S**tanan olympialaiset!

Noniin, ne on nyt alkaneet – ja sen kyllä huomaa. Seuraavaan pariin viikkoon ei muusta puhutakaan kuin hiihdosta, mäkihypystä ja jääkiekosta. Niin paitsi kelkkailusta, taitoluistelusta ja yhdistetystä, lumilautailua unohtamatta. Olympialaiset hallitsee ihmisten elämää, niiden mukaan rytmitetään kaikki, syöminen, nukkuminen ja jopa työnteko. Eikä siinä mitään, ne seuratkoon jotka haluaa, mutta jättäkää meidät muut rauhaan!

olympialaiset

Elämä olympialaisten aikana

Voin ihan suoraan tunnustaa, että en seuraa olympialaisia, minua ei hittojakaan kiinnosta katsoa kun naiset hiihtää pakkasessa räkä poskella tai miten ukko kerrallaan tulee hyppyristä jalat levällään alas. Jääkiekko kiinnosti joskus lapsena, mutta enää moniin vuosiin en ole jaksanut sitäkään seurata. Paitsi että nyt kun on olympialaiset menossa, minun on pakko.

Ei ole paikkaa, missä ei olympialaisia joutuisi seuraamaan. Kun avaat Facebookin, täyttyy näyttö olympialaisista, mennessäsi ruokakauppaan joudut kuuntelemaan kun radiossa analysoidaan Suomen kisajoukkueen mitalitoivoja ja töissä puhutaan mistäpä muusta kuin edellisyön jääkiekkopelistä. Näitä s**tanan olympialaisia ei pääse pakoon missään. Ihan sama minne menet, niin siellä on aina joku selittämässä miten Eeli Tolvanen on kansallissankari tai miten Mäkäräinen selittelee turhaan. Ja ai että jos erehdyt tunnustamaan ettet edes tiedä kuka on Lasse Kukkonen, on helvetti valloillaan.

Miksi ihminen ei saa syrjäytyä rauhassa?

Tietyllä tavalla ymmärrän olympialaisten viehätyksen. Niiden avulla on mahdollista kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos mitaleja satelee, juhlitaan niitä yhdessä, erityisesti jos se mitali tulee jääkiekosta. Silloin sitä juhlitaan torilla, sillä ollaanhan me suomalaiset kiekkokansaa. Jos taas menestystä ei tule, voidaan etsiä yhdessä syyllisiä tai vaikka kirota koko olympia-organisaatiota. Niin ironista kuin se onkin, eniten sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta koetaan jos menestystä ei tule jääkiekossa, sillä ollaanhan me suomalaiset kiekkokansaa. Silloin ainoa syypää on joukkueen koonnut päävalmentaja, joka on seuraavat vuodet koko kansan yhteinen sylkykuppi. Voi sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta!

Mutta entä jos en halua sen kummemmin juhlia mitaleita kuin kirota olematonta menestystäkään? Miksi minun on pakko seurata urheilua? Miksi en saa syrjäytyä rauhassa?

Metallisydän

4 vastausta artikkeliin “S**tanan olympialaiset!”

  1. Kuvottava teksti, kuvottava näkökulma. Syrjäytyneitä rauhassa. Tällaistakin tasoa tässä saitilla kirjoitetaan. Voi voi.

    • Tsempit sullekin, löysennä ihmeessä hiukan pipoa 😉

  2. Eihän kaikkia tarvi kiinnostaa. Nää on kuitenkin vain kerran neljässä vuodessa, joten sallitaan. Itsestä on outoa, jos urheilevaa ihmistä ei kiinnosta urheilu. Ja toi yhteenkuuluvuus on mahtavaa, tuntemattomatkin voivat riemuita yhdessä. Ja kyllä sieltä somesta muutakin löytyy, multa ainakin, vaikka seuraan olympialaisia 😀

    • Tää nyt oli melkolailla kärjistetysti kirjoitettu, kuten mulla on tapana. Jätin mm. kirjoittamatta että curlingia tykkään kyllä seurata, siinä on jotain kiehtovaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 20
Tykkää jutusta