Tehkää mitä teette, mutta isänpäivää ette vie!

Minä olen monenlaista, olen ihminen, mies, ystävä, työkaveri, esimies, veli, aviomies ja vaikka mitä muuta, mutta ennen kaikkea olen isä. Se on arvokkainta mitä olen tai tulen koskaan olemaan. Siksipä eilen aamulla tunteet hieman kuohahtivat lukiessani Iltalehden uutisen, jossa kerrottiin että joissakin päiväkodeissa korvataan isänpäivä tänä syksynä neutraalimmalla läheisenpäivällä.

Uutisen mukaan taustalla on lasten erilaiset perhetilanteet ja traumaattiset kokemukset isänpäiväkorttien askartelusta, jos kortille ei ole kohdetta. Samalla kuitenkin Helsingin apulaispormestari myöntää myös, että tapauskohtaisesti perinteistä luopuminen voi liittyä myös sukupuolineutraaliin ajatteluun.

”Itsekin olen tuntenut sääliä, jos korteille ei ole ollut kohdetta.”

Ymmärrän kyllä lapsen harmituksen isänpäiväkorttien askartelussa, jos kotona ei ole isää jolle kortin askartelisi. Mielestäni kuitenkin keinot ovat tässä tapauksessa vääriä. Ei lapsen elämästä voi poistaa kaikkea harmitusta aiheuttavaa, ei lasta voi suojella elämässä surulta tai pahalta mieleltä. Sen sijaan lapsen kanssa olisi pyrittävä käsittelemään niitä harmitusta aiheuttavia asioita.

Uskon että jokainen lapsi, jolla ei ole isää, tulee siihen asiaan törmäämään elämässään monissa eri tilanteissa – ja paljon haastavammissa kuin korttien askartelu päiväkodissa. Ehkä lapsen kanssa olisikin hyvä käsitellä asiaa ja siihen isänpäivä tarjoaa erinomaisen mahdollisuden. Päiväkodissa isän sijaan vaikka papalle tai kummisedälle askarreltava kortti voisi olla niitä helpoimpia tapoja lähestyä aihetta sen kiertämisen sijaan… Tämän pystyy varmasti ammattitaitoinen henkilökunta hoitamaan hienotunteisesti ja lapselle pahaa mieltä tuottamatta.

”Päätös voidaan tehdä, vaikka vain yhden lapsen traumaattisten kokemusten vuoksi.”

En halua väheksyä yhdenkään lapsen traumaattisia kokemuksia tai surua, jonka ilman isää eläminen lapselle aiheuttaa. Silti en usko että isänpäivän nimen muuttaminen tai edes koko päivän poistaminen millään tavalla helpottaisi tuota lapsen surua.

Olen myös vahvasti sitä mieltä, että yhden lapsen traumaattisten kokemusten vuoksi ei pitäisi muilta lapsilta ottaa mitään pois, edes mahdollisuutta askarrella sitä isänpäiväkorttia. Itse muistan lapsuudestani miten tärkeitä hetkiä ne isänpäiväkorttien ja äitienpäiväkorttien askartelemiset olivat. Niitä tehtiin huolella ja rakkaudella ja uskon sen välittyneen korteista myös niiden saajille. Edelleen tiedän omilla vanhemmillani olevan tallessa joitakin lapsena askartelemiani kortteja ja se kyllä lämmittää mieltä. Myös minulle Emilian omin käsin askartelemat isänpäiväkortit/lahjat ovat äärettömän tärkeitä. Tulen säilyttämään ne lopun elämääni ja palaamaan ihailemaan niitä vuosienkin päästä, sydän jälleen sulien.

Asiaa tulisikin mielestäni pyrkiä lähestymään niiden isättömien lasten kautta, etsien keinoja tukea heitä noina hankalina päivinä sen sijaan, että lähdetään muuttamaan isänpäivän nimeä ja estämään sen viettäminen muiltakin lapsilta.

Ei poisteta isänpäivää, vaan otetaan sen sijaan isäänsä kaipaava lapsi syliin ja lohdutetaan. Kyllä me keinoja löydetään – jos halutaan.

 

(Otsikoiden sitaatit on poimittu kyseisestä Iltalehden uutisesta)

 

Edit: Korkealle arvostettu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoi mielipiteensä asiaan TÄÄLLÄ

Metallisydän

9 vastausta artikkeliin “Tehkää mitä teette, mutta isänpäivää ette vie!”

  1. Jotkut lapset on myös sellaisia pikku sadisteja, että kiusaavat toisia lapsia siitä jos näillä ei ole isää. Esim oman kaverini isä kuoli kun olimme ala-asteelle ja jotkut naureskeli ja heitti tästä läppää heti kun saivat asiasta kuulla. Epäilemättä tämä alkaa jo päiväkodissa. Eikä pikku palleroille saa sanoa ettei ole kivaa vitsailla toisen isän kylmästä ruumiista, koska nämähän voi nostaa syytteen. Joten jos isänpäivän poistaminen käytöstä vähentää tämmöistä niin hyvä vain. Vanhempia ei kauheasti kiinnosta kuin se oma pikku psykopaatti.

  2. En kyllä ymmärrä miten on sun isyydestä tai isänpäivästä pois, jos isättömät lapset tuntee vähemmän ulkopuolisuutta tai mielipahaa muutamassa päiväkodissa tänä vuonna. Samalla tapaa ne lapset, joilla isä on, askartelee sen isänpäiväkortin tänäkin vuonna, älä huoli.

    Maailma karaisee tarpeeksi kyllä muutenkin. Äitinä saisivat mun puolesta tehdä äitienpäivänä saman jutun 🙂

  3. Aivan samaa mieltä! Mun isä kuoli kun olin 2v, enkä nyt muista kokeneeni mitään mielipahaa kortin askartelusta. Sanottiin vaan että voin joko antaa kortin papalle tai tehdä sellaisen minkä isälleen haluaisin antaa. Sanoit erittäin hyvin siitä, että maailmaa ei voi alkaa pyörittää yksittäisten ihmisten traumojen mukaan. Pitääkö ehkäisyvalistus kieltää kouluissa koska joitakin on voitu käyttää seksuaalisesti hyväksi?

    Lisäksi olisin itse kokenut ahdistavammaksi jos mun isättömyydestä olisi tehty tuollainen numero päiväkodissa.

    Ja miten isänpäivän olemassaolo liittyy kiusaamiseen? Tiedoksi ensimmäiselle kommentoijalle, sen tarhakaverin isä on joka tapauksessa kuollut, vietettiin päivää tai ei. Lapset keksivät kyllä halutessaan kiusaamisen aiheen jos niin haluavat, syy voisi olla myös ”väärännäköinen nenä” ”ruma paita” tai vaikka pituus.

  4. Aivan samaa mieltä! Mun isä kuoli kun olin 2v, enkä nyt muista kokeneeni mitään mielipahaa kortin askartelusta. Sanottiin vaan että voin joko antaa kortin papalle tai tehdä sellaisen minkä isälleen haluaisin antaa. Sanoit erittäin hyvin siitä, että maailmaa ei voi alkaa pyörittää yksittäisten ihmisten traumojen mukaan. Pitääkö ehkäisyvalistus kieltää kouluissa koska joitakin on voitu käyttää seksuaalisesti hyväksi?

    Lisäksi olisin itse kokenut ahdistavammaksi jos mun isättömyydestä olisi tehty tuollainen numero päiväkodissa.

    Ja miten isänpäivän olemassaolo liittyy kiusaamiseen? Tiedoksi ensimmäiselle kommentoijalle, sen tarhakaverin isä on joka tapauksessa kuollut, vietettiin päivää tai ei. Lapset keksivät kyllä halutessaan kiusaamisen aiheen jos niin haluavat, syy voisi olla myös ”väärännäköinen nenä” ”ruma paita” tai vaikka pituus.

  5. Kannattaisi kyllä ehkä vähän tutustua aiheeseen paremmin, niin ymmärtäisit, että kukaan ei ole viemässä isänpäivää sinulta tai muilta perheiltä pois. Tällä asialla ei muutenkaan ole mitään tekemistä sukupuolineutraalisuuden kanssa. Kannattaisi lukea muitakin lähteitä kuin iltapäivälehtiä.

    • Luitko itse Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan kannanoton asiaan? Entä Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen? Itse pitäisin heitä aika vahvoina asiantuntijoina…

  6. Itse ymmärrän kyllä tuon ”läheisen päivän” hyvinkin. Olen lähtöisin melko vähävaraiselta alueelta, jossa asui paljon rikkonaisia perheitä ja isän- ja äitienpäivän aikaan keskusteltiin useinkin miten asiaa tulisi lähestyä ja olisiko tuollaisessa tilanteessa juurikin syytä korvata tämä läheisen päivällä. Jotenkin sydäntäsärkevää esimerkiksi katsoa kun pieni poika askartelee ”isänpäiväkorttia” talkkarille, kun omaa isää tai isoisää ei ole. Voisihan tuon vaikka vähän sitä kuuluisaa maalaisjärkeä käyttämällä toteuttaa päiväkodeissa ja kouluissa esimerkiksi yleisellä korttiaskartelulla, jolloin voi toki mainita, että viikonloppuna on esimerkiksi isänpäivä ja (tänä vuonna) Virpin nimipäivä ja synttäreitäkin on tulossa. Yleensä kodeissa noista vanhempien omista päivistä pidetään jokseenkin huolta kuitenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 26
Tykkää jutusta