Tästä se lähtee, projektin eka ruokavalio!

Sarin projekti on nyt lähtenyt käyntiin ihan toden teolla. Ruokapäiväkirjat ja taustatietolomake on täytetty ja niiden pohjalta WellGo Personal Training valmentajat Ringa Ruisniemi ja Jani Sukeva laativat Sarille ruokavalion, joka sisälsi muutamia yllätyksiäkin… Uusi ruokavalio on nyt ollut käytössä muutaman päivän, annetaanpa Sarin kertoa hiukan fiiliksiä!

Sari:

Pidin tosiaan viikon ajan tarkkaa ruokapäiväkirjaa, johon kirjasin ihan kaiken syömäni ja juomani. Jaria pohdintani ja laskeskeluni saattoivat välillä hiukan huvittaa, mutta itse olen sitä mieltä, että kun jotain tehdään, se tehdään kunnolla. Niinpä ruokapäiväkirjasta löytyikin ihan jokainen suupala, mitään sensuroimatta tai kaunistelematta.

Kun ruokapäiväkirja oli täytetty, Ringa ja Jani laativat sen pohjalta minulle ruokavalion, jonka kävin maanantaina Ringan kanssa kohta kohdalta tarkasti läpi. Oli kiva kuulla, että ruokapäiväkirjaan kirjaamani ateriat eivät olleet mitään kuraa vaan perusrunko niissäkin oli jo kohdallaan. Uutta ruokavaliota läpi käydessä sain paljon tärkeää tietoa ruokavaliosta ja Ringa selitti yksityiskohtaisesti muun muassa makrojen merkityksen jokaisella aterialla.

ruokavalio

Uudessa ruokavaliossani ei ole mitään erikoisia tai ihmeellisiä ruokia, vaan ihan perusruokia, joita on helppo ja nopea valmistaa suhteellisen kiireisessä arjessa. Olen tottunut syömään kuusi ateriaa päivässä, joten uuden ruokavalion rytmitys neljään ateriaan vaatii varmasti totuttelua. Ainakin ensiajatuksena mieleen nousi, että minulla tulee olemaan hirmuinen nälkä kun ruokailujen välit venyvät totuttua pidemmiksi. Saa nähdä, sillä kalorimäärä on kuitenkin lähestulkoon sama kuin ennen.

Janin ja Ringan laatimassa ruokavaliossa oli otettu huomioon liikkuva työni ja arjen kiireisyys. Toisen lämpimän ruuan vaihtoehdoksi oli annettu smoothie ja ajattelin ainakin ensi alkuun lähteä liikkeelle sillä, se kun on varmasti usein helpompi ottaa mukaan kuin kipot riisiä ja kanaa 🙂 Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että minulla on vain yksi lämmin ateria päivässä.

Uudessa ruokavaliossa on hienosti otettu huomioon omat mieltymykseni ruokien suhteen ja iltapalana säilyi rakastamani munakas juustolla. Kaikkein hienointa ruokavaliossa oli kuitenkin se, että saan edelleen syödä kaurakakkoa, josta pelkäsin joutuvani luopumaan 🙂

Ringan kanssa jutellessani oli mahtavaa huomata, ettei mikään ruoka-aine ole kiellettyjen listalla. Jos karkkihammasta alkaa kolottaa (ja minullahan ei ala!), voidaan pieni määrä karkkiakin välillä sovittaa ruokavalioon, kunhan se sopii makroihin. Minulle henkilökohtaisesti on paljon helpompaa olla syömättä herkkuja kun ne eivät ole kokonaan kiellettyjä. Nyt, kun tiedän että voin syödä vaikka pullan pullanhimon iskiessä, ei sitä tee edes niin paljon mieli (Ainakaan vielä). Pidän siitä, että Jani ja Ringa ajattelevat asioita ns. maalaisjärjellä ja ottavat huomioon pienen ihmisen heikkoudet.

Nyt alkajaisiksi ruokavalion kalorimäärä on noin 2140 kcal/päivä, mistä niitä lähdetään nostamaan korkeammiksi vähän kerrallaan. Tarkoitus on katsoa miten kroppa reagoi ruokavalioon ja tehdä muutoksia sitten sen mukaan. Ringan mukaan paino saattaa jopa hieman laskea tässä alussa, mikä varmasti pitää paikkansa, koska kaikki ”roska” on ruokavaliosta karsittu pois.

Olen ihan huiman innostunut tästä projektista, on mahtavaa kun sitä pääsee toteuttamaan osaavien ja aidosti kiinnostuneiden valmentajien kanssa!

