Isin pieni prinsessa jo kolme vuotta

Aika on mielenkiintoinen käsite. Toisaalta tuntuu, että siitä ei ole kuin ihan vähän aikaa kun maailmani mullistui saadessani oman rakkaan tyttäreni ensimmäistä kertaa syliini. Toisaalta taas aika ennen tuota ihanaa ilopilleriä tuntuu valtavan kaukaiselta. Viime viikolla isin rakas pieni prinsessa täytti jo kolme vuotta ja viikonloppuna vietettiin synttäreitä.

On ollut ihan mieletöntä seurata Emilian kasvamista ja kaiken uuden oppimista, iloa ja naurua, uhmaa ja kiukuttelua. Jokainen ikävaihe tuo mukanaan omat haasteensa, mutta myös uudet ihanat juttunsa.

Kolmevuotias

Meidän kolmevuotias haluaa pytylle, ei potalle. Harjaa hiuksiaan äidistään mallia ottaen ja sovittaa kaupassa vaatteita eteensä keimaillen peilille. Meidän kolmevuotias ei voi sietää ponnareita tai lettejä, mutta ei myöskään anna leikata hiuksiaan. Pinnin saa onneksi aina silloin tällöin laittaa pitämään etuhiukset pois kasvoilta. Meidän kolmevuotias haluaa aina lähteä joka paikkaan mukaan ja sitten aikailee ja vetkuttelee niin että isillä ja äidillä alkaa hermot olla kovilla. Meidän kolmevuotias uhmaa ja kiukuttelee – ja kietoo sitten kädet kaulan ympärille ja halaa oikein tiukasti.

Meidän kolmevuotias kujeilee ja virnuilee, ja nauraa hekottaa kun saa jekutettua isiään. Meidän kolmevuotias nauttii peuhaamisesta ja kutittelusta, hyppimisestä ja pomppimisesta. Meidän kolmevuotias on melkoinen hurjapää, mutta kuitenkin aika arka.

Meidän kolmevuotias leikkii niin nukeilla kuin autoillakin, mutta millä ikinä leikkiikin, Pipsa Possu ja Jyri ovat aina mukana. Äiti on meidän kolmevuotiaalle kaikki kaikessa, mutta isillä on vakaa aikomus ryöstää kolmevuotias isin tytöksi ennen pitkää…

Ennen kaikkea meidän kolmevuotias on ihan uskomattoman rakas.

Hyvää syntymäpäivää Emilia!

Metallisydän

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta