Sarin dieettiherkut: Proteiinipitoiset kaurabanaaniletut

Tässä meidän dieetin aikana kun riisit ja kanat on alkaneet pikkuhiljaa tökkiä, on Sari ryhtynyt kokkailemaan kaikenlaisia dieettiin sopivia herkkuja. Viimeksi kokeiltiin kukkakaalista valmistettua pizzapohjaa, joka tosin ei ihan kaikkien mielestä ollut kovin herkkua… Tällä kertaa maisteltavaksi pääsivät proteiinipitoiset kaurabanaaniletut.

kaurabanaaniletut

Raaka-aineet

Näihin lettuihin ei lettujauhoja tarvita, eikä mitään ihmeellisyyksiä tai hienouksia. Ajatus on että tarvittavat raaka-aineet löytyisi kaapista silloinkin kun ihan äkillisesti alkaa tehdä mieli jotain hyvää…

  • 2 x banaani
  • 4 x kokonainen kananmuna
  • 4 x kananmunan valkuainen
  • 3 dl kaurahiutaleita
  • hiukan kaardemummaa
  • hiukan kanelia
  • hiukan suolaa
  • ½ tl leivinjauhetta

Lettujen valmistaminen

Itse lettutaikinan tekeminen ei kovin ihmeellinen homma ole, sen vaativin osuus on neljän kananmunan valkuaisen erottelu. Itse kun yritin viimeksi erotella valkuaisia, meni hermot ja lopulta munat kurkusta alas keltuaisineen. Sarilta erottelu onnistui kuitenkin helposti…

Seuraava vaativa vaihe lettutaikinan valmistamisessa on banaanien sisällön erottelu niiden kuorista. Se on jo sen verran helppoa hommaa, että onnistuisi minultakin…

Sitten vaan lisäillään kaikki ainekset blenderiin ja lopuksi surautellaan tasaiseksi taikinaksi.

Sitten paistellaan. Ei muuten ollut asiaa napsimaan maistiaisia kesken paistamishommien…

Mutta niin sitä vaan lopulta päästiin siihen maistelemiseenkin.

Meidän proteiinipitoiset kaurabanaaniletut sai tällä kertaa seurakseen maustamatonta luonnonjogurttia ja pakastemarjoja. Toki päälle voi laittaa vaikka vaahterasiirappia jos haluaa ja se sopii makroihin… tai mitä nyt sitten ikinä haluaakin.

Arvio

Jari: Hei, täähän on hyvää!

Sari: No ei sen nyt mikään yllätys pitänyt olla, tottakai tää on hyvää.

Jari: Miltäköhän nää maistus jos laittas päälle jäätelöä…

Taas yksi viikko dieettiä takana…

Dieettiä on takana jo niin monta viikkoa, ettei tässä pysy enää mukana edes laskuissa. Sen verran nyt kuitenkin, että välillä alkaa motivaatio olla hiukkasen hukassa. Meidän dieetti on vähän kuin VR:n junat, meno on välillä tökkivää ja myöhässäkin saatetaan olla, mutta koko ajan edetään ja perille on vakaa aikomus päästä, ennemmin tai myöhemmin.

dieettiä

Jari

Dieetti kulkee edelleen eteenpäin ja on mahtavaa huomata miten farkut mahtuu jalkaan ahdistamatta ja miten istuessa vyötärölle kasautuvat makkarat ovat selkeästi pienentyneet. Seistessä saattaa jo oikeassa valaistuksessa havaita aavistuksen rasvan alla pilkottavista vatsalihaksistakin, mikä antaa uskoa koko dieetin onnistumiseen.

Jalka on alkanut loukkaantumisen jälkeen taas kantaa ja treenaamaan on päässyt, ainakin yläkroppaa. Reiden loukkaaminen antoi taas oivan syyn jättää jalkatreenit tauolle ja keskittyä olennaiseen, eli rintaan ja hauikseen. Voisi kuvitella, että kun pääsee panostamaan noihin lempiliikkeisiin, olisi treenit kulkeneet kuin unelma, mutta kun ei niin ei. Se ei tosin johdu dieetistä, vaan lähinnä unen puutteesta, Emilia kun on ollut kipeänä ja valvottanut niin isiä kuin äitiäkin. Ei siinä paljon hauista pumppailla kun silmät painuu väkisin kiinni sarjatauoilla…

Ruokajutuista on viime viikolla jauhettu aika paljon blogissa, joten niistä ei nyt tässä sen isommin. Pepsiä Maxia, epäeettistä naudanlihaa ja vihaisenlinnun kananmunia uppoaa ihan kiitettävästi, riisiä hiukan heikommin. Pieneksi vaihteluksi ja kiukkuisimpien viherpiipertäjien rauhoittamiseksi päätin kokeilla välillä naapurin kananpojan jauhelihaa, mikä ei nyt ainakaan huono kokemus ollut. Ehkä kokeilen joskus uudelleenkin.

Se on ehkä pakko vielä kertoa, että töissä oli viikolla palaverissa tarjolla voisilmäpullia. Palaverin aikana ja muiden läsnäollessa oli helppo hymyillen kieltäytyä pullasta, mutta voin kertoa että kun palaverin jälkeen jäin yksin loppujen pullien kanssa, tilanne muuttui. Jouduin ihan tosissani taistelemaan itseni kanssa söisinkö salaa yhden jäljelle jääneistä pullista vai en, kukaan ei saisi tietää… Eikä kukaan kyllä tiedä nytkään miten taistelussa kävi. Virallisen kertomuksen mukaan en syönyt pullaa, vaan heitin suuhuni pari jenkkiä ja elin onnellisena elämäni loppuun asti…

Sari

Todellinen tuskien viikko takana, monessakin suhteessa. Emilia on ollut kipeänä, mikä on tarkoittanut todella huonosti, jos lainkaan, nukuttuja öitä. Väsymys on painanut ja vaikuttanut osaltaan treeni-intoon ja salilla jaksamiseen, kuten myös ruokahaluun ja makeanhimoon.

Meidän dieettiruuat on suunniteltu meidän liikkuvan ja kiireisen arjen vaatimusten mukaan. Ne on yksinkertaisia ja helppoja valmistaa ja kuljettaa mukana. Tällä viikolla olin paljon kotona Emilian sairastaessa, joten olisi ollut mahdollisuus valmistaa vaikka mitä erilaisia dieettiherkkuja, mutta suoraan sanottuna ei vaan jaksanut. Samoista saatanan eväskipoista söin kuin olisin töissä ollessakin syönyt. Tuossa puhuttiinkin että jotain vaihtelua on nyt kehitettävä jotta motivaatio dieettiin pysyy yllä.

Ihan kuin Emilain sairastaminen ei olisi riittänyt, iski minullekin nuhakuume loppuviikosta. Treenit on siis tauolla ja vituttaahan se. Hyvä buusti oli päällä ja kyllä sen taas tietää että salille palatessa menee aikansa ennen kuin taas pääsee kunnolla vauhtiin.

Näillä kuitenkin mennään ja sitäpaitsi, kuka on väittänyt että dieetin pitäisi olla helppoa?