Lapsiperheen arki – Mistä aikaa treenaamiselle?

Aina silloin tällöin kuulee ylienergisten ponnaripäisten fitness-intoilijoiden vakuuttavan, että kyllä sitä aikaa treenaamiselle löytyy lapsiperheessäkin, se on vain järjestelykysymys ja kiinni pelkästään omasta halusta.

No kun ei perkele ole.

Mistä aikaa teenaamiselle lapsiperheen arjessa?

Ihan jokainen noin väittävä ponnaripää on tervetullut kokeilemaan miten helppoa on esimerkiksi meidän tämänhetkisessä arjessa järjestää aikaa sille treenaamiselle. Voin vakuuttaa että omasta halusta se ei ole kiinni.

Tällä hetkellä eletään sellaista vaihetta että Emilian päiväkoti on kiinni ja me ollaan molemmat vielä töissä. Me ollaan järjestetty työvuoromme mahdollisuuksien mukaan siten, että kun toinen on töissä, on toinen kotona Emilian kanssa. Toki ajoittain ollaan yhtä aikaakin töissä ja nuo ajat ovat Emilian ihanat mummut luvanneet hoitaa Emiliaa. Tätä järjestelyä on nyt takana viikko ja kolme olisi vielä edessä ennen kuin jään lomalle ja voin kertoa että molempien treenien sovittaminen yhtälöön ei ole ihan helppoa eikä todellakaan pelkästään omasta halusta kiinni.

Meidän pelastus on oma kuntosali autotallissa. Sari on illalla Emilian nukahdettua laittanut Emilian huoneeseen vauva-ajan itkuhälyttimen ja ottanut sen toisen osan mukaansa talliin ja treenannut Emilian nukkuessa, minun ollessani vielä töissä. Itse puolestani olen mennyt iltavuoron (päättyy klo 23) jälkeen talliin treenaamaan Sarin ja Emilian jo nukkuessa.

Järjestelykysymys, näinhän se onnistuu? Kyllä, yöllä voi hyvin treenata, mutta arvon ponnaripää tulee sitten vaan kertomaan miten järjestetään se riittävä määrä unta, kun nukkumaan tällä järjestelyllä pääsee jo puoli kahden aikaan yöllä ja aamulla herätys on joka tapauksessa ennen seitsemää Emilian herätessä ja Sarin lähtiessä töihin…

No ei tässä nyt tarkoitus ole pelkästään valittaa. Kyse on kuitenkin vain kuukauden mittaisesta ajanjaksosta ja viikonloppuisin päästään kyllä molemmat treenaamaan ihan kunnolla ja oikealle kuntosalille. Siihen kun lisätään pari ”järjestelykysymys-treeniä” viikkoon niin kyllä sillä jo pää koossa pysyy.

Ja sitäpaitsi, oppiipahan tässä aikataulutuksessa arvostamaan normaalin arjen pyörimistä. Vaikka silloinkin arki on melkoista aikataulutusta ja menojen yhteensovittamista, ehditään sentään joskus olla yhtä aikaa kotonakin. Nyt sellainen luksus on vain kaukainen haave…

P.S. Laitahan tuo meikäläisen Instagram-tili seurantaan jos ei ole jo!

Paluu Kauniisiin Kuviin

Tiedättekö kun joskus tuntuu siltä että löytäisi jotain kauan kadoksissa ollutta, joka ei kuitenkaan ole koskaan hukassa ollutkaan? No en tiedä minäkään, mutta juuri siltä tuntui tässä jokin aika sitten, kun laitoin Maj Karman uuden 101 tapaa olla vapaa -levyn soittimeen ja tempauduin takaisin nuoruuteen.

Karmarock 2004

Maj Karman musiikki on ollut oleellinen osa elämäni soundtrackia jo yli 20 vuoden ajan. Minulle tärkeimpiä ovat aina olleet säröiset ja rosoiset levyt ajalta, jolloin bändin nimi oli vielä Maj Karman Kauniit Kuvat. Silloin särökitara pauhasi ja mikkiin huudettiin sydänverellä. Sittemmin bändin soundi hieman siloittui ja rosoisuus jäi enemmänkin taustalle. Siellä se edelleen oli ja vilkahteli kuuluville aika-ajoin, erityisesti keikoilla, mutta hieman vähemmän kuin ennen.

Karmarock 2013
101 tapaa olla vapaa

Tällä kertaa jo 101 tapaa olla vapaa levyn ensimmäisestä biisistä lähtien tuntui, että jotain on löytynyt, jokin on taas palannut paikalleen. Viimeistään levyn kuudes raita Ei paholaisii oo iski kuin leka päähän ja toinen isku tuli heti perään Johnny Deppin näköiseltä naiselta.

En ole musakriitikko, en entinen katkeroitunut muusikko tai edes kaikentietävä radiojuontaja. En siis osaa käyttää hienoja kielikuvia tai sen tarkemmin selittää, mikä 101 tapaa olla vapaa levyssä vei minut takaisin nuoruuteen, mutta maatessani lattialla silmät kiinni ja musiikin vyöryessäni päälleni, koin taas pitkästä aikaa samaa rauhoittavaa aggressiivisuutta kuin vuosia sitten kuunnellessani vastaavalla tavalla esimerkiksi Rautaneitoa tai Metallisydäntä.

Karmarock 2008

Maj Karma on taas löytänyt kadoksissa olleet Kauniit Kuvat, hitto että tämä levy toimii!

Mä en rakasta sua enää
oon sinuun hulluna
Hylätyssä junanvaunussa
sä panet hameesi palamaan
ja se palaa ja palaa ja palaa vaan