Aina joskus se tekee hyvää – Totaalinen irtiotto arjen hulinasta

On ollut melkoisen työntäyteistä aikaa viimeinen kolme viikkoa kesäloman jälkeen. Töissä ei ole isommin ehtinyt taukoja pitää ja tekemistä on riittänyt. Samalla kun on ollut aika paljon hulinaa myös töiden ulkopuolella ja yöunet jääneet suhteellisen lyhyiksi, alkoi eilen aamuvuoron jälkeen olla takki aika tyhjä. Viikonlopuksikin oli monenlaista suunnitelmaa, mutta mepä päätettiinkin vetää käsijarrusta ja lähteä mökille ottamaan totaalinen irtiotto arjen hulinasta.

irtiotto

Niin sitä sitten laitettiin pikapikaa kamppeet kasaan, sullouduttiin autoon ja suunnattiin kaupan kautta kohti mökkiä. Matkalla vielä työasiat, kodin siivoaminen, ruohon leikkaamatta jääminen ja monet muut arkijutut pyöri mielessä, mutta jotenkin kummasti se kaikki arjen stressi taas hiipui mielestä rauhallista järvimaisemaa katsellessa ja saunan lämpenemistä odotellessa.

Nyt tätä kirjoittaessa on ilta. On saunottu, nautittu luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta ja syöty hyvin. Silmää alkaa painaa ja taidan painua pehkuihin pitkästä aikaa reilusti ennen puoltayötä – ja mikä vielä parempaa, nukkua aamulla pitkään ja herätä ilman kiirettä ja aikatauluja.

Hyvästelen heinäkuun 
Valo vähenee ja varjot pidentyy 
Lehdet puissa kellastuu 
En pelkää mitä tuleman 
En ukkosmyrskyä 
Tai paukkupakkasta 
Ne kuuluu kokea 

En aio huolehtia 
En anna murheen murtaa 

On jossain kesä 
Jossain ei näy pilvenreunustakaan 
Aina jossain laulu raikaa 
Jossain ilakoidaan 

Jossain tie on vailla mutkaa 
Ilman kuopan kuoppaa 
On jossain ovi auki 
Jossain vieras majoitetaan 

-Mokoma-

Tulossa oleva hiukan haastavampi treenivaihe…

Nyt loppui meikäläisen kesäloman ensimmäinen pätkä. Hyvä loma oli ja kyllähän sitä olisi pidempäänkin lomaillut. Vaan eipä auta, töihin on palattava jotta saa perheelle leipää ja parsakaalia. Tässä töihin paluun myötä meillä alkaakin tietyllä tavalla mielenkiintoinen noin kuukauden mittainen pätkä, me kun ollaan molemmat töissä, mutta Emilia on vielä lomalla päiväkodista… Se aiheuttaa tietynlaista haastetta arkeen, Emilia kun ei ihan vielä pärjää yksin kotona vaikka aikalailla omatoiminen jo onkin 😀

pätkä

Me ollaan jossakin määrin pystytty järkkäilemään työvuorojamme siten, että ollaan aika paljon ristiin töissä, eli kun toinen on aamuvuorossa on toisella ilta ja toisinpäin. Saumakohdissa ja niissä päivissä joissa ollaan pidempiä pätkiä samaan aikaan töissä, on mummut luvanneet auttaa ja touhuilla Emilian kanssa.

Haasteen tuo tuleva kuukauden pätkä luo myös treenaamiseen, sillä kalenteri on aikalailla suunniteltu niin, että silloin kun ei olla töissä, ollaan Emilian kanssa kotona. Treenaamiselle jää siis aikaa totuttua vähemmän ja sekös saattaa aiheuttaa pientä kiristystä ainakin meikäläisen pääkopan seutuvilla…

Toki aina jossakin välissä löytyy treenaamiselle sopiva sauma ja oma kotisali tulee tässä tilanteessa olemaan kultaakin kalliimpi. Toki saattaa aina joskus kysyä hiukan motivaatiota raahautua sinne salille illalla yhdentoista aikaan kun siihen on mahdollisuus, ainakin jos seuraavana aamuna odottaa aamuvuoro… Tosin yhtälailla se aamu alkaa aikaisin vaikka kotosalla olisikin, tuo meidän pieni aktiivipakkaus kun herää yleensä reilusti ennen kahdeksaa…

Tätä tulevaa neljän viikon jaksoa varten olen suunnitellut uuden treeniohjelman, jonka avulla pää ei räjähdä vaikka treenikertoja ei viikossa ihan sitä normaalia viittä-kuutta tulisikaan ja joka mahdollistaa myös suhteellisen nopeatempoisten ja ajallisesti lyhyehköjen mutta tehokkaiden treenien tekemisen niin WellGo:lla kuin omalla kotisalillakin. Vielä en ole tuota uutta treeniohjelmaa paperille asti saanut, mutta päässäni se on jo selkeänä. Yritän vaikka huomiselle naputella sen koneelle niin pääsette näkemään millaisella treeniohjelmalla haetaan jopa jonkinlaista kehitystä tuon neljän viikon aikana tai ainakin pyritään välttämään totaalinen treenivajeesta johtuva hermoromahdus 😀

Huomenna siis luvassa: Ultimaattinen treeniohjelma ajankäytöllisesti haasteelliselle ajanjaksolle!