Bloggaamisen haasteet arjen hulinassa

Aloitin bloggaamisen yli yhdeksän vuotta sitten. Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus, ja kyllähän siitä tietyllä tavalla onkin, yhdeksän vuotta on pitkä aika. Aika jossa on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, elämä on ehtinyt mullistua ja arki täyttyä monenlaisella touhulla ja tohinalla.

Aikoinaan kun aloittelin bloggaamista, oli se ajankulua, mielekästä tekemistä iltojen ratoksi. Nykyisin tekemistä riittäisi kyllä ilman bloggaamistakin, mutta jotenkin siihen touhuun on vaan kasvanut kiinni, Metallisydämestä on tullut osa minua ja meidän perheen arkea.

Bloggaaminen on iso osa erityisesti omaa arkeani. Blogitekstien aiheet pyörivät alitajuisesti mielessäni jatkuvasti. Välillä kirjoittelen arjen askarien ohella vihkoon ylös mieleen juolahtaneita aiheita, joista osan toteutan ja osa jää ikuisesti töherrykseksi ruutuvihon sivulle. Illalla muiden mentyä nukkumaan jään usein istumaan läppärin ääreen ja kirjoittamaan ulos päässä pyöriviä aiheita.

On kuitenkin ihan turha väittää, että bloggaaminen ei vaikuttaisi muun perheen arkeen. Tottakai se vaikuttaa. Erityisesti kuvien myötä bloggaaminen tulee näkyvaksi osaksi erityisesti Sarin arkea. Minne menemmekin, kulkee mukana myös kamera. Jos ei järkkäri, niin ainakin kännykkäkamera. Sari onkin jo tottunut siihen, että joka tilanteessa otetaan kuvia, koskaan ei tiedä milloin niitä tarvitaan. Ja aina silloin tällöin lähdetään ihan erikseen ottamaan kuvia jotain tiettyä tarkoitusta varten.

Jo bloggaamisen aloittaessani tiesin tarkalleen millaisen haluan blogini ukoasun olevan, miltä halusin sen näyttävän ja vietinkin tuntikausia nyhräten paintilla blogin ensimmäistä logoa mieleiseeni muotoon. Sittemmin blogi on kasvanut ja bloggaamisesta on muodostunut minulle harrastuksen ohella myös sivutoiminen työ. Blogin logo on muuttunut ammattilaisen suunnittelemaksi ja tietynlainen laadukkuus on saanut enemmän jalansijaa. Silti blogissani ei tulla näkemään siloiteltuja ja käsiteltyjä kuvia, haluan aina pitää blogini helposti lähestyttävänä, sellaisena jota itse haluaisin lukea.

bloggaamisen

Olen ylpeä blogistani, siitä millaisen olen siitä vuosien ja tuhansien työtuntien avulla rakentanut. Se on minun näköiseni, minun tyyliseni ja minunlaiseni. Osa minua, osa identiteettiäni ja samalla osa perheemme arkea, niin hyvässä kuin pahassakin. Onneksi perheeni toimii bloggaamiseni tukena, sillä ilman sitä ei koko hommasta tulisi yhtään mitään.

Aina silloin tällöin saan blogin kautta jotain etuja myös lukijoilleni. Niin tälläkin kertaa. Tilasimme Sarin kanssa tämän kertaisissa kuvissa näkyviä vaatteita DefShopista ja kaupanpäällisiksi sain 10% alekoodin jaettavaksi lukijoilleni.

Koodilla metallisydän saa kaikista DefSopin tuotteista -10% alennuksen. Koodi koskee siis myös jo alennettuja tuotteita ja on voimassa 25.10. asti. Käykää kurkkaamassa valikoimaa ja tehkää yhtä hyviä löytöjä kuin me tehtiin!

Mukavaa syksyä!

(Jarin Supra kengät ja New Era lippalakki sekä Sarin Adidas takki, Adidas legginsit ja Nike Air Max -lenkkarit tilattu DefShopista)

Metallisydän

4 vastausta artikkeliin “Bloggaamisen haasteet arjen hulinassa”

  1. Aika touhua tuo bloggaaminen.. Mukavahan tätä blogia on lueskella, ja kirjotat tosi hyvin arjenläheisiä juttuja.
    Osaat hyvin ”piilottaa” mainosyhteistyöt yms kaupallisen puolen mukavan tekstin lomaan. Ymmärrettävää on että ilman rahaa motivaatio bloggaamiseen kiireisen perhe ja saliarjen lomassa voisi välillä olla matalampi.

    Arjestanne saa mielyttävän kuvan, johon helppo samaistua. Toivon että pysytte samalla linjalla eikä julkisuushakuisuus iske kuvaan ja tee teistä Aki & Rita kakkosia.. =)=) eiko olisi komiaa juoksennella puolimunasillaan gladiaattorikuteissa telkkarissa ja tuuppia kilpailijoita millon milläkin pehmopötköllä.
    Sitten ajaa hymyssä suin Hummerilla rakkausdiettikuvauksiin.

    Tosin tuohan blogikin julkisuutta, onhan sinullakin lukijoita vaikka millä mitalla. Kaikkihan ny Jarin tuntee!
    Minäkin tunnistin kesällä itse isännän itäkeskusksen prismassa. Sekin tapaaminen oli aika mielenkiintoinen, voin kertoa siitä vaikka seuraavan postauksen kommenteissa 😉

    Minusta ei olisi blogin pitäjäksi. En vaan saisi suollettua tarpeeksi kiinnostavaa tekstiä omasta elämästäni, ainakaan tähän tahtiin. Siksi tyydyn lukemaan Metallisydämen postauksia, se onkin yleensä työpäivän piristys ja kyllä nuo linkitkin tulee kahlattua läpi jos sieltä vaikka joku Underarmourin kireä t-paita tarttuisi jossa sitten painella hauiskääntöjä.

    • Hui kauhistus, ihan rupes jännittämään että mitä siellä Prismassa on tullut sekoiltua 😀 Oliko se se kerta kun Sari ei antanu lupaa ostaa Omar-munkkeja ja heittäydyin lattialle itkemään ja huutamaan?

      Aki ja Rita -tyyppistä julkisuutta en kaipaa, julkisuus ei ole muutenkaan millään tavalla motivaattori tälle blogitouhulle. Joka kerta yhtä hämmentävältä tuntuu kun joku jossain tunnistaa ja tulee juttelemaan 🙂

  2. En ollut aikoihin käynyt blogissasi ja tulit instagramissa sattumalta vastaan. Pakko myöntää, että järkytyin hieman 😀 Lähes jokaisessa postauksessa / kuvassa on lisänä mainos. Eikä tätä siis tarvitse minulle selitellä, olen lukenu paljon blogeja ja ymmärrän täysin. En vaan osannut odottaa sinun kohdallasi moista alekooditykitystä, kun viimeinen mielikuva oli vuosien takaa ja aika erilainen.

    Hyvää jatkoa kuitenkin sinulle bloggaamisen parissa! Itseltäni jää nykyään kaupallisten blogien lukeminen aika minimiin kun mainokset kyllästyttää, mutta hyvä että sinulla lukijoita riittää. Mielekäs (sivu)työ on aina hyvä asia. Itseäni varten ei bloggaaminen olisi, sillä kammoksun pientäkin julkisuutta. Mutta kiva että löytyy muita, jotka jaksavat viihdyttää lukijoita jutuillaan.

    • Joo on tää munkin bloggaaminen muuttunut matkan varrella. Jossain vaiheessa oli tehtävä valinta sen osalta, että ottaako tuota kaupallista puolta enemmän mukaan vai lopettaako koko homma. Yksi on kuitenkin pysynyt, jutut on yhtä pöhköjä edelleen 😀

Vastaa käyttäjälle Leevi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 22
Tykkää jutusta