Silloin kun minä olin nuori…

Kaikki ovat kuulleet kliseisiä ”Silloin kun minä olin nuori”-juttuja omilta vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Milloin kouluun on hiihdetty umpihangessa 20 kilometriä susia karkuun tai milloin ainoat lelut olivat pihalta löydetyt pienet kivet. Ihan varmasti elämä on ollut rankempaa 100 vuotta sitten, mutta entä 20 vuotta sitten, silloin kun minä olin nuori?

nuori

Silloin kun minä olin nuori…

Silloin kun minä olin nuori, ei ollut mopoautoja joilla kulkea jääkiekkotreeneihin tai kaverin luokse, tai joissa istua parkissa ja kuunnella jumputusta. Silloin kuljettiin polkupyörällä toiselle puolelle kaupunkia, eikä valitettu. Tai sitten oli Suzuki PV:itä ja Tunturi Tigereitä. Munat kohmeessa sai mopolla ajaa joka paikkaan.

Suzuki Pv

Silloin kun minä olin nuori, ei ollut älypuhelimia, watsappeja ja facebookkeja. Silloin kotona oli lankapuhelin ja se oli keskellä eteistä. Jos halusi soittaa jollekin, piti se tehdä siinä kaikkien kuullen. Tai sitten lähteä käymään siellä kaverin luona, sillä polkupyörällä tai PV:llä…

Silloin kun minä olin nuori, tehtiin koulussa esitelmiä. Ja ne kirjoitettiin ihan lyijykynällä oikealle paperille, kun ensin oli etsitty tietoa kirjaston kirjoista. Ei ollut googlea ja wikipediaa josta copy-pasteta tekstiä esitelmään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Silloin kun minä olin nuori, tietokoneet olivat Commodoreja. Ei ollut pleikkareita eikä tablettitietokoneita joilla pelata. Pelin latautuminen kesti puoli tuntia ja senkin jälkeen peli saattoi tiltata ihan milloin tahansa. Eikä peliä pystynyt tallentamaan, se piti pelata kerralla läpi.

Silloin kun minä olin nuori, käytettiin markkoja. Viikkorahaa sai viisi markkaa joka oli paljon rahaa. Sillä sai ostettua pussin karkkia tai myöhemmin litran bensaa siihen PV:hen.

Silloin kun minä olin nuori, irtokarkkeja myytiin kioskeissa kappaleittain. Marketeissa ei ollut laareittain irtokarkkeja joita olisi itse saanut punnita, vaan kun oli saanut sen viisi markkaa viikkorahaa, mentiin kioskille ja ostettiin ”markalla noita ja markalla noita…” Ja oltiin tyytyväisiä.

Silloin kun minä olin lapsi oli kahta eri limsaa, kolaa ja jaffaa. Ei ollut kymmeniä eri vaihtoehtoja. Sama koski myöhemmin alkoholijuomia, oli joko lonkeroa tai kaljaa. Kymmenistä eri makuisista siidereistä ei osattu haaveillakaan.

Silloin kun minä olin nuori, näkyi telkkarista kolme kanavaa ja niiltä löytyi aina katsottavaa. Elokuvat vuokrattiin videokaseteilla ja telkkarit olivat 20-tuumaisia. Ei latailtu leffoja netflixistä eikä surffailtu kymmenillä telkkarikanavilla valittaen ettei sieltä tule mitään.

Silloin kun minä olin nuori kuunneltiin radiota ja nauhoitettiin sieltä biisejä kaseteille. Ja aina kun radiosta tuli joku hyvä biisi, juontaja puhui sen päälle ja pilasi nauhoituksen. Ei ollut spotifyita tai deezereitä, eikä youtubeja, kukaan ei edes tiennyt mitään mistään musiikkivideoista.

ckasetti

Silloin kun minä olin nuori, oli kaikki paremmin, mutta myös paljon rankempaa. Miten sitä oikein on selvinnyt nuoruudesta noin rankoissa oloissa…

Millaista silloin oli kun sinä olit nuori?

Normipäivä nyt ja kymmenen vuotta sitten

Oletko koskaan miettinyt, mitä sinä teit kymmenen vuotta sitten? Millainen oli elämäntilanteesi silloin ja mikä on vuosien aikana muuttunut? Rullaako arki edelleen samalla tavalla vai onko ihan kaikki mennyt uusiksi? Minä tein pientä vertailua ja tässä tulos…

kymmenen

Normipäivä nyt ja kymmenen vuotta sitten

Aloitetaan vaikka aamusta ja edetään parin tunnin harppauksilla eteenpäin keskivertopäivää nyt ja kymmenen vuotta sitten.

