Kyllä taas ne pipot kiristää…

Kautta aikojen on keskuudessamme ollut ihmisiä, jotka pahoittavat mielensä milloin mistäkin, ihmisiä joiden mielestä oma mielipide on ainoa oikea ja jotka suhtautuvat kaikkiin asioihin liiankin vakavissaan, ihmisiä joilla pipo yksinkertaisesti kiristää liikaa. Usein tällaiset tiukkapipot tyytyvät paheksumaan muita ihmisiä ja esittämään omia tiukkaakin tiukempia (ja monesti aivan päättömiä) mielipiteitään pienissä kahvipöytäkeskusteluissaan, tai nykypäivänä tiettyjen internetsivujen keskustelupalstoilla. Nyt kuitenkin tuntuu että viimeaikoina tällaiset tiukkapipot ovat olleet äänessä hiukan normaalia enemmän, ihan valtamediassakin…

Tapaus päiväkotiruoka

Jokin aika sitten eräs äiti oli pahoittanut mielensä kun hänen pieni pilttinsä ei ollutkaan saanut päiväkodissa vegaaniruokaa, jota äiti olisi lapselleen halunnut, eettisistä syistä. Onhan se nyt väärin että naapurin Pilvi-Wilhelmiina saa laktoositonta ruokaa, mutta oma Kyösti-Päiviö ei saa sellaista ruokaa kuin äiti haluaisi lapsensa saavan. Julmat kunnan pukumies-päättäjät eivät siis suostu järjestämään yhdelle lapselle erikseen täysin muiden ruuista poikkeavaa ruokaa ihan vaan koska tämän yhden lapsen äiti niin haluaisi? Törkeää.

tiukkapipot

Mutta olisihan se hienoa. Kyllä minäkin kehittelisin omalle lapselleni mitä hienompia ruokavalio-vaatimuksia jos kunta niihin mukisematta suostuisi. Ei söisi meidän tyttö enää hernekeittoja, valmisjogurtteja tai Rainbow-banaania, ehei, luomu-Chiquitaa sen olla pitää! Marjakiisselikin pitää tehdä itse poimituista, aina tuoreista ja varmasti ekologisista marjoista eikä suinkaan pakastemarjoista, saati mistään teollisista mehukeitoista!

Lihan pitäisi aina olla parasta sisäfilettä, varmasti vapaasti laiduntaneesta lehmästä. Kananmuniksi kelpaisi ainoastaan päiväkodin omalla pihalla kasvatettujen vapaiden kanojen munat. Ja meidän pienokainen ei sitten saa syödä muuta kuin mato-ongella pyydettyä lohta, kaikki muu kalastus on riistokalastusta ja sitä en halua kannattaa, eettisistä syistä.

Ruoka-aineallergiat ymmärrän kyllä, tottakai lapselle pitää pystyä tarjoamaan ruokaa jota lapsi voi syödä ilman vatsavaivoja tai muita terveydellisiä ongelmia. Metsään mennään kuitenkin siinä jos jokainen äiti ja isi alkaa esittää omaa vaatimuslistansa lapsensa ruokavaliosta, eettisiin syihin vedoten. Eli valoja päälle nyt siellä kireiden pipojen alla!

Tapaus sukupuolineutraalius

Tässä toinen mielensäpahoittajien suosikkiaihe. On se niin väärin että miehille ja naisille on eduskunnassa erilliset vessat, sehän on törkeää sukupuolisyrjintää ettei naisten vessoissa ole pisuaareja, mikä erillisoikeus miehillä on pissata seisaallaan?!

Väärin on myös kutsua sinistä poikien väriksi ja punaista tyttöjen väriksi ja siitä pitää nykypäivänä lähinnä huolestua jos tyttö haluaa leikkiä nukeilla ja poika autoilla, kyllä siinä on vanhemmat menneet metsään kasvatuksessaan jo sylivauvaiässä hankkiessaan tytölle pinkin tutin ja pojalle vaaleansinisen. Kyllä vauvan pitäisi saada itse päättää tuttinsa väri!

Ihan käsittämätöntä on että joissakin kivikautisissa kouluissa vielä kutsutaan tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi, lapsia ne on kaikki ja tuollaiset vanhanaikaiset ja stereotypioita luovat nimitykset pitää jättää kokonaan pois!

Väitän kyllä että jotenkin ne lapset alkavat huomata jotain eroa toisissaan viimeistään yläasteella yhteisissä suihkuissa liikuntatunnin jälkeen…

Hei ihan oikeesti, voisiko sitä pipoa olla mahdollista hiukan höllätä tässäkin aiheessa?

 

Joo tiedän, kirjoitin provosoivasti ja kärjistäen, mikä varmasti pahoittaa joidenkin mielen. Mutta hei, sellaista elämä on.

