Kyllä taas ne pipot kiristää…

Kautta aikojen on keskuudessamme ollut ihmisiä, jotka pahoittavat mielensä milloin mistäkin, ihmisiä joiden mielestä oma mielipide on ainoa oikea ja jotka suhtautuvat kaikkiin asioihin liiankin vakavissaan, ihmisiä joilla pipo yksinkertaisesti kiristää liikaa. Usein tällaiset tiukkapipot tyytyvät paheksumaan muita ihmisiä ja esittämään omia tiukkaakin tiukempia (ja monesti aivan päättömiä) mielipiteitään pienissä kahvipöytäkeskusteluissaan, tai nykypäivänä tiettyjen internetsivujen keskustelupalstoilla. Nyt kuitenkin tuntuu että viimeaikoina tällaiset tiukkapipot ovat olleet äänessä hiukan normaalia enemmän, ihan valtamediassakin…

Tapaus päiväkotiruoka

Jokin aika sitten eräs äiti oli pahoittanut mielensä kun hänen pieni pilttinsä ei ollutkaan saanut päiväkodissa vegaaniruokaa, jota äiti olisi lapselleen halunnut, eettisistä syistä. Onhan se nyt väärin että naapurin Pilvi-Wilhelmiina saa laktoositonta ruokaa, mutta oma Kyösti-Päiviö ei saa sellaista ruokaa kuin äiti haluaisi lapsensa saavan. Julmat kunnan pukumies-päättäjät eivät siis suostu järjestämään yhdelle lapselle erikseen täysin muiden ruuista poikkeavaa ruokaa ihan vaan koska tämän yhden lapsen äiti niin haluaisi? Törkeää.

tiukkapipot

Mutta olisihan se hienoa. Kyllä minäkin kehittelisin omalle lapselleni mitä hienompia ruokavalio-vaatimuksia jos kunta niihin mukisematta suostuisi. Ei söisi meidän tyttö enää hernekeittoja, valmisjogurtteja tai Rainbow-banaania, ehei, luomu-Chiquitaa sen olla pitää! Marjakiisselikin pitää tehdä itse poimituista, aina tuoreista ja varmasti ekologisista marjoista eikä suinkaan pakastemarjoista, saati mistään teollisista mehukeitoista!

Lihan pitäisi aina olla parasta sisäfilettä, varmasti vapaasti laiduntaneesta lehmästä. Kananmuniksi kelpaisi ainoastaan päiväkodin omalla pihalla kasvatettujen vapaiden kanojen munat. Ja meidän pienokainen ei sitten saa syödä muuta kuin mato-ongella pyydettyä lohta, kaikki muu kalastus on riistokalastusta ja sitä en halua kannattaa, eettisistä syistä.

Ruoka-aineallergiat ymmärrän kyllä, tottakai lapselle pitää pystyä tarjoamaan ruokaa jota lapsi voi syödä ilman vatsavaivoja tai muita terveydellisiä ongelmia. Metsään mennään kuitenkin siinä jos jokainen äiti ja isi alkaa esittää omaa vaatimuslistansa lapsensa ruokavaliosta, eettisiin syihin vedoten. Eli valoja päälle nyt siellä kireiden pipojen alla!

Tapaus sukupuolineutraalius

Tässä toinen mielensäpahoittajien suosikkiaihe. On se niin väärin että miehille ja naisille on eduskunnassa erilliset vessat, sehän on törkeää sukupuolisyrjintää ettei naisten vessoissa ole pisuaareja, mikä erillisoikeus miehillä on pissata seisaallaan?!

Väärin on myös kutsua sinistä poikien väriksi ja punaista tyttöjen väriksi ja siitä pitää nykypäivänä lähinnä huolestua jos tyttö haluaa leikkiä nukeilla ja poika autoilla, kyllä siinä on vanhemmat menneet metsään kasvatuksessaan jo sylivauvaiässä hankkiessaan tytölle pinkin tutin ja pojalle vaaleansinisen. Kyllä vauvan pitäisi saada itse päättää tuttinsa väri!

Ihan käsittämätöntä on että joissakin kivikautisissa kouluissa vielä kutsutaan tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi, lapsia ne on kaikki ja tuollaiset vanhanaikaiset ja stereotypioita luovat nimitykset pitää jättää kokonaan pois!

Väitän kyllä että jotenkin ne lapset alkavat huomata jotain eroa toisissaan viimeistään yläasteella yhteisissä suihkuissa liikuntatunnin jälkeen…

Hei ihan oikeesti, voisiko sitä pipoa olla mahdollista hiukan höllätä tässäkin aiheessa?

 

Joo tiedän, kirjoitin provosoivasti ja kärjistäen, mikä varmasti pahoittaa joidenkin mielen. Mutta hei, sellaista elämä on.

Aamuvirkku vs. iltakukkuja – Voita Wirtaa!!

