Isänpäivä vol. 4

On isänpäivä. Muu perhe on mennyt jo nukkumaan ja itse istun tietokoneella kirjoittamassa tätä blogipostausta syöden samalla viimeistä palaa isänpäiväkakkua. Takana on neljäs isänpäiväni isänä ja yritän kirjoittaa tämän tekstin ilman hempeilyä, vaikka hankalaa se saattaa olla…

isänpäivä

Jotain on tekeillä?

Jo alkuviikolla minulle heräsi vahva epäilys, että jotakin tavallisesta poikkeavaa oli tekeillä. Salaperäisyyden ilmapiiri oli käsinkosketeltava ja kaikki ikään kuin varoivat puheitaan, paitsi Emilia. Hakiessani eräänä päivänä Emilian päiväkodista, kertoi Emilia ylpeänä kotimatkalla että tänään hän askarteli päiväkodissa isille lahjan. Se oli todella tärkeä juttu Emilialle, silmät loistivat hänen siitä kertoessaan ja lopuksi Emilia tarttui kaulaani ja rutisti oikein lujaa ennen kuin juoksi kikattaen leikkeihinsä. Mistä oikein oli kyse? Syntymäpäivänihän on vasta keväällä?

Epäilykset vahvistuu

Viikon edetessä epäilykset vahvistuivat. Asioista ei puhuttu suoraan, vaan lähinnä kuiskuteltiin selkäni takana. Loppuviikosta töistä tullessani Emilia juoksi ensimmäiseksi riemuissaan luokseni kertomaan että hän valitsi isille viikset! Sarin ilmeestä arvasin, että asia oli ollut tarkoitus pitää salaisuutena… Mitkä viikset? Mistä oli oikein kyse?

Lopullinen niitti epäilyksille lyötiin salaperäisellä leipomisella, jossa Emilia oli innolla mukana, leipomus vaikutti hyvin vahvasti kakkupohjalta…

Isänpäivä

Koska aavistelin jo hyvissä ajoin jotakin tapahtuvaksi ja osasin lukea kalenteria, arvasin kaiken salaperäisyyden liittyvän sunnuntain isänpäivään. Varauduinkin sunnuntai-aamuun etukäteen käymällä yöllä pissalla, sillä vaikka minulla ei kovin pitkää historiaa isänpäivistä isänä vielä ole, tiedän varsin hyvin miten piinaavaa on odottaa aamulla sängyssä herättämistä rakko räjähtämäisillään…

Isänpäiväaamuna olin nukkuvinani sikeästi muiden noustessa, mikä ei ollut kovin vaikeaa, sillä nukuin oikeastikin sikeästi muiden noustessa. Olisin varmaan nukkunut sikeästi ihan siihen varsinaiseen herättämiseen asti, jos Emilia ei olisi käynyt kahteen kertaan aamun aikana laulamassa suupielet kermavaahdossa minulle onnittelulaulua Sarin vielä koristellessa kakkua.

Hyvästä valmistautumisestani johtuen torkuin sängyssä hymy huulilla ihan varsinaiseen herättämiseen asti. Laulujen ja halien jälkeen könysin hymy huulilla sängystä ylös valmiiksi katetulle aamupalalle, isänpäiväkakulle ja avaamaan saamiani lahjoja.

Siellä olivat myös päiväkodissa askarreltu lahja ja Emilian valitsemat viikset isänpäiväkortissa. Molemmat laitan visusti talteen, jotta voin palata päivän fiiliksiin vielä vuosien jälkeen. On ihanaa olla isi.

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta