Pelkäätkö sä kuolemaa?

Kuolema, niin lopullinen ja siksi pelottava asia. Kukaan meistä ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, siirrytäänkö jollekin uudelle ”tasolle” vaiko ihan vaan lakataan olemasta. Monenlaista myyttiä on olemassa taivaasta ja helvetistä, sielunvaelluksesta ja muusta, mutta oikeasti kukaan ei voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vai tapahtuuko mitään.

kuolemaa

Jos minä kuolen?

Kuolema kohtaa jokaisen meistä jossakin vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin. Itse en juuri ole omaa kuolevaisuuttani koskaan sen kummemmin ajatellut, tiedostanut kyllä että se päivä joskus tulee ja naiivisti ajatellut että siihen on vielä vuosikymmeniä – toivottavasti onkin. Oma kuolemani ei ole minua koskaan pelottanut.

Oman lapsen myötä on kuitenkin pari kertaa pieni pelko hiipinyt mieleen. Mitä jos käykin niin, että rattijuoppo ajaa päälleni jonakin kauniina aamuna töihin lähtiessäni tai päässä napsahtaa verisuoni ihan tuosta noin vaan. Siinäkään tilanteessa en sinänsä pelkää kuolemaa, vaan pelkään sitä etten saisi nähdä lapseni kasvavan, saisi sulkea häntä enää syliini ja kertoa rakastavani niin että sydän pakahtuu.

Entä jos läheinen kuolee?

Läheisen ihmisen kuolema jättää aina jälkeensä suunnattoman surun ja ikävän. Hyvin usein pelkäämmekin enemmän läheisen, rakkaan ihmisen kuolemaa kuin omaamme. Miten selviämme menetyksestä, miten pystymme jatkamaan elämää?

Itse olen kohdannut kuoleman omien isovanhempieni kohdalla. Olen siitä onnellisessa asemassa, että sain elää onnellisen lapsuuden kaikkien isovanhempieni kanssa ja minulla on todella hyviä, lämpimiä muistoja heistä jokaisesta. En muistele mummojani ja pappojani joka päivä, en edes viikoittain, mutta nykyisin kun muistelen heitä, ei mieleeni nouse suru, vaan pieni haikeus ja huulilleni hymy hyvien muistojen myötä.

Mikä minut nyt sai pohdiskelemaan kuolemaa?

Lyhyesti sanottuna benji-hyppy. Luin jokin aika sitten uutisen jossa 17-vuotias tyttö oli ollut hyppäämässä benji-hyppyä ja väärinkäsityksen vuoksi hypännyt ennen kuin köysi oli kiinnitetty, kohtalokkain seurauksin.

Tämä tapaus kuvaa mielestäni karulla tavalla elämän ja kuoleman arvaamattomuutta. Koskaan ei voi tietää milloin se oma aika koittaa. Tuo 17-vuotias tyttö tuskin tajusi kuolevansa missään vaiheessa, hän ei varmaankaan ehtinyt edes tajuta ettei köysi vedäkään takaisin ylös ennen kuin oli liian myöhäistä.

Tapaus kuvastaa myös elämää. Elämää ei voi elää pelkäämällä kuolemaa. On uskallettava elää siitä huolimatta että se elämä väistämättä päättyy joskus.

Elämä on täynnä kiitollisuuden aiheita

Kello on puoli kaksitoista lauantai-iltana. Olen tässä istuskellut tunnin verran läppärin vieressä, selaillut nettiä ja pohdiskellut mistä sitä oikein kirjoittaisi tänään. Mitään erityistä aihetta ei ollut mielessä ja ehkä juuri siksi päädyin pohtimaan elämää ihan yleisesti, tai oikeastaan tarkemmin sanottuna omaa elämääni. Sitä, miten elämä on täynnä asioita, joista voi olla kiitollinen ja tätä kautta päädyin kirjoittamaan postauksen ihan näin äkkiseltään mieleen nousseista kiitollisuuden aiheista omassa elämässäni.

Pöytäsirkeli

Me ollaan tässä nyt oman isäni kanssa kaksi päivää rakennettu Emilialle leikkimökkiä. Edelleen homma on kesken, mutta ilman isäni pöytäsirkeliä (jota nimestään huolimatta käytämme maan tasalla) oltaisiin vielä alkutekijöissä ja kädet rakoilla käsisahalla sahaamisesta.

Isän apu

Me ollaan isäni kanssa rakennettu vuosien varrella monenmoista. Ei tästä leikkimökkihommastakaan mitään tulisi ilman isän apua. Tai jotain ehkä, mutta ei ainakaan leikkimökkiä 😀 Leikkimökin olisi toki voinut ostaa valmiinakin, mutta se ei olisi ollut sama asia. Avun ohella olenkin todella kiitollinen isälleni siitä yhteisestä tekemisestä jota kaikki nämä rakennusprojektit ovat tuoneet mukanaan. Se on minulle todella tärkeää.

Äidin apu

Äiti ei ehkä heilu ihan samassa määrin kanssamme leikkimökin katolla, joskin tarttuu tarvittaessa kyllä vasaraankin. Äidille olen tällä hetkellä eniten kiitollinen avusta Emilian kanssa. Mummu antaa Emilialle kaikkensa jokaisena yhteisenä ”mummupäivänä” ja rakastaa Emiliaa tähtiin ja takaisin. Ja Emilia nauttii mummun kanssa olemisesta ja touhuamisesta silmin nähden.

Toki olen omille vanhemmilleni kiitollinen niin monesta muustakin asiasta, mutta nyt oli kyse päälimmäisinä mielessä olevista asioista.

Sari

Olen ihan uskomattoman onnellinen että olen löytänyt rinnalleni ihmisen, jonka kanssa olen saanut muodostaa oman perheen, joka rakastaa minua ja jaksaa oikkujani ja päähänpistojani, vaikka ei aina niitä täysin ymmärtäisikään. En varmasti ole helpoin mahdollinen elämänkumppani ja se lisää kiitollisuuttani entisestään. Kiitos rakkaani että olet hypännyt kanssani tähän myötä- ja vastamäkien vuoristorataan!

Kundit

Sarin myötä elämääni astui muutama vuosi sitten kaksi kundia, jotka ovat tuoneet mukanaan valtavasti onnellisuutta ja opettaneet minulle paljon. Paljon perhe-elämästä, aikuisten urpoudesta, rarebokseista ja lanittamisesta. Kiitos kundit! (Ja edelleen, omat huoneet pitää siivota ja koiran kanssa käydä lenkillä!)

elämä
Kuva: Elämyskuva Harri Virta
Emilia

Mitenköhän tämän sitten muotoilisi… Elämäni muuttui totaalisesti sinä yhtenä lokakuisena päivänä kun sain oman pienen lapseni ensimmäisen kerran syliini. Siinä kyynelten vuotaessa ymmärsin mitä on täydellinen rakkaus. Emilia on opettanut minulle uskomattoman paljon elämästä ja itsestäni ja tuosta isän rakkaudesta, joka vain kasvaa ja kasvaa päivä päivältä. Yhteinen matkamme on vasta alussa, en uskalla edes kuvitella mitä kaikkea on vielä edessä.

Sisareni Elina ja miehensä Matti

Elina on aina ollut elämäni tärkeimpiä ihmisiä ja tulee aina olemaan. Olen uskomattoman onnellinen siitä, että Elina on löytänyt rinnalleen Matin, josta on myös muodostunut minulle hyvin tärkeä ihminen, osa perhettä. Elina kävi meillä tänään ja vaikka en paljon ehtinyt mökinrakentamiselta Elinan kanssa juttelemaan, panin merkille yhden asian. Elina vaikutti onnelliselta. Se sai minut iloiseksi, kiitolliseksi, onnelliseksi.

Kuten huomaatte, kiitollisuuden aiheet muodostuvat lähinnä minulle rakkaista ihmisistä (ja pöytäsirkelistä). Näitä tärkeitä ihmisiä on enemmänkin ja uskon että he kaikki tietävät keitä tarkoitan kun kerron olevani äärettömän kiitollinen kaikille perheeseeni kuuluville sekä kaikille ystävilleni. Kiitos että olette olemassa.