Jarin kommentit:

Sari on tosiaan ihan hullun innostunut ja motivoitunut tähän projektiin, jopa siinä määrin että se välillä näin sivusta seurattuna on hiukan huvittavaa…

Ruokapäiväkirjan täyttämistä:
”Mun kyllä tekis mieli ottaa tota jäätelöä, mutta en mä voi kun se pitää sit kirjottaa siihen ruokapäiväkirjaan… No mut Ringa kyl sano että syöt ihan normaalisti… Kai mä sit voin ottaa… Vai voinko… Sano nyt jotain äläkä naura siinä!”

Ensimmäisten eväiden tekemistä:
”Emmäätiädä, kauhee määrä tota bataattia, miten mä muka noin paljon jaksan syödä…”
”Vaan neljä ruokailua päivässä… Ei hitto, kyllä mulle tulee nälkä…”
”Aattele, mä saan syödä kaurakakkoa!!!”
”Tähän tuli nyt 32 grammaa näitä kaurahiutaleita, miten mä saan pois sen kaks grammaa…”
”Nyt et saatana naura siellä ku autat mua!”

Oikeasti on hieno seurata miten innoissaan Sari on, tästä tulee mahtava projekti!

TÄÄLTÄ löydät aina kaikki projektia koskevat postaukset ja kannattaa laittaa seurantaan myös Metallisydämen Instagram sekä Facebook-sivu 🙂

Asuisitko 6 kk yksin erämokissä jos saisit miljoonan?

”Ajan tuhlaaminen on tärkeä osa elämää.” Tätä filosofiaa noudattaessani ja Facebookissa surffaillessani sattui vastaan tulemaan kuvitteellinen kilpailu, jossa haastettiin ihmisiä miettimään pystyisivätkö he olemaan puoli vuotta yksin pienessä mökissä ilman nettiä, puhelinta, televisiota tai muitakaan viihdykkeitä, palkkiona olisi miljoona euroa. Vaikka haaste oli vain kuvitteellinen, aloin pohtia tuota haastetta hieman syvemmin…

haaste

Haaste

Haaste on mielenkiintoinen ja ensimmäinen reaktio on varmasti lähes kaikilla että kyllä, tottakai pystyisin! Uskallan kuitenkin väittää, että aniharva selviäisi haasteesta.

Ruoka ja juoma

Vaikka kuvassa ei sitä mainita, en usko että tässä kuvitteellisessa haasteessa olisi tarkoitus itse metsästämällä ja kalastamalla hankkia ruokaa pöytään puoleksi vuodeksi. Juokseva vesi mainitaan, mutta uskon että kauppaan kuuluisi myös kattavat ruokavarastot tuoksi puoleksi vuodeksi, pelkillä marjoilla ja metsän sienillä ei siis ole tarkoitus kuutta kuukautta selvitä.

Ajanviete

Vaikka ainakin itselleni ajatus kiireettömästä ja rennosta ajanjaksosta kuulostaa houkuttelevalta, uskon että viikkokin olisi minulle tarpeeksi. Aktiivisena ihmisenä olisin jo toisena päivänä viritellyt koivuhalkoa leuanvetotangoksi johonkin ja etsinyt puupölliä jota nostella. Useamman päivän jälkeen alkaisi pääkoppa poksahdella ja leppoisa lekottelu tuntua tuskalliselta.

Oma haasteensa tässä on kaikkien nykyajan elektronisten vempeleiden puuttuminen. Miten osaisi olla puoli vuotta ilman nettiä ja puhelinta kun ilman niitä ei selviä edes vessareissusta?

Yksinäisyys, eristyneisyys

Nyt päästään siihen suurimpaan haasteeseen ainakin minun kohdallani. Vaikka silloin tällöin nautin omasta ajasta, ihan yksin olemisesta, en varmasti kestäisi sitä puolta vuotta. Ajatus etten voisi ollaläheisiini yhteydessä viikkoon tuntuu mahdottomalta, saati sitten puoli vuotta. Ei keskusteluyhteyttä, ei mitään. Kyllä siinä varmasti alkaisi lentopallo kiinnostaa keskustelukumppanina jo tuossakin ajassa…

Ei, kyllä minun on myönnettävä, että minusta ei olisi olemaan puolta vuotta yksin eristyksissä pienessä erämökissä. Se miljoona jäisi saamatta. Mitenkäs teidän kävisi? Houkuttaisiko rahasumma edes yrittämään? Kuinka pitkään kestäisitte ilman muita ihmisiä, ilman somea, ilman puhelinta, ilman Metallisydämen blogia?