon kuulumattomuuden tunnetta. Yleisön keski-ikä oli alle kahdenkymmenen ja jokainen lauloi mukana biisit joita en ollut koskaan kuullut. Aavistuksen noloa oli että ainoa biisi jossa osasin laula amukana oli Nikke Ankaran Vain Elämää -ohjelmassa versioima Laura Voutilaisen No hitto miksei… Onko tämä niitä keski-ikäistymisen ensioireita? En suostu!

Ikäkriisi paheni 69 Eyesin keikalla kun laskeskelin olleeni ensimmäisen kerran kyseisen bändin keikalla Turun DBTL:ssä 16 vuotta sitten. Siis 16 vuotta sitten! Silloin nuo Nikke Ankaran fanit olivat vielä tutti suussa…

Joka tapauksessa omalta kohdaltani parhaan festarikeikan tänä viikonloppuna vetivät nämä vanhat konkarit. 69 Eyes rokkasi ja lujaa, mukana kaikki suurimmat suosikkini vuosien takaa, Brandon Lee, Chair ja Lost Boys.

Illan huipensi Vesala. Vesalan keikka ei ollut pelkkää biisien esittämistä, se oli omanlaisensa elektromusiikkivaloshow joka toimi pimenevässä yössä ihan hiton hyvin.

Kotimatka alkaa

Nyt on Karjurock 2017 taputeltu kasaan ja meidän elämysmatka lähenee loppuaan. Nyt laitetaan kamppeet kasaan ja lähdetään köröttelemään kotiinpäin fiilistellen karavaanarielämää. Hauskaa oli, kiitos Karjurock!

P.S.

Nyt kun arki koittaa, on hyvä lähteä tähyilemään kohti House Of Brandonin Alen lopetukseen, koodilla JLSLS saa 20% lisä-alennuksen jo alennetuista tuotteista 16.7. – 24.7. Laittakaahan siis syksyn vaatetus kuntoon kertaheitolla!

Superdry-paita House Of Brandonista