Suunnitelmat dieetin jälkeen?

Tällä kertaa ei itse dieetistä ole oikein mitään uutta kerrottavaa. Homma sujuu tuttuun tapaan, Sari syö säntillisesti dieettiruokavalion mukaan ja Jarikin on tällä viikolla syönyt vain yhden Omar-munkin… (siitä toisesta ei kerrota kenellekään) Avataankin siis tällä kertaa hiukan enemmän millaisia on meidän suunnitelmat tämän dieetin jälkeen.

suunnitelmat

Jari

Tässä on nyt viimeiset pari vuotta mennyt treenit hiukan sinnepäin, kehitystä ei ole isommin tullut, ainakaan omalla suhteellisen kriittisellä silmällä katsottuna. Syynä ei niinkään ole treenaamattomuus, vaan oikeastaan kaikki muu oheistoiminta. Tuo salitreenissä saavutettava kehitys ei suoraan sanoen ole ollut tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla, vaan sen ohi on kiilannut aika tehokkaasti perhetouhut ja erityisesti pikkuinen prinsessamme.

Emilian vauva-aika toi tietysti omat haasteensa tavoitteelliseen treenaamiseen. Salille ei ehtinyt ihan niin usein kuin olisi halunnut ja mihin oli tottunut, uni jäi vähiin ja ruokailujen välitkin venyivät välillä turhan pitkiksi, eikä se ruokavaliokaan ihan sitä fitnessiä ollut… Eikä noista jaksanut oikein stressatakaan, lähinnä nautin isinä olemisesta täysillä.

Nyt Emilia on jo isompi ja treenaamiseen on taas mahdollista panostaa enemmän. Myös muu oheistoiminta, kuten ruokailut on paljon helpompi hoitaa järkevästi. Kehitystäkin olisi siis taas mahdollista lähteä hakemaan ja se on myös suunnitelmissa.

Oman vivahteensa touhuun on tuonut myös jalkaongelmat. Kesällä teloin polveni ja sen kuntoutuksessa meni useampi kuukausi. Kun polvi alkoi kestää ja pääsi taas jalkatreenien makuun (rikoin niin maastaveto- kuin kyykkyennätykseni), teloin reisilihakseni askelkyykyssä. Sitä on nyt kuntoutettu taas pidemmän aikaa ja jalkatreenit on olleet taas pitkään ihan nollissa. Jo valmiiksi olemattomat jalat on siis jääneet viimeisen vuoden aikana todella pienelle treenille.

Nyt onkin tarkoitus päästä ensin jonkinlaiseen kesäkuntoon, jotta saadaan selville lähtötilanne. Sitten nautiskellaan (toivottavasti lämpimästä) kesästä ja syksyllä lähdetään kunnolla kasvattamaan lihasmassaa, erityisesti tuonne jalkaosastolle. Samalla on tarkoitus rikkoa uudelleen ennätyksiä niin kyykyssä kuin mavessa, mutta pyrkiä olemaan rikkomatta paikkojaan.

Mitään sikabulkkia ei lähdetä hakemaan, vaan tarkoitus on hillitä itsensä Omar-munkkien suhteen syksylläkin. Hitaasti ja rauhallisesti puurtaen eteenpäin kohti uusia ulottuvuuksia!

 

Sari

Mä syön ainakin hampurilaisia joka päivä.

No en ehkä ihan oikeesti. Suunnitelmat on aikalailla saman suuntaiset kuin Jarilla, se on selkeesti päättänyt matkia mua. Mulla on taustalla vahva palo kilpailemiseen ja joskus hamassa tulevaisuudessa aionkin vielä kiivetä sinne Bodyfitness-lavalle, muutama vuosi sitten olin jo hetken aikaa kisadieetilläkin kunnes se projekti kaatui valmennuksen ongelmiin. Sen jälkeen haave haudattiin joksikin aikaa ja muut asiat menivät sen edelle. Palo ei kuitenkaan ole sammunut, vaan se kytee taustalla edelleen.

Tuon keskeytyneen kisadieetin jälkeen on viimeisiin vuosiin sisältynyt niin raskausaika, vauva-arkea ja raskauskilojen pudottelua, mutta myös kovaa treeniä, jonka tuloksia nyt hiukan kurkitaan dieettaamalla. Vaikka kehitystäkin on tullut, totuus on, että lihasmassaa tarvitaan vielä reilusti lisää. Kun tämä dieetti, kutsutaan sitä nyt vaikka välidieetiksi tai miksi tahansa, on räpistelty alta pois, on aika lähteä kasvattamaan sitä lihasmassaa.

Kuten Jari on tainnut pari kertaa mulle huomauttaa, mulla on aika kova tahto ja se tahto otetaan syksyllä käyttöön. Sillon nostetaan riisin määriä ruokalautasella ja aletaan tahkota siellä salilla ihan tosissaan. Jari saa suunnitella treeniohjelmat ja treenit ja mun osakseni jää niiden toteuttaminen. Voin jo etukäteen luvata, että toteutuspuolesta homma ei jää kiinni!

Mitään varsinaisia kisasuunnitelmia mulla ei siis vieläkään ole, niiden aika on sitten myöhemmin. Syksyllä lähdetään kuitenkin tekemään pohjatyötä niitä varten. Mutta sitä ennen vedetään tämä dieetti nyt loppuun ja nautiskellaan kesä niitä hampurilaisia mutustellen 😉

Miten koota itsensä sortumisen jälkeen?

“Why do we fall? So we can learn to pick ourselves up.” Lainaus on Batman-elokuvasta, mutta ajatus sopii yhtä hyvin dieettiin kuin viittasankarin elämään.

sortuminen

Sortuminen

Tuskin on dieettiä, jonka aikana ei dieettaaja olisi sortunut kertaakaan herkuttelemaan, oli kyse sitten yhdestä suupalasta tai kaiken eteentulevan ahmimisesta. Tuo sortuminen, tai edes totaalinen romahtaminen, ei kuitenkaan ole maailmanloppu, ei edes tuon kyseisen dieetin loppu. Kun mennään pitkään vähillä kaloreilla, syödään dieettiruokaa ja liikutaan paljon, nousee herkkujen himo jossakin vaiheessa väistämättä suureksi. Siinä voi itsehillintä romahtaa ja sisäinen peto päästä valtaan, eikä mikään herkku ole enää turvassa. Herkku voi tässä tapauksessa tarkoittaa yhtä hyvin kattilallista kaurapuuroa, sataa banaania, laatikollista Omar-munkkeja tai ihan vaikka muutamaa siivua ruisleipää. Herkku on se kielletty ruoka, jota tekee mieli enemmän kuin mitään muuta, jopa niin paljon että lopulta sitä ei enää voi vastustaa…

Kun tuo piste tulee, kun mieliteko ylittää itsehillinnän, tapahtuu sortuminen. Sortuminen voi tarkoittaa haukkaamista himoitusta ruisleivästä tai kymmenen Omar-munkin ahmimista yhteen menoon. Sillä ei ole merkitystä, vaan sillä että sortumisesta aiheutuu huono omatunto – ja sitä taas voidaan käyttää hyväksi uuteen nousuun.

Mitä sortumisen jälkeen?

Yksittäinen sortuminen ei tee tavallisen dieetin suhteen yhtään mitään, vasta jos sortumisia tulee usein ja ne muuttuvat enemmän tavaksi kuin sattumiksi, on niillä oikeasti vaikutusta dieetin lopputulokseen. Usein sortumista seuraa sisuuntuminen, ”Perkele, minähän onnistun!” tai ”Nyt mä näytän että pystyn tähän!” mikä tuo lisää motivaatiota dieetin jatkamiseen ja johtaa lopulta onnistumiseen. Yksittäinen sortuminen saattaa hyvin toimia jopa dieettiä tukevana asiana kun tarkastellaan motivaatiota ja lopputulosta.

Sortumiseen ja sitä mahdollisesti seuraavaan syyllisyyden tai epäonnistumisen tunteeseen ei kannata jäädä möyrimään, vaan alun sitaatin mukaisesta nostaa itsensä ylös – ja lähteä jatkamaan dieettiä uudella innolla.

Miten ehkäistä sortuminen?

Sortumisen ehkäisemiseen on monia keinoja. Paras niistä on kivenkova itsekuri, jota kuitenkin löytyy valitettavan harvalta. Helpompia keinoja meille taviksille on esimerkiksi dieetin ajalle sopivin väliajoin suunnitellut herkuttelupäivät. Niiden avulla jaksaa puristaa pidempiäkin pätkiä tiukkaakin dieettiä Omar-munkkien kiiltäessä silmissä tietyn viikkomäärän päässä. Kun tuona ansaittuna herkuttelupäivänä on syönyt kyllikseen herkkuja, jaksaa niiden voimalla taas pitkään ja dieettiruokakin maistuu taas jonkin aikaa ihan hyvälle.

Jos tuollainen aikataulutettu herkuttelupäivä tuntuu huonolta idealta tai jos isompi herkuttelu yhdellä kerralla ei ole se oma juttu, voi itseään palkita pienemmillä palkkioilla aina saavutettuaan jonkin tietyn tavoitteen, esimerkiksi jonkin tavoitepainon. Nuo tavoitteet on hyvä kuitenkin suunnitella hyvissä ajoin etukäteen, ettei niitä tule keksittyä aina sitä mukaa kun tekee mieli herkutella 😉