Mä olen aina ollut iltakukkuja ja nauttinut nukkua pitkään aamulla. Muutama vuosi sitten lyötiin hynttyyt yhteen Sarin kanssa, joka on pahimman luokan aamuvirkku. Kun soppaan lisätään vielä pieni lapsi, mikä on lopputulos?

aamuvirkku

Jari, iltakukkuja

Vielä muutama vuosi sitten, päästessäni 22:30 iltavuorosta, oli ilta vasta alussa. Siinä ehti mainiosti käydä koiran kanssa lenkillä, laittaa hiukan ruokaa ja katsoa leffan. Nukkumaan menin siinä kahden jälkeen yöllä ja aamulla heräsin 10-11 herätyskelloon että ehdin käydä treenaamassa ennen töihin lähtöä. Vapaapäivinä saattoi ilta venähtää jotain huippusarjaa katsoessa yli kolmeenkin (yksi jakso vielä…), mutta aamulla saikin sitten nukkua vaikka puoleen päivään.

Tuo päivärytmi oli minulle täysin luontainen, tuntui sopivalta ja nautin yli kaiken yön rauhallisista tunneista. Aamulla puolestaan oli ihanaa kääntää kylkeä silloin kun ”normaalit” ihmiset heräävät ja nousta oman kellon soimiseen vasta aamupäivällä.

aamuvirkku

Kaikki muuttui Sarin astuttua elämääni, ja sittemmin Emilian syntymisen myötä. Sari on juuri sellainen pahimman laatuinen aamuvirkku, joka pomppaa ylös sängystä viimeistään kahdeksalta täynnä tarmoa. Ja pienet lapsethan nyt ei tunnetusti aamuisin kovin pitkään nuku, armottomasti tullaan jo seitsemän aikaan tökkimään isiä poskeen ja vaatimaan leikkimään…

Sari, aamuvirkku

Aamu on ihmisen parasta aikaa, ihan oikeasti. On ihana herätä aikaisin energisenä ja valmiina uuteen päivään. Teen työkseni vuorotyötä, joka erityisesti aiemmin painottui vahvasti iltavuoroihin. Kun aamulla heräsi aikaisin, ehti tehdä vaikka mitä ennen töihin lähtöä. Siinä sai aamukahvien jälkeen siivottua, käytyä kaupassa ja tehtyä ruokaa, eikä ollut kiire mihinkään. Illalla taas töistä tullessa oli mukava istahtaa hetkeksi sohvalle, katsoa vähän telkkaria ja kömpiä sitten sänkyyn väsyn iskiessä, yleensä aika pian.

Tässä Jarin kanssa elellessä sitä on pikkuhiljaa oppinut valvomaan illalla hiukan pidempään, katsomaan vaikka elokuvan, vaikkakin aika usein alkaa silmät lupsahdella jo ennen lopputekstejä. Illalla Emilian nukahdettua katsottava leffa onkin usein valittava sen keston, eikä muiden kriteerien mukaan 😀

aamuvirkku

Pikkuhiljaa sitä on myös oppinut että tuolle Jarille on ihan turha yrittää sanoa mitään tärkeää aamun ensimmäisten parin tunnin aikana, silloin ei vaan yksinkertaisesti mene mikään perille. Jotenkin vaikka Jari on ehkä fyysisesti hereillä, aivotoiminta alkaa vasta joskus aamupäivällä. Ja vastaavasti se on sitten jopa ärsyttävän virkeä illalla kun normaalit ihmiset menee nukkumaan…

Aamuvirkku ja iltakukkuja

Vaikka nämä meidän erilaiset vuorokausirytmit onkin joskus arjessä hiukan haastavat, on niillä etunsakin. Esimerkiksi kun Emilian oli pieni vauva ja nukkumisen kanssa oli ongelmaa, jaksoi Jari keikuttaa Emiliaa pitkälle yöhön, kun taas aamulla Sari astui kuvioon ja Jari mönki peiton alle. Molemmat sai muutaman tunnin unta siihen itselle sopivimpaan aikaan, mikä auttoi kummasti jaksamaan vauva-arkea.

Sama systeemi jatkuu hiukan eri muodossaan edelleen. Eri vuorokausirytmit mahdollistavat tällä hetkellä esimerkiksi Jarin blogin kirjoittamisen. Arjessa on touhua ja tohinaa yllin kyllin, siinä ei päivällä paljon kirjoitettaisi. Näppäimistön naputus alkaakin illalla muiden mennessä nukkumaan. Aamulla taas Emilian herätessä on Sari usein se, joka nousee leikkimään ensimmäiset leikit ja antamaan aamupalat – ja vasta sitten mennään herättelemään isiä päivän leikkeihin.

Hienosti on Emiliakin oppinut, että ne päivän ensimmäiset leikit isin kanssa on usein aika yksinkertaisia, sellaisia joissa isin ei tarvitse kuin istua paikallaan silmät lupsuen 😀

.

Kumpaan jengiin sinä kuulut? Oletko rasittava aamuvirkku vai ärsyttävä iltakukkuja? Kerro kokemuksesi kommentoimalla ja voita seitsemän purkkia Wirtaa arkeesi!

(Osallistumisaikaa 12.4. asti, voittaja julkaistaan 13.4.)