Vammaisen on mukauduttava

Ohhoh, tulipa raflaava klikkiotsikko… Eiköhän tuostakin pelkästä otsikosta vedetä muutamia herneitä nenukkiin niissä suvaitsevaisemmissa piireissä. Toivottavasti ne herneet sieltä karisee jos viitsii lukea otsikkoa pidemmälle ja huomaa, että kyse onkin ihan vaan mun omasta jalkavaivastani ja siihen mukautetusta jalkatreenistä…

vammaisen

Alkuvuodesta satutin reiden yläpään/lonkan alueelta jotakin. Kävin vammaani lääkärillekin esittelemässä, muttas en kummempaa diagnoosia en saanut, hoito-ohjeeksi lepoa ja särkylääkettä sekä liikkumista kivun sallimissa rajoissa jalkaa kuntouttaen. Muutamassa viikossa pahin vaihe meni ohi ja jalka alkoi olla käyttökunnossa, kaikkeen muuhun paitsi jalkatreeniin.

Vammaisen on mukauduttava

Olen tässä nyt kuukausien ajan yrittänyt saada jalkaa kuntoon päästäkseni palaamaan takaisin raskaiden kyykkyjen iki-ihanaan maailmaan. Vaikka jalka ainakin jossakin määrin on muuta treeniä kestänyt, ei kyykkäämisestä ole tullut mitään, ääriasento alhaalla saa aikaan pistävän kivun reiden yläpään/lonkan alueella, oli sitten tangossa rautaa tai ei – ja sama ongelma toistuu niin jalkaprässissä kuin hackissakin. Nyt olen viimein päättänyt jättää suosiolla edes kokeilematta sellaisia liikkeitä, joiden tiedän sattuvan, ja samalla mukauttanut treenini vamman sallimiin rajoihin.

Tällaisella jalkatreenillä mennään tällä hetkellä

Parin minuutin kuntopyörällä polkemisen Perustellisten lämmittelyjen jälkeen ensimmäinen treeni liike on tällä hetkellä kyykky Smith-laitteessa, penkki täyteläisen pyöreiden pakaroiden alla.

Kun ei kerran tavallista kyykkyä pysty tekemään, lähdin hakemaan korvaavaa raskasta liikettä tilalle ja se löytyi Smith:ssä tehtävästä kyykystä, jossa asento pysyy vakaana ja pystynä koko suorituksen ajan. Vielä kun lisäsin penkin takapuolen alle, jää liike väkisin sen verran vajaaksi alhaalta ettei tarvitse pelätä tavallisesta kykystä tuttua viiltävää kipua oikeassa jalassa.

Tällä hetkellä mennään 5 x 5 systeemillä, jossa lämmittelysarjojen jälkeen tehdään viisi tiukkaa viiden toiston sarjaa.

Toisena liikkeenä tapetaan etureidet reiden ojennuksilla.

Taas alkuun pari lämmittely/tuntumanhakusarjaa, joiden jälkeen itse asiaan. Lähdetään liikkeelle painomäärällä, jolla saadaan tehtyä noin 10 toistoa, jonka jälkeen pudotetaan kolmasosa painosta pois ja jatketaan sarjaa, ja pudotetaan toinen kolmasosa pois ja jatketaan taas sarjaa. Näitä kahden pudotuksen pudotussarjoja tehdään kaksi, joiden jälkeen vielä yksi suora sarja sillä jäljelle jääneellä painomäärällä. Tuossa viimeisessä sarjassa pitäisi saada jo aikamoinen polte etureisiin.

Ja seuraavaksi tehdään sama homma takareisille.

Ensin kaksi kahden pudotuksen pudotussarjaa ja sitten yksi pitkä, polttava suora sarja suhteellisen pienellä painomäärällä.

(Joka toisessa treenissä jätän pudotukset pois ja teen kolme pitkää, polttavaa suoraa sarjaa molemmissa liikkeissä)

Pakarat

Aiemmin tuli mainittua ne täyteläisen pyöreät pakarat… Niille on myös oma liikkeensä vammaisen mukautetussa jalkatreenissä. Suosikkiliikkeeni pakaralle on aina ollut askelkyykky, mutta sitä en pysty vammani vuoksi tekemään. Vaihtoehtoisia liikkeitä kokeillessani huomasin tällä jalkojen taakse nostoliikkeellä saavan muikean poltteen pakaroihin ja mikä parasta, se ei satu ollenkaan reiden yläosaan/lonkkaan.

Tällaisella setillä mennään tällä hetkellä kohti tervehtymistä ja kaikkien aikojen kovinta kyykkytulosta…

Isin pieni prinsessa jo kolme vuotta

Aika on mielenkiintoinen käsite. Toisaalta tuntuu, että siitä ei ole kuin ihan vähän aikaa kun maailmani mullistui saadessani oman rakkaan tyttäreni ensimmäistä kertaa syliini. Toisaalta taas aika ennen tuota ihanaa ilopilleriä tuntuu valtavan kaukaiselta. Viime viikolla isin rakas pieni prinsessa täytti jo kolme vuotta ja viikonloppuna vietettiin synttäreitä.

On ollut ihan mieletöntä seurata Emilian kasvamista ja kaiken uuden oppimista, iloa ja naurua, uhmaa ja kiukuttelua. Jokainen ikävaihe tuo mukanaan omat haasteensa, mutta myös uudet ihanat juttunsa.

Kolmevuotias

Meidän kolmevuotias haluaa pytylle, ei potalle. Harjaa hiuksiaan äidistään mallia ottaen ja sovittaa kaupassa vaatteita eteensä keimaillen peilille. Meidän kolmevuotias ei voi sietää ponnareita tai lettejä, mutta ei myöskään anna leikata hiuksiaan. Pinnin saa onneksi aina silloin tällöin laittaa pitämään etuhiukset pois kasvoilta. Meidän kolmevuotias haluaa aina lähteä joka paikkaan mukaan ja sitten aikailee ja vetkuttelee niin että isillä ja äidillä alkaa hermot olla kovilla. Meidän kolmevuotias uhmaa ja kiukuttelee – ja kietoo sitten kädet kaulan ympärille ja halaa oikein tiukasti.

Meidän kolmevuotias kujeilee ja virnuilee, ja nauraa hekottaa kun saa jekutettua isiään. Meidän kolmevuotias nauttii peuhaamisesta ja kutittelusta, hyppimisestä ja pomppimisesta. Meidän kolmevuotias on melkoinen hurjapää, mutta kuitenkin aika arka.

Meidän kolmevuotias leikkii niin nukeilla kuin autoillakin, mutta millä ikinä leikkiikin, Pipsa Possu ja Jyri ovat aina mukana. Äiti on meidän kolmevuotiaalle kaikki kaikessa, mutta isillä on vakaa aikomus ryöstää kolmevuotias isin tytöksi ennen pitkää…

Ennen kaikkea meidän kolmevuotias on ihan uskomattoman rakas.

Hyvää syntymäpäivää Emilia!