Elintavat ja elämänlaatu?

Jokainen meistä valitsee itse miten elämäänsä elää. Joku nauttii urheilusta, toinen syö sipsiä ja makaa sohvalla, kolmas tekee molempia sopivassa suhteessa. Uskallan kuitenkin väittää että sillä, miten elämäänsä elää on ainakin jonkinlainen vaikutus elämänlaatuun.

Jokaisella on luonnollisesti oikeus elää ihan niinkuin haluaa ja jokainen vastaa itse omista elintavoistaan. Perheellisten ihmisten on kuitenkin hyvä muistaa että ne omat elintavat välittyvät lähes poikkeuksetta myös omille lapsille.

Elämänlaatu

Vertaillaanpa hieman. Unohdetaan tällä kertaa huippu-urheilijat, vaikka kovasti näpit syhyäisivätkin kirjoittamaan miten epäterveellistä myös ääripäähän viety huippu-urheilu voi olla. Otetaan kuitenkin tällä kertaa esimerkeiksi kaksi erilaista ”tavallista” perhettä.

Perhe Pulkkinen

Kuvitteellisessa Pulkkisen perheessä isä ja äiti tekevät itse ruokaa koko perheelle. Eineksiä ei käytetä, vaan vaikka ruoka onkin ihan tavallista kotiruokaa, se on itse tehtyä. Joka ruualla on tarjolla salaattia. Välipaloina ei syödä suklaata ja ruokajuomana toimii maito tai vesi, ei Coca cola. Yhdessä myös liikutaan, ulkoillaan ja käydään uimassa. Kaikki ovat energisiä ja iloisia. Perheen vanhemmilla on omat liikunnalliset harrastuksensa, mikä on saanut myös perheen lapset innostumaan liikunnasta. Toki myös telkkaria katsotaan, pelikoneilla pelataan ja tietokoneella surffaillaan (pääasiassa luetaan laadukkaita Fitness-blogeja), mutta ei taukoamatta. Karkkipäiväkin on kerran viikossa.

Perhe Paavilainen

Toisena esimerkkinä on Perhe Paavilainen, jossa ruokavalio perustuu pitkälti eineksiin ja pikaruokaan. Ruokaa ei osata, tai viitsitä, tehdä itse, vaan lämmitetään kaupasta ostettuja valmisruokia ja useampaan kertaan viikossa saatetaan hakea ruokaa lähi-Hesestä. Perheen lapset eivät halua syödä kouluruokaa koska se on pahaa. Usein koulussa onkin mukana suklaapatukka tai jotain muuta pientä evästä. Perheen äiti harrastaa shoppailua Facebookin vaihtoringeissä ja isä on aktiivinen Formulakisojen ja jääkiekon seuraaja – lähinnä TV:stä. Yhdessä perheen kanssa aikaa vietetään lähinnä sohvalla löhöten. Sekä lapset että vanhemmat ovat usein väsyneitä. Lapset koheltavat tai ovat kiukkuisia mihin taas vanhemmilla menee hermo. Arki on riitelyä ja yölläkin nukutaan heikosti.

Mitä eroa Pulkkisten ja Paavilaisten elintavoissa on?

Mikä on näiden perheiden välinen selkein ero? Vaikka esimerkkiperheet ovatkin hieman kärjistettyjä, on se kiistämätön fakta, että kunnon ruoka tuo energiaa tasaisemmin kuin roskaruoka. Näin jaksetaan liikkua ja touhuta. Mieli pysyy tasaisen hyvänä kun on mielekästä tekemistä eikä verensokeri pompi ylös alas jatkuvasta herkkujen syömisestä. Vanhemmatkin jaksavat harrastaa lasten kanssa eivätkä passivoidu sohvanpohjaan tai kuten niin helposti nykypäivänä, tietokoneen ääreen.

Elämänlaatu

Kehoitankin näiden esimerkkiperheiden myötä ihan jokaista miettimään hieman omia elintapojaan ja sitä, millaisen esimerkin haluaa omille lapsilleen antaa. Älkääkä nyt pelästykö, kyllä niitä jääkiekon pleijareita voi katsoa, kunhan muistaa välillä liikkuakin ja erätauolla syödä muutakin kuin Saarioisten valmispitsaa…

Metallisydän

4 vastausta artikkeliin “Elintavat ja elämänlaatu?”

  1. Meillä tehtiin kotona kyllä aina ihan peruskotiruokaa, mutta muistan että miulla ei oikeestaan ikinä siinä ala-asteen ja yläasteen aikoihin ollu säännösteltu herkujen yms. muitten syömistä. Meillä oli aina jääkaapissa Cokista ja löyty sipsiä sekä suklaata. Eikä katottu pahalla vaika niitä söikin. Ja ne kaikki oli enimmäkseen mua varten. Mutta miulla ei kyllä ikinä ollu sitä ongelmaa, että perusruoka ei ois kelvannu, vaikka herkkuja sainkin syödä kuten halusin saatika muitakaan vaikutuksia. Kaipa sitä tuli liikuttua pihallakin sen verran, vaikka rakastin myös pelata pleikkarilla neljän seinän sisässä tai lukea kirjaa.
    On vaan aina mielenkiintosta kuulla, miten muitten perheessä on toimittu/toimitaan ja sitten miettiä omaa lapsuutta syömisten osalta. SIltikään vanhempana ei oo kostautunu, vaikka miulla aika vaapata olikin herkkujen suhteen.

    • Samaa mieltä että herkkupäivä erikseen lisää vaan mielenkiintoa herkkuja kohtaan turhan korostetusti. Muuten metallisydämen kanssa samaa mieltä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 26
Tykkää jutusta