Kun arki on juhlaa

*Sisältää mainoslinkkejä

Koko vuosi on puurrettu töitä otsa hiessä ja hammasta purren, taistellen päivästä toiseen mulkkujen työkavereiden kanssa pomon luodessa painetta niskaan. Pakko on jaksaa painaa töitä, kun ei sitä leipää itsestään pöytään ilmesty ja laskutkin on maksettava. Nyt on kuitenkin aika heittää vapaalle, unohtaa arki ja ottaa ilo irti, vetää pää täyteen, haukkua pomo, vetää työkavereita turpaan ja sammua baarin vessaan. Nyt on pikkujoulujen aika!

arki

Kun arki on juhlaa

Tuo alun kuvaus on hyvin kärjistetyn stereotyyppinen kuvaus suomalaisen työläisen pikkujoulusta, eikä lähelläkään totuutta ainakaan minun kohdallani. Olen siitä onnellisessa asemassa, että tykkään työstäni todella paljon ja työkavereistani vielä enemmän. Työnantajakin kannustaa sen sijaan että loisi painetta niskaan, joten ei ole kaukaa haettua kutsua arkea juhlaksi.

Työpaikalla vietetään keskimäärin noin 40 tuntia viikossa. Se on aika paljon, jos työssään ei viihdy ja jos sen joutuu viettämään ihmisten kanssa, joiden seurassa ei ole hyvä olla. Onkin hienoa kun voi tehdä merkityksellistä työtä itselle tärkeiden, samanhenkisten ihmisten kanssa. Silloin työnteko ei ole puurtamista, vaan töihin lähtee joka päivä mielellään. Silloin myös pikkujoulut ovat jotain ihan muuta kuin pään täyteen vetämistä, riitelyä ja tappelua.

Meillä oli viikonloppuna pikkujoulut ja niihin kuului paljon iloa ja naurua, yhdessäoloa ja viihtymistä, hiukan ehkä päihtymistäkin, kuten pikkujouluihin kuuluu. Meillä pikkujouluissa näkyi riitelemisen ja tappelemisen sijaan se sama yhteenkuuluvuuden tunne, sama iloinen ja välitön tunnelma kuin töissäkin.

Kiitos kaikille mukana olleille, ei siitä juhlasta, vaan siitä arjesta!

P.S. Juhlaa arjen keskelle tuo myös House of Brandonin Black Friday, joka jatkuu vielä tänään. 2000 tuotetta -50% löytyy TÄÄLTÄ

(Jarin villakangastakki TÄÄLLÄ ja Sarin juhlamekko TÄÄLLÄ tilapäisesti loppu)

 

Aina joskus se tekee hyvää – Totaalinen irtiotto arjen hulinasta

On ollut melkoisen työntäyteistä aikaa viimeinen kolme viikkoa kesäloman jälkeen. Töissä ei ole isommin ehtinyt taukoja pitää ja tekemistä on riittänyt. Samalla kun on ollut aika paljon hulinaa myös töiden ulkopuolella ja yöunet jääneet suhteellisen lyhyiksi, alkoi eilen aamuvuoron jälkeen olla takki aika tyhjä. Viikonlopuksikin oli monenlaista suunnitelmaa, mutta mepä päätettiinkin vetää käsijarrusta ja lähteä mökille ottamaan totaalinen irtiotto arjen hulinasta.

irtiotto

Niin sitä sitten laitettiin pikapikaa kamppeet kasaan, sullouduttiin autoon ja suunnattiin kaupan kautta kohti mökkiä. Matkalla vielä työasiat, kodin siivoaminen, ruohon leikkaamatta jääminen ja monet muut arkijutut pyöri mielessä, mutta jotenkin kummasti se kaikki arjen stressi taas hiipui mielestä rauhallista järvimaisemaa katsellessa ja saunan lämpenemistä odotellessa.

Nyt tätä kirjoittaessa on ilta. On saunottu, nautittu luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta ja syöty hyvin. Silmää alkaa painaa ja taidan painua pehkuihin pitkästä aikaa reilusti ennen puoltayötä – ja mikä vielä parempaa, nukkua aamulla pitkään ja herätä ilman kiirettä ja aikatauluja.

Hyvästelen heinäkuun 
Valo vähenee ja varjot pidentyy 
Lehdet puissa kellastuu 
En pelkää mitä tuleman 
En ukkosmyrskyä 
Tai paukkupakkasta 
Ne kuuluu kokea 

En aio huolehtia 
En anna murheen murtaa 

On jossain kesä 
Jossain ei näy pilvenreunustakaan 
Aina jossain laulu raikaa 
Jossain ilakoidaan 

Jossain tie on vailla mutkaa 
Ilman kuopan kuoppaa 
On jossain ovi auki 
Jossain vieras majoitetaan 

-Mokoma-