Klo 6:00

Vuonna 2018:

Herätyskello soi, pakotan silmät auki ja nousen hiljaa sängystä. Yritän hiipiä makuuhuoneesta ulos siten, että Sari ja Emilia eivät herää. Istun zombiena olohuoneen sohvalla ja yritän herätä. Puen paidan päälleni väärinpäin ja lähden töihin.

Vuonna 2008:

Käännän kylkeä sängyssä ja jatkan makoisia uniani.

Klo 8:00

Vuonna 2018:

Olen tehnyt töitä tunnin verran ja on aamupalan aika. Lapioin puuroa ja raejuustoa suuhuni, välillä haukkaan kananmunaa. Silmät lupsahtelevat, mutta ajatus alkaa pikkuhiljaa kulkea. Käännän paidan oikeinpäin.

Vuonna 2008:

Maiskutan suutani nukkuessani ja jatkan uniani.

Klo 10:00

Vuonna 2018:

Työpäivä jatkuu. Hörpin kahvia ja naputtelen tietokonetta.

Vuonna 2008:

Availen silmiäni ja haukottelen. Taitaa olla aika nousta, että ehdin tehdä kaiken tarvittavan ennen töihin lähtöä. Torkahdan vielä hetkeksi ja nousen ylös vasta vähän ajan kuluttua. Laitan musiikin soimaan ja teen itselleni aamupalaa. Selailen nettiä samalla kun syön kaurapuuroa ja raejuustoa. Välillä haukkaan kananmunaa. Aamupalan jälkeen lähden koiran kanssa lenkille.

Klo 12:00

Vuonna 2018:

Töissä. Kiirettä pitää, lounas pitäisi ehtiä syödä (jauhelihaa ja riisiä) ja palaveri on alkamaisillaan.

Vuonna 2008:

Lähden treenaamaan. Treeni kulkee erinomaisesti, kuten aina. Vuorossa on rinta ja hauis, sillä jalkoja ei voi kipeän polven vuoksi treenata.

Klo 14:00

Vuonna 2018:

Työpäivä alkaa lähestyä loppuaan. Syön eväänä olevan rahkapurkin ja banaanin.

Vuonna 2008:

Työpäivä alkaa. Treeni on takana ja hauikset pumpissa. Töissä juttelen työkavereille miten on vähän väsynyt olo kun en saanut oikein kunnolla nukuttua, vain kahdeksan tuntia… (perheelliset työkaverit nyökyttelevät ja miettivät hiljaa itsekseen ”tietäisitpä vaan…”)

Klo 16:00

Vuonna 2018:

Olen hakemassa Emiliaa päiväkodista. Emilia luoksee keinulta luokseni riemuissaan ja alkaa heti kertoa mitä kaikkea on päivän aikana tehnyt. Kotiin lähtiessä otetaan mukaan vaihtovaatteet ja Emilian päivän aikana tekemät piirrustukset. Kotona Emilia esittelee ylpeänä piirustustaan ja kertoo sen esittävän meidän perhettä.

Vuonna 2008:

Työpäivä jatkuu, syön lounaaksi jauhelihaa ja riisiä.

Klo 18:00

Vuonna 2018:

Ollaan kotona. Olen juuri saanut tehtyä Emilialle ruokaa ja alan itse valmistella omia treenikamppeitani kuntoon, sillä Sari, joka on mennyt tänään töistä suoraan salille, tulee kohta kotiin ja on minun vuoroni lähteä treenaamaan. Samalla vaihdan nukelle vaippaa ja juttelen Pipsa Possun veneretkestä.

Vuonna 2008:

Olen töissä, lähdössä elokuviin.

Klo 20:00

Vuonna 2018:

Olen juuri saanut treenattua. Vuorossa oli rinta ja olkapäät, sillä jalkoja ei voi kipeän lonkan vuoksi treenata. Kotona luen vielä Emilialle iltasadun ja annan suukon poskelle, kuiskaan että isi rakastaa hirmuisen paljon.

Vuonna 2008:

Töissä, elokuvissa.

Klo 22:00

Vuonna 2018:

Iltapala on syöty, avaan läppärin ja selailen Facebookia. Pohdiskelen mistä aiheesta kirjoittaisin huomiselle blogipostauksen. Inspiraatio on hiukan hukassa, mutta onneksi saan bloggaajakolleegaltani Katrilta idean kirjoittaa parisuhteesta/sinkkuudesta jotain. (Aihe kiinnostaa Katria, sillä hän on vastikää perustanut yrityksen Match by K, joka on aivan uudenlainen deittipalvelu) Jalostan ideaa ja päätän kirjoittaa vertailevan postauksen normaalista arkipäivästä nyt ja kymmenen vuotta sitten.

Vuonna 2008:

Työpäivä alkaa olla pulkassa. On aika lähteä kotiin ja saman tien iltalenkille koiran kanssa. Tykkään iltalenkeistä myöhään illalla, kun muita ihmisiä ei juurikaan ole liikkeellä, lenkillä voi uppoutua täysin omiin ajatuksiinsa. Tällä kertaa mieleen nousee ihan uusi ajatus, mitä jos perustaisin nettiin blogin, johon kirjoittelisin treeneistäni ja elämästäni…

Klo 24:00

Vuonna 2018:

Blogiteksti alkaa olla valmis, vielä muutama sopiva kuva ja kohta pääsee nukkumaan. Aamulla on taas aikainen herätys ja aikaa nukkua melkoisen vähän. No eipä se haittaa, kyllä sitä pienemmilläkin unilla selviää…

Vuonna 2008:

Syön kotona päivällistä ja pohdiskelen blogiajatusta uudelleen. päätän unohtaa sen, sillä kuka nyt meikäläisen arjesta jaksaisi lukea… Päätän sen sijaan katsoa jonkin elokuvan, eihän kellokaa ole vielä paljon mitään…

Klo 02:00

Vuonna 2018:

Emilia herää ja tulee meidän väliin jatkamaan uniaan. Katson kelloa ja totean ukkuneeni vajaan tunnin. Autan Emilian peiton paremmin päälle ja painan pääni tyynyyn. Nukahdan hymy huulilla kuunnellen Emilian ja Sarin yhteistä tsasista unista tuhinaa.

Vuonna 2008:

Elokuva loppuu, mietiskelen katsoisinko vielä toisen, mutta päädyn sulkemaan telkkarin, sillä aamulla pitää kuitenkin nousta jo ennen puolta päivää. Syön iltapalaa ja lueskelen sängyssä vielä hiukan kirjaa.

Klo 04:00

Vuonna 2018:

Nukun, tunnen pienen kantapään potkaisevan kylkeeni. Siirryn sängyn reunalle ja jatkan uniani.

Vuonna 2008:

Nukun. Käännän kylkeä ja kierähdän parisängyn puolelta toiselle.

Klo 06:00

Vuonna 2018:

Sarin herätyskello soi. Sari hiipii hiljaa makuuhuoneesta ja jatkan uniani kunnes Emilia herää 6:15. Yritän ehdottaa että nukuttaisiin vielä hiukan, mutta pieni tyttö on heti tarmoa täynnä. Isin on noustava leikkimään ja laittamaan aamupalaa. Ehditään leikkiä oikein hyvin, sillä vien Emilian tänään päiväkotiin vasta kahdeksaksi. Kiire siinä silti tulee, sillä nuket on laitettava kaikki nukkumaan ennen kuin voidaan lähteä.

Vuonna 2018:

Käännän kylkeä yksin isossa sängyssä.

Yhteenveto

Siinä tyypilliset vuorokaudet nyt ja kymmenen vuotta sitten. Joitakin yhtymäkohtia ehkä hakemalla löytyy, mutta arki on kyllä kymmenessä vuodessa muuttunut totaalisesti. Vaikka tuo sinkun arki, joka pyöri treenaamisen, töiden ja elokuvien ympärillä, oli silloin juuri sitä miten elämääni halusin elää, en enää tänä päivänä palaisi siihen mistään hinnasta. Vaikka perhearki kiireistä ja aikataulutettua onkin ja unet jää usein todella vähiin, on se myös todella paljon antoisampaa, onnellisempaa ja rakkauden täyteisämpää.

P.S. Emilian Esprit-farkkumekko on tilattu House of Brandonista. Vielä ehdit hyödyntää 15 euron ostosrahan yli 60 euron ostoksista. Edun saat koodilla SUMMER2018. Koodi on voimassa 28.5.2018 asti. TÄSTÄ suoraan shoppailemaan!