Valitsetko ruokasi hinnan, laadun vai eettisyyden mukaan?

Ruokakaupassa joudumme päivittäin vaikeiden valintojen eteen. Ei riitä, että pitää valita jauhelihan ja kananugettien väliltä, pitää valita myös millaista jauhelihaa ostat, vai valitsetko sittenkin nyhtökauran… Valinta ei ole yhdentekevä, näiden tuotteiden välillä on huima ero niin hinnan, laadun kuin eettisyydenkin osalta.

valitsetko

Ruokakaupassa valintojamme ohjaavat erilaiset asiat. Mieliteot, terveellisyys, laatu ja eettisyys, sekä luonnollisesti myös hinta. Ruuan hinnalla on suuri merkitys useimmille kaupassa käyville, harvassa ovat ne onnelliset, joille hinnalla ei ole mitään merkitystä. Itse ainakin joudun monesti jättämään sen eettisimmän vaihtoehdon ostamatta juuri hinnan vuoksi, ne kun usein myös maksavat eniten. Tarjouksien ja edullisempien vaihtoehtojen perässä on usein mentävä.

Useimmiten homma lähtee liikkeelle mieliteosta, mitä minun tekee mieli syödä? Tätä saatetaan pohtia kotona kauppalistaa kirjoittaessa tai vasta kaupassa hyllyjen välissä seisoskellessa. Kun on päädytty jauhelihapihveihin, pitää seuraavaksi tehdä valinta ”äitien tekemien” valmispihvien ja itse valmistettavien pihvien välillä. Laatuun panostava valitsee tekevänsä pihvit itse ja päätyy seuraavan valinnan eteen, nautaa vai sikaa vai sikanautaa? Entä valitaanko luomua vai tavallista? Minkä jauhelihan lähteenä ollut eläin on ollut onnellisin? Mikä valinta olisi eettiseltä kannalta se paras? Vai olisiko ettisintä unohtaa liha kokonaan ja alkaa kasvattaa pavunversoja omassa keittiössä?

Seuraavaksi marssitaan kananmunahyllylle. Se nyt ainakin on helppoa, kenno koriin ja kassalle. Mutta mikä kenno? Tavallisia onnettoman kanan munia nyt ei ainakaan, mutta entäs valitaanko luomumunat, häkkikananmunat, vapaankananmunat, onnellisenkananmunat vai onnellisenvapaanhäkkikananluomumunat? Ei jumalauta, parempi ehkä jättää munat ostamatta kaupasta ja etsiä jokin kanala missä pääsee itse katsomaan miten vapaita ja onnellisia ne kanat oikeasti oikein on, voi sitten valita oikein.

Maitoa. Niin mutta rasvatonta vai rasvallista?  Kumpi niistä nyt sitten olikaan terveellisempää viimeisten suositusten mukaan? Ai niin, tätäkin on luomuna? Mitäs toi UHT oikein tarkoittaa? Silmät kiinni, joku purkki hyllystä koriin ja eteenpäin.

Sitten leipää. Mieli tekisi pehmeitä sämpylöitä, mutta eikös se ruisleipä ole se terveellinen valinta? Tuosta tuo puikulapussi koriin ja sillä selvä. Ai mutta eihän tää taida ”oikeeta” ruisleipää ollakaan, vehnää enimmäkseen ja sehän ei ole vatsalle ollenkaan hyvä juttu, tulee vielä gluteiinia ja vaikka mitä ja alkaa pieruttaa… Taidan olla ekologinen ja leipoa leivän ihan itse! Jauhohyllyllä iskee taas paniikki, mitä näistä oikein pitäisi valita? Taas on luomua ja onnellisen vehnän jauhoa… Mistä jauhoista se äiti aina leipoi ne makoisat sämpylät kun olin lapsi? Oliko jo silloin olemassa sitä gluteiinia?

Valinnat on tehty. Pää on pyörällä ja omatunto huono, korista kun löytyy ihan tavallisia tomaatteja, niihin vapaastikasvaneisiin luomutomaatteihin kun ei millään riitä rahat ja turkkilaista jogurttia, josta lapset niin tykkää (ei luomua)… Kävelen virvoitusjuomahyllyn ohi, mieli tekisi vielä ottaa sieltä Pepsi Maxia. Vilkuilen ympärilleni, tuo tuolla katsoo tuomitsevasti, siihen malliin, että ”jaaha, tuokin tyyppi tuolla aikoo myrkyttää itsensä aspartaamilla”. Kiukku nousee jostain, tämä on mun elämä, nyt eletään on the edge! Nappaan Pepsipullon hyllystä ja juoksen kassalle.