Uusioperheen arki

Olen hyvin onnekas mies, sillä minulla on jotain sellaista jota ihan jokaisella ei ole. Minulla on ihan mieletön perhe. Perheeseeni kuuluu rakas vaimoni Sari, yhteinen tyttäremme Emilia ja kaksi upeaa poikaa, joiden isäpuoleksi minulla on kunnia itseäni kutsua. Me ollaan uusioperhe ja ylpeitä siitä.

uusioperheen
Kuva: Elämyskuva Harri Virta
Isäpuoleksi kertarysäyksellä

Kun Sarin kanssa löimme hynttyyt yhteen reilu viisi vuotta sitten, minusta tuli kertaheitolla kahden pojan isäpuoli. Näin jälkeenpäin voin myöntää, että oli siinä totuttelemista. Aiemmin olin tottunut nukkumaan yksin isossa parisängyssä, pitkittäin tai poikittain, ei sillä väliä. Nyt piti opetella jakamaan se paitsi Sarin kanssa, myös meidän väliin keskellä yötä mönkivän pienen pojan, joskus kahdenkin, kanssa. Aamuisin olin tottunut nukkumaan pitkään ja yhtäkkiä heräsinkin aikaisin aamulla siihen, että pieni sormi tökki olkapäähäni pyytäen leikkimään kanssaan.

Samalla rysäyksellä mukaan tuli matikan laskujen laskeminen yhdessä, ruuan laittaminen lapsille, iltasatujen lukeminen ja pleikkaripelien ikärajoista neuvotteleminen. Opeteltavaa ja totuteltavaa oli valtavasti, mutta niin oli varmasti pojillakin.

Yhtäkkiä äidin luona asuikin uusi mies, miten tuohon kaljupäähän oikein pitäisi suhtautua?

Minut otettiin todella hyvin vastaan. Olen alusta asti kelvannut lukemaan iltasatua tai lohduttamaan jos johonkin on sattunut. Pari kertaa taisin ihan alkuvaiheessa kuulla että meidän isi on paljon vahvempi kuin sinä tai jotain vastaavaa, mutta vielä tähän päivään mennessäkään en ole kuullut niitä jokaisen isäpuolen pelkäämiä sanoja ”älä sinä siinä komenna, et sä oo mun isä!” Pojista tulikin hyvin nopeasti minulle todella tärkeitä – ja uskoakseni myös minusta heille.

Suuri osuus kaiken sujumisella on sillä, että yhteistyö poikien isän kanssa on alusta asti sujunut todella hyvin. Sarilla ja poikien isällä on ollut koko ajan hyvät välit ja asioista on aina saatu sovittua todella sujuvasti.

Emilia syntyy

Parin vuoden jälkeen meidän uusioperheen elämä mullistui yhteisen lapsen, Emilian syntyessä. Lapsen syntymä perheeseen on aina tietynlainen kriisi vanhemmille lapsille, uusioperheessä varmasti vielä hieman korostetusti. Emilia on luonnollisesti minulle kaikki kaikessa, mutta se ei vähennä tippaakaan rakkauttani poikia kohtaan. Aikaa poikien kanssa touhuamiselle oli luonnollisesti vähemmän Emilian synnyttyä ja varmasti syytä mustasukkaisuudellekin olisi ollut, mutta sen sijaan pojat olivat alusta asti innolla mukana vauvan hoitamisessa. Isoveljistä onkin muodostunut Emilialle todellisia sankareita ja esikuvia. Aina kun pojat ovat isänsä luona, odottaa Emilia heitä kuumeisesti, onneksi asumme niin lähekkäin että käymään pääsee koska vaan.

Uusioperheen arki

Uusioperheen arki on juuri niin hankalaa kuin siitä tehdään. Tottakai se vaatii paljon sovittamista ja suunnittelua, mutta niinhän lapsiperheen arki aina vaatii. Meidän arjessamme ainoa ero perinteisen ydinperheen arkeen on, että pojat asuvat puolet ajasta isällään ja kutsuvat minua isän sijaan Jariksi.

Olen seurannut sivusta myös hyvän ystäväni vastaavaa tilannetta, jossa asiat ovat hyvin paljon mutkikkaampia. On raastavaa katsoa sivusta miten tämä maailman kiltein mies joutuu taistelemaan jokaisesta tyttärensä kanssa viettämästään päivästä ja kuulemaan miten entisen vaimonsa uusi mies kutsuu itseään hänen tyttärensä isäksi, jopa ihan julkisesti.

Itse en ikipäivänä tekisi niin. Pojilla on maailman paras isä, he eivät tarvitse toista isää tai ihmistä joka pyrkisi korvaamaan isän. Olen ylpeä saadessani kutsua itseäni näiden upeiden poikien isäpuoleksi.

Metallisydän

6 vastausta artikkeliin “Uusioperheen arki”

  1. Tällei onnellisena uusioperheessä kasvaneena (isosisaruksia isäpuolen aiemmasta liitosta, pikkusisaruksia sekä isän että äidin puolelta) tää kuulostaa just hyvältä ja oikealta. Enemmän ihmisiä, jotka rakastaa ja pitää sun puolia. Perhe<3

  2. Kaunis kirjoitus, kosketti kovasti! Itselläni ei ole kokemusta uusioperheestä, ei oikein millään tasolla, jostain syystä liikutuin kuitenkin kovasti. Arvostan kovasti sitä miten kauniisti kirjoitit kaikista lapsista ja kunnioittavasti aikuistenvälisistä suhteista. Hienoa!

  3. Mullakaan ei ole mitään kokemusta uusioperheistä mutta tuli tosi pahasti roska silmään tätä lukiessa, niin kauniisti kirjoitettu.

  4. Toivottavasti kaikki ihan noin yhtäkkiä ja yllättäen tapahtunu kuin tekstissä annetaan ymmärtää 🤣 tavataan ja het hynttyyt yhtee ja uusioperhe kasaan. Lapsille annettava aikaa tottua uuteen ihmiseen.

  5. Onni on perhe, jossa lapset sekä puolisot rakastavat toisiaan. Joskus vain tapahtuu niin surullisia asioita kuin, että biologinen vanhempi unohtaa lapsensa, kun löytää uuden kumppanin. Onneksi on isä- / äitipuolia, jotka pyyteettömästi rakastavat oman kumppaninsa lasta. Aina ei siis mene niin, että lähivanhempi yrittää etäännyttää etävanhempaa lapsesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 108
Tykkää jutusta