Miten meni lennot pienen lapsen kanssa?

Tässä on viime aikoina saanut lukea milloin millaistakin kohua aiheuttaneista lentomatkoista. Milloin joku on uskaltautunut imettämään vauvaansa lennolla, milloin lapsen itku on pahoittanut jonkun kanssamatkustajan mielen. Täytyy myöntää, että etukäteen hiukan jännitin miten meidän lennot sujuu, millainen kohu me saadaan lentomatkoillamme aikaan…

Miten sujui lennot lapsen kanssa?

Rintaruokinta ei meidän kohdalla ole ollut ajankohtaista enää pitkiin aikoihin, joten tissit pidettiin piilossa ja vältyttiin imetyskohuilta. Itkupotkuraivareitakaan ei tarvinnut Emilian osalta pelätä, sen verran hyväkäytöksinen tyttö Emiliasta on kasvanut. Lapsiperheitä lennolla oli paljon ja muutama itkukin jossakin vaiheessa joltain pääsi, se ei kuitenkaan tuntunut isommin häiritsevän ketään. Ei ilmeämielisiä twiittejä, ei somekohua, ei kiukkuisia ihmisiä. Ihan hiton tylsä lento siis.

Suurinta draamaa tarjosi menomatkalla yhden matkustajan pyörtyminen keskelle käytävää. Siitäkin selvittiin pienellä lepäilyllä jalat ylhäällä ja pullollisella vettä. Paluumatkan jännittävin hetki oli puolestaan lähdön myöhästyminen yhden matkustajan puuttuessa. Siinä sitä vitsailtiin parin muun matkustajan kanssa jonkun perinteisen humalaisen suomalaisturistin jääneen vielä lentoaseman kuppilaan oluelle. Pettymys oli suuri kun myöhässä koneeseen nousikin ihan tavallinen keski-ikäinen siististi pukeutunut nainen, eikä edes humalassa. Ei saatu otsikoita siitäkään…

lennot
Odotellessa Emilia pääsi kurkkaamaan koneen ohjaamoon

Itseäni jännitti lennoilla eniten edessä istuvan matkustajan hermojen pitäminen meikäläisen polvien ollessa koko ajan kiinni istuimen selkänojassa ja jokaisen jalkojeni liikautuksen varmasti tuntuminen edessä istuvan selässä. Vietin lentomatkoista yhteensä ainakin kymmenen minuuttia pohtien miten minua pidemmät ihmiset yleensäkään saavat istuttua noissa lentokoneiden penkeissä…

Loppuajan käytinkin pohtien lentokoneruokaa. Kuka ne annokset suunnittelee ja pakkaa? Kuka päättää että annokseen kuuluu juuri tasan kolme palaa kurkkua ja kaksi palaa tomaattia eikä toisinpäin (tarkistin, juuri sama lukumäärä kaikissa näköpiirissäni olleissa annoksissa)? Entä miksi kahvia tarjotaan ilmaiseksi jopa toinenkin kupillinen, mutta vedestä ruokajuomaksi joutuu maksamaan erikseen?

Jos mulla olis ollut kuva lentokoneruuasta, olisin laittanut sen, mutta kun ei ole, laitoin tämän. Ja onhan tää nyt paljon parempi.

Kaikista näistä pohdinnoistani huolimatta selvisin lennoista ilman sen suurempaa päänsärkyä. Se oli onni, sillä buranat oli pakattu matkalaukkuun käsimatkatavaroiden sijaan.

Ai niin, kyllähän minulla meinasi Rhodosen lentokentällä tullitarkastuksessa tulla jännäkakka housuun. Siellä nimittäin eräs tullivirkailija käveli määrätietoisin askelin minua kohti vetäen kumihanskoja käteensä. Kysyttyään matkalippua ja passia ja todettuaan matkani määränpääksi Helsingin, kääntyi hän kannoillaan ja lähti marssimaan yhtä määrätietoisesti seuraavalle portille. Huokaisin helpotuksesta ja rentoutin paniikinomaisesti yhteen puristamani pakarat, todennäköisesti haussa oli jonnekin muualle menossa oleva komea, lihaksikas ja tatuoitu kaljupää…

Metallisydän

Yksi vastaus artikkeliin “Miten meni lennot pienen lapsen kanssa?”

  1. Vitsit sulla on kyllä sana hallussa! Saa nauraa aina sun juttuja lukiessa, osaat niin hyvin kuvailla tilanteita! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 9
Tykkää